Oletko nuorena ollut uskossa, mutta luopunut uskostasi?
Ystävät tahdotteko tietää millaisen unen näin tänä aamuna? Jos ette tahdo älkää lukeko enempää.
Näin itseni hengessäni tuonelan syvyyksissä, ja sinne joutui joku kadotettu sielu, joka oli joskus ollut Herran oma. Tämä sielu parka oli aikanaan ollut Herran palvelija ja taistellut pimeyden henkiolentoja vastaan ja voittanut heitä, mutta oli kadottanut uskonsa matkan varrella. Kun tämä astui sisään, kuulin monien demonien äänen puhuvan kallioisen seinämän nurkan takana. Äänet puhuivat ja ne puhuivat näin: "Tämä on käynyt meitä vastaan ja tehnyt meille paljon vahinkoa. Odotappas vain kuin päästään häneen käsiksi, silloin Hän katuu sitä että on tänne joutunut." Samoin kuulin Herran sanovan, että parempi olisi ollut uskomatta ollenkaan, kuin uskoa minuun, mutta lopulta kääntyä minusta pois. Voi niitä jotka kääntyvät Herrasta pois! Niitä saatana vihaa kaikista eniten kauhujen syvyyksissä.
Hmm, olin lapsena ja nuorenakin vielä uskossa. Rippukoulussa menetin uskoni. Ei asiat voi mennä näin.
Ja toki asiaan vaikutti myös hyvin läheisen sukulaisen itsemurha. En voinut hyväksyä sitä.