Valmistun kohta ammattiin, joka ei enää kiinnostakaan
En tiedä, mitä teen elämälläni. Viime aikoina on tullut ajatuksia, että ei tämä ammatti olekaan se minun juttuni, vaan haluan tehdä jotain muuta. Toisaalta työnkuva on aika laaja, mutta riippuu paljon työpaikasta, millaista työ tulee olemaan. Olen kyllä haaveillut kauan, että pääsee vihdoin työelämään, joten opiskelutkaan ei ainakaan heti perään innosta.. Kai se on pakko vain tehdä oman alan töitä, vaikka se alun innostus alaa kohti on hiipunut. Raivostuttavinta on se, että sukulaiset aina mainostaa kuinka minusta valmistuu hyvä X. (X=ammattinimikkeeni)
Kellään samanlaisia tuntemuksia?
Kommentit (4)
Mulla oli sama fiilis kun olin valmistumassa. Kauheella puristuksella vedin syksyn että sain paperit jouluna.
Tammikuussa aloitin työt ja sillä tiellä ollaan. Nautin taas työstäni vaikkakin kouluunkin halajan
Vierailija kirjoitti:
Elämä on. Kaikissa töissä ja työpaikoissa on hyviä ja huonoja puolia. Olet onnekas, jos saat töitä! Nykyään ihmisen pitää joka tapauksessa ymmärtää, että työmarkkinoiden varmuus on mennyttä aikaa alasta riippumatta.
Olet aivan oikeassa kyllä. Yksi syy monien joukossa miksi lähdin tälle alalle, oli hyvä työllisyystilanne. Meistä on pulaa osassa Suomea ja olen valmis kyllä muuttamaan työn perässä, mutta näkeepä sitten saako töitä vai ei, kun valmistuu. Muutamalla meistä on jo työpaikka odottelemassa..
Elämä on. Kaikissa töissä ja työpaikoissa on hyviä ja huonoja puolia. Olet onnekas, jos saat töitä! Nykyään ihmisen pitää joka tapauksessa ymmärtää, että työmarkkinoiden varmuus on mennyttä aikaa alasta riippumatta.