Pitääkö äidin viettää lastensa kanssa " laatuaikaa" ? Vai voiko muut tehdä sen äidin puolesta?

kateellinen tosin olen sinulle. Meillä kun on neljä lasta, eikä koskaan kukaan muu sukulainen vie heistä ketään yhtään minnekään. Nautin kyllä retkistämme itsekin mutta vähemmälläkin voisi päästä näköjään.

Meillä on vain yksi lapsi, enkä millään jaksaisi leikkiä sen kanssa. Siksi järjestän niin, että lapsella on todella paljon äksöniä, jossa joku muu päryyttelee sen kanssa pikkuautoilla. Kavereitten lapset, lapset kerhoissa, isovanhemmat jne. Joskus tunnen tästä syyllisyyttä.

Lapseni maksavat siitä hinnan, en jaksa tehdä heidän kamssaan mitään. Kotityöt teen illalla ja menen nukkumaan. Lapset ovat monta vuotta kulkeneet kaikkialla isän kanssa. Nyt tulee rankkaakin tekstiä lasten suusta kun en tee mitään heidän kanssaan. Tuntuu tosi pahalta :( Omien lasten kuuluu olla ykkösiä!

Jos ei koskaan vie itse lastaan vaan joku muu aina (mummi, kummi) niin onko siinä jotain väärää?



eli av-maammoja kirvoittaa tämä ei koskaan sana... Kyllähän äiti viettää laatuaikaa siinä arjessakin lapsen kanssa!?!?! Äidistä voi ehkä tunuta ettei hän koskaan vie lapsiaan mihinkään, mutta se tuskin pitää paikkanasa. Minun mielestä on hyvä että lapsilla on mukavia, turvallisia ihmisä joiden kanssa hän tekee mukavia asioita...

Itse olin 18 v, kun pikkuveli syntyi, ja vei innoissani kaikkiin mahdollisiin lastenjuttuihin velipoikaa. Äiti ei koskaan. Eikä veljelle käsittääkseni ole jäänyt mitään traumoja. Äiti on silti äiti ;) Juu ja nyt velikin on jo aikuinen mies, itse olen keski-ikäinen....

viejiä jonoksi asti. Lapsilla aina kivaa tekemistä. Huomasin vain lapsistani, että kyllä he nimenomaan haluavat kokea niitä juttuja nimenomaan meidän - minun - kanssani. Vaikka mummit, papat ja kummit ovatkin rakkaita ja läheisiä.



6

Lintsi ei välttämättä ole sellaista laatuaikaa, mitä lapsi oikeasti kaipaa. Parasta laatuaikaa on leikkiminen ja hitaat sunnuntai-aamut ja leipominen. Lapsi kokee olonsa arvostetuksi ja hyväksytyksi, kun sen kanssa viettää oikeaa laatuaikaa. Eli kiireetöntä hyväksyvää yhdessäoloa.

Meillä ei ole kiireaamuja ollenkaan ja lapset laittavat ruokaa ja leipovat joka päivä. Ei varmaan ole sinällään mitenkään hohdokasta.