Uuden seurustelukumppanin aikuiset lapset
Tuli mieleen alempana olevasta ketjusta, jossa puhuttiin isän uuden naisen kutsumisesta ristiäisiin, että miten paljon mielestänne uuden kumppanin aikuisiin, kotona muuttaneisiin lapsiin on tarpeellista olla yhteydessä? Tarkoitan tilanteesta, joissa uusi kumppani ja lapset eivät ns. "ystävysty"? Itse olen seurustellut reilun vuoden verran miehen kanssa, jolla on kaksi aikuista tytärtä. Kumpikin opiskelee toisessa kaupungissa, mutta ovat läheisiä isänsä kanssa. Minä olen nähnyt tyttäriä muutaman kerran, lähinnä ohimennen, sillä emme asu miehen kanssa yhdessä. Välit ovat kohteliaat, mutta emme vietä aikaa keskenämme. Tuossa alemmassa ketjussa moni kirjoitti, että olisi hyvä tutustua kumppanin lapsiin tai vanhemman uuteen kumppaniin. Minä olen ajatellut, että on ihan normaalia, ettemme ole hirveästi tekemisissä. Mielestäni tilanne olisi toinen, jos asuisimme miehen kanssa yhdessä. Mitä mieltä? Uskon, että minut kyllä kutsuttaisiin esim. perhejuhliin mukaan, jos sellaisia tulisi. Mieheni on eronnut jo useita vuosia sitten ja myös tyttären äidillä on ollut pitkään uusi mies.
Kommentit (6)
Vaikka mä en asu mieheni kanssa yhdessä, olen tutustunut tämän sukuun ja ystäviin. Mun mielestä se on ihan normaalia toimintaa. Ja normaalia, että HALUAA tutustua seurustelukumppanille tärkeisiin ihmisiin. En ole itse ikinä edes miettinyt, että onx pakko jos ei haluu...
Tutustutte sen verran kun niissä väleissä on normaalia tutustua. Kenties tyttäret perustaa jossain vaiheessa perhettä, tulee mahdollisia lapsenlapsia ym jolloin välit lähenee.
Ei ole pakko puolin eikä toisin nopeuttaa tuota tutustumista. Ajan kanssa opitaan tuntemaan. Jos niinkuin ap:n tilanteessa tyttäret asuvat muualla ettekä te asu yhdessä tuossa voi mennä aikaa, ja ihan OK niin. Kun tyttäret tulevat isäänsä tapaamaan, he haluavat viettää aikaa isänsä kanssa, eivät halua siihen vierasta koko ajan sivuun. Näin itsekin olen tehnyt uuden seurustelukumppanini aikuisten lasten kanssa. Seurustelukumppanini antaa myös minulle ja samalla paikkakunnalla/kotona vielä asuville + - parikymppisille lapsilleni paljon yhteistä aikaa "omalla perheellä" jota lapseni arvostavat. Ei lähes aikuinen/aikuinen mitään äiti/isäpuolta halua, nuo tutustumiset vievät aikaa eikä turhaan kannata pakolla vääntää itseään liian liki.
No, olen sellainen aikuinen lapsi. Eli isälläni on uusi nainen keksin hänelle nimeksi Kaarina. He muuttivat pari vuotta sitten yhteen.
Minulla on 2 lasta ja veljelläni on yksi. Kyläilemme isän ja Kaarinan luona kuukausittain. Kaarina on minulle isän naisystävä emmekä ole kahdestaan tekemisissä, hän tykkää lapsista joten ne ovat hyvä ja helppo keskustelun aihe.
Aluksi tuntui hassulta kun isäni luona emännöi uusi ihminen. Olin niin tottunut siihen että iskän kanssa hoidetaan ruokajutut tai saatoin vaikka nostaa pyykit koneesta jos olivat valmiita. Minulla on edelleen isälleni avain mutta en ole tullut sillä sisälle sen jälkeen kun Kaarina muutti isälleni.
Vanhempani ovat eronneet vuosia sitten joten esim. ristiäisiin kutsuttaisiin niin äiti,isä kuin Kaarinakin. Jos joku heistä ei kestäisi toisen läsnäoloa hän voisi jäädä pois.
Välinne kuulostavat normaaleilta, kun puhut olevasi uusi seurustelukumppani. Ei sitä päivässä ystävystytä.
Kuulostaisi hassulta, jos olisitte olleet 10 vuotta yhdessä ja tilanne olisi tuo. Siis että ei tarvitse olla yhteistä tekemistä vain heidän kanssaan, mutta sellainen ajan viettäminen samassa porukassa useammin kuin vain sukujuhlissa kuuluu mielestäni normaaliin perheeseen, vaikka aikuisia ollaankin. Meillä esim. isän uusi vaimo (yhdessä nyt noin 7v) pyytelee nykyään meitä kaikkiin Tupper-kutsuihin ja muutaman kerran vuodessa pidämme illanistujaisia, joissa esim. pelaamme lautapelejä porukalla: isä, isän vaimo, me 20-30v lapset puolisoinemme, muutama serkku jne. Joskus sitten myös äidin luona vastaavaa.
Ajattelen juuri siten kuin sinä. Miksi pitäisi tutustua?