Lue keskustelun säännöt.
Lapsen hyväksikäyttävä ja hyppyyttävä kaveri - mitä tehdä?
10.06.2016 |
5-vuotias tyttömme on tutustunut ehkä noin kuukausi-pari sitten naapurin samanikäiseen tyttöön. Aluksi leikit sujuivat hyvin ja tytöt tulivat nätisti toimeen. Nyt lasten väleissä on alkanut ilmetä huolestuttavia piirteitä. Naapurin tyttö esimerkiksi pyytää lastamme antamaan leluja itselleen. Emme suostuneet siihen, että tyttömme olisi antamassa jotain kalliita nukkeja tai poneja. Annoimme kuitenkin luvan antaa jonkin pienemmän keräilyfiguurin. Naapurin tyttö oli kantanut kotiinsa niitä useamman, kun silmäni vältti. Hänen äitinsä oli kuitenkin ilmeisesti loukkaantunut siitä, että annamme "krääsää" tytölleen ja heittänyt ne roskiin. Nyt tyttö on kerjäämässä uusia leluja lapseltamme (minkä olemme kieltäneet tyystin). Tyttömme itse tekemät ja piirtämät lahjat hän heittää menemään "kun ei tykkää niistä". Hän myös kutsuu lastamme käymään luokseen, mutta on viemässä lapsemme leluja mukanaan. Kun sanomme, että heillä leikitään hänen leluillaan, tyttö väittää ettei hänellä ole mitään tavaroita. Tyttö valehtelee muutenkin.
Hän myös on hoksannut, että saa tyttömme toimimaan haluamallaan tavalla jos uhkaa lähteä kotiin tai sanoo, ettei ole enää tyttömme kaveri. Tänään huomasin että hän virnuili "salaa" kun huomasi, että tästä narusta nykiminen toimii. Tyttömme on aika itkuherkkä ja suhtautuu tunteella vähän kaikkeen (osoittaa ilonsa ja lämpimätkin tunteensa suuresti). Tämä naapuri sitten pilkkaa tätä taipumusta, sanoo tyttöämme vauvaksi ja virnistelee tytöllemme. Hän myös yrittää yllyttää tyttöämme tekemään asioita, joiden tietää olevan kiellettyjä.
Tuntuu, että naapurin tyttö on vähän sellaista tekoa, että toimii noin koska voi. Hänet on toisaalta helppo palauttaa ruotuun. Naapurissa on kuitenkin myös toinen (vanhempi) tyttö joka yllyttää tätä "ystävää" toimimaan tyttöämme kohtaan tällä tavoin: ensimmäiset inhottavat temput tyttöämme kohtaan naapuri teki tuon isomman hihitellessä vieressä. Isompi on myös koettanut kiusata tyttöämme esim. sulkemalla tätä ulkopuolelle pihaleikeistä ja levittämällä perättömiä juttuja. Valheilta katkaistiin siivet heti. Isompi on vain olevinaan tämän naapurintytön ystävä, joten tässä on vähän ikävä ketju kyseessä.
Kuten aluksi kerroin, ensin vaikutti siltä että tyttöjen ystävyys on oikein lämmintä ja tasapuolista. Nämä ikävät piirteet ovat tulleet esiin ihan viime päivinä. Olen rohkaissut lastamme olemaan enemmän tekemisissä niiden ystävien kanssa, jotka kohtelevat häntä hyvin, mutta tyttömme on jo kovin kiintynyt tähän uuteen kaveriinsa. Lapsemme on tottunut rehellisiin ja tasavertaisiin kaverisuhteisiin, joissa ei ole ollut hyväksikäyttöä eikä kiusaamista. Hän pärjää muutenkin ainoastaan sellaisissa tilanteissa, joissa esim. härnääminen tai riitely on avointa ja siihen on helppo tarttua. Päiväkodissa hänen sydämellisyyttään, ystävällisyyttään ja kompromissitaitojaan on kehuttu eikä hän siellä ole joutunut itkuherkkyytensä ja tunteellisuutensa takia silmätikuksi (ihme ja kumma, etten sano).
Tämän uuden kaverin vanhempien kanssa puhuminen ei onnistu. Vanhemman kiusaaja-yllyttäjätytönkin äiti on aivan umpisokea "enkelinsä, joka ei koskaan sano tai tee mitään pahaa" toiminnalle. Joten kyselenkin, onko kellään kokemusta tällaisesta tilanteesta: miten sen saa ratkeamaan? Miten sinisilmäisen herkkislapsen arvostelukykyä ystäviensä suhteen saa muuten parannettua?
Kommentit (22)
Ei kannata antaa tyttösi olla tuollaisen lapsen seurassa. Mielummin harvemmin leikkiseuraa kuin tuollaista huonoa seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätä pyytämättä ainakin synttäreille ja teille muutenkin. Kiusaajat pitää saada ymmärtämään, että käytöksellään ansaitsee hyvää tai huonoa.
Ai niin, ja loppuun tosiaan muistaa aina tuon - mitä tehdä? :D
Kyseessä täysi narsisti-paska, älä anna tyttösi leikkiä tuon kiusaajan kanssa. Olen seurannut kanssa tällaista vierestä ja todentotta jo viisivuotiaat osaavat olla todella viekkaita ja käsittämättömän ilkeitä - ja toimia aina niin etteivät (omat) vanhemmat näe. Kerro myös tämä kaikki molempien kiusaajien vanhemmille, uskovat tai eivät. Tulevia koulukiusaajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluatko, että tyttösi on vielä aikuisenakin hyväksikäytettävä, joka hakeutuu tuollaiseen seuraan? Kitke jalkamattous pois jo nyt.
Siis nyt puhutaan 5-vuotiaista. Voithan itsekin pitää kasvatuskeskustelun tuolle kaverille. Sellaiset lapset jää helposti yksin, kenen vanhemmat on kovin kärkkäästi valikoimassa kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, ei kannata antaa lapsesi tottua siihen että ei ole tasaveroinen leikkikaveri ja että tuo hyväksikäyttö olisi normaalia, muuten joutuu aina hyväksikäytetyksi. Aloittakaa lapselle vaikka uusia harrastuksia, joissa voi tavata mukavia kavereita. Ja jos joutuu toinen paskiaisten kanssa samalle luokalle/eskariin/samaan pk-ryhmään, ilmoita asiasta heti alussa opettajalle wilmassa, jotta kiusaaja ei pääse keräämään hoviaan kiusatakseen joukolla lastasi
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata antaa tyttösi olla tuollaisen lapsen seurassa. Mielummin harvemmin leikkiseuraa kuin tuollaista huonoa seuraa.
Juu, siis pitäkää kaveruudessa nyt taukoa. 5-v on vielä niin pieni, että naapurin tytöstäkin voi hyvin kasvaa oikein mukava kaveri myöhemmin. Nyt hän ei sitä kuitenkaan ole. Meillä omalla lapsella oli samantyylinen tilanne. Kaveerasi naapurin tytön kanssa, joka 4-5v oli varsin mukava ja 6-v alkoi pomottaa, ilkeillä, haukkua ja kaikella lailla vedätti omaa hieman nuorempaa tyttöämme. Lopulta oma lapsikin kypsyi tähän eikä enää mennyt hänen kanssaan leikkimään. Noin vuotta myöhemmin naapurin tyttö muuttui jälleen oikein mukavaksi nyt 10-vuotiaina ovat edelleen kavereita. Jälkikäteen huomasin, että naapuri aloitti juuri ennen ilkeilyä eskarin ja äitinsä mukaan siellä kaverit määräilivät ja olivat ilkeitä. Tyttö sitten purki pahaaoloaan ja toisti "kavereidensa" käytöstä meidän lapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottahan se on että kiusaajat saavat aina kavereita (enemmän kuin muut), mutta ei se ole silti syy siihen että ap:n lapsen pitäisi pienestä lähtien viettää aikaansa hyväksikäyttäjän kanssa. Onneksi maailmassa ehkä on mluutama muukin potentiaalinen kaveri
Meillä hyvin samantapainen tilanne, lapset vain poikia. Meillä tilanne on parantunut huomattavasti syksystä, jolloin pojan kaveri muutti meidän naapuriin. Olen kannustanut omaa lasta leikkimään muiden(kin) kanssa ja ollaan puhuttu siitä, mitä on kiva kaveruus. Oma poika kuitenkin pitää naapurin lasta hyvänä ystävänään. Tilanteeseen auttoi se että poikani alkoi päiväkodissa leikkiä muiden kanssa (parivaljakko aktiivisesti aikuisten toimesta erotettiin) ja pyydettiin kotiin leikkimään muita tarhakavereita. Itse olen "kiusaajakaverille" ollut tosi ystävällinen ja yrittänyt rakentaa häneen hyvää suhdetta. Nyt leikit sujuvat hyvin, kun kiusaajapoika tietää että oma lapseni ei jää yksin odottamaan hänen ystävyyttään vaan leikkii sitten muiden kanssa. Mielestäni oli oikein hyvä herkkispojalleni että sai tällaisen onnistuneen kiusaamisesta kaveruudeksi -kokemuksen ennen koulun alkamista. Koko show mielestäni opetti hänelle kultaakin kalliimpia ihmissuhdetaitoja ja omanarvontuntoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli pitääpä vaan ohjata omaa lasta vielä napakammin toisten seuraan. Pitää varmasti myös keskustella siitä, mistä tuntee oikean kaverin/ystävän. Kun ei tuo kiristys ja kiusaaminen käy päinsä. Uutta harrastusta tyttö onkin aloittamassa, joten sieltä voipi löytyä hyvää seuraa. Onneksi tyttö on aika reipas, mitä tulee uusiin ihmisiin tutustumiseen. Hän ei sattumoisin ole samassa päiväkodissa, kuin nuo kiusaajatytöt, joten se auttaa tilannetta paljon.
Vähän on vanhemmalla sydän syrjällään, kun tytössä on tavallaan paljon sellaista, mihin tuollaiset lapset tarttuvat sähäkästi. Ja allekirjoitan sen, että jotkut ovat tuollaisia lapsesta saakka. Monet tietenkin kasvavat kiusaajaroolistaan ulos ennemmin tai myöhemmin, mutta eivät kaikki. Onneksi lapset ovat vasta 5-vuotiaita. Kyllä se silti kylmää, kun tapaa noita miniatyyri "mean girleja" jo leikkikentillä ja päiväkodeissa.
Vierailija kirjoitti:
Eli pitääpä vaan ohjata omaa lasta vielä napakammin toisten seuraan. Pitää varmasti myös keskustella siitä, mistä tuntee oikean kaverin/ystävän. Kun ei tuo kiristys ja kiusaaminen käy päinsä. Uutta harrastusta tyttö onkin aloittamassa, joten sieltä voipi löytyä hyvää seuraa. Onneksi tyttö on aika reipas, mitä tulee uusiin ihmisiin tutustumiseen. Hän ei sattumoisin ole samassa päiväkodissa, kuin nuo kiusaajatytöt, joten se auttaa tilannetta paljon.
Vähän on vanhemmalla sydän syrjällään, kun tytössä on tavallaan paljon sellaista, mihin tuollaiset lapset tarttuvat sähäkästi. Ja allekirjoitan sen, että jotkut ovat tuollaisia lapsesta saakka. Monet tietenkin kasvavat kiusaajaroolistaan ulos ennemmin tai myöhemmin, mutta eivät kaikki. Onneksi lapset ovat vasta 5-vuotiaita. Kyllä se silti kylmää, kun tapaa noita miniatyyri "mean girleja" jo leikkikentillä ja päiväkodeissa.
- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä juttu että uusia harrastuksia tiedossa ja ennenkaikkea, ettei lapsesi pelkää tutustua uusiin ihmisiin. Jätätte nyt nämä kiusaajat kokonaan pois kaveripiiristä, niin eiköhän se siitä :)
Ketjun otsikointi on hiukan pielessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata antaa tyttösi olla tuollaisen lapsen seurassa. Mielummin harvemmin leikkiseuraa kuin tuollaista huonoa seuraa.
Juu, siis pitäkää kaveruudessa nyt taukoa. 5-v on vielä niin pieni, että naapurin tytöstäkin voi hyvin kasvaa oikein mukava kaveri myöhemmin. Nyt hän ei sitä kuitenkaan ole. Meillä omalla lapsella oli samantyylinen tilanne. Kaveerasi naapurin tytön kanssa, joka 4-5v oli varsin mukava ja 6-v alkoi pomottaa, ilkeillä, haukkua ja kaikella lailla vedätti omaa hieman nuorempaa tyttöämme. Lopulta oma lapsikin kypsyi tähän eikä enää mennyt hänen kanssaan leikkimään. Noin vuotta myöhemmin naapurin tyttö muuttui jälleen oikein mukavaksi nyt 10-vuotiaina ovat edelleen kavereita. Jälkikäteen huomasin, että naapuri aloitti juuri ennen ilkeilyä eskarin ja äitinsä mukaan siellä kaverit määräilivät ja olivat ilkeitä. Tyttö sitten purki pahaaoloaan ja toisti "kavereidensa" käytöstä meidän lapselle.
Saattaa olla vähän vastaava kuvio kyseessä. Siis sikäli, että tämä isompi tyttö on tekeytynyt tämän naapurin tytön ystäväksi ja - sikäli kun häntä tunnen - kyykyttää pienempäänsö minkä ehtii. Ja toinen sitten purkaa "oppimaansa" meidän tyttöön. Mulla ei kyllä ole intoa jäädä katselemaan, josko tilanne siitä paranisi.
Vierailija kirjoitti:
Ketjun otsikointi on hiukan pielessä.
Millä tavalla?
Kun kyse 5-vuotiaasta, niin ottaisin naapurin tytön sellaiseen hyvähenkiseen kevyehköön puhutteluun, esim: "Kuules, olen huomannut, että sä olet viimepäivinä ollut vähän tuhma ***:aa kohtaan, mua mietityttää, että mistä tällainen käytös johtuu? Osaisitko kertoa oman mielipiteesi? Olisi kiva, kun käyttäytyisitte molemmat reilusti ja ystävällisesti, jotta leikit voi jatkua, vai mitä mieltä olet? Sovitaanko näin, että ketään ei kiusata, eikä syrjitä, tai pilkata sen vuoksi että on herkempi. Jos näissä yhteisissä säännöissä on vaikea pysyä, niin silloin on kyllä parempi, että leikitte erikseen. Lelut on myös molemmilla omat, niitä ei viedä lainaksi eikä varsinkaan omaksi aikuisilta kysymättä." Kyllä tuon ikäiselle voi ystävällisesti, mutta napakasti tehdä selväksi, että jos et osaa käyttäytyä niin laputat kotiisi, capish! Näin itse toimin, kun naapurin lapset alkoivat käydä meillä leikkimässä heitä nuoremman oman lapseni kanssa, ja meno yltyi välillä ihan hulinaksi. Edelleen lapset on käyneet kylässä senkin jälkeen, mutta ovat ihmisiksi.
Meillä oli hyvin vastaava tilanne naapurin tytön kanssa. Usean kuukauden kiusanteon jälkeen sanoin asiasta lapsen vanhemmalle ja tein selväksi ystävällisesti, että lasten on parempi leikkiä erillään tästä eteenpäin. Kyllä helpotti, eikä lapseni enää joudu kärsimään kiusanteosta, kun eivät ole juuri tekemisissä. Tosin, olen huomannut, että naapurin lapsi on jatkanut kiusantekoaan muihin naapuruston lapsiin:(
On ollut kyllä myös opettavainen kokemus lapselleni. Hän on oppinut, että kenenkään kynnysmattona ei kannata olla ja osaa arvostaa tasavertaisia mukavia kavereitaan.
Lisäksi tilanne on antanut ajattelemisenaihetta kiusaajalle, koska on joutunut olemaan enemmän ilman kaveria. Olen ajatellut, että saatoimme tehdä jopa palveluksen hänelle, jos yksinäisyys saisi hänet miettimään tekemisiään. Ja taustatietona kerrottakoon vielä, että silloin kun lapsemme vielä kaveerasivat, olin moneen kertaan puuttunut naapurin lapsen tekemisiin ja sanomisiin, mutta minun sanoillani ei ollut häneen mitään vaikutusta. Korkeintaan yritti seuraavan kerran tehdä kiusansa enemmän salassa.
Ohjeeni siis on, että erota tuollainen "kaveri" lapsestasi, äläkä ota sitä riskiä, että hän pilaa lapsesi itsetunnon ja opettaa vielä lapsesikin käyttäytymään samalla tavalla. Äläkä pelkää naapurisovun puolesta, kaikkein tärkeintä on, että olet lapsesi puolella ja ilmoitat hyvin jämäkästi, että tuollainen "kaveri" ei ansaitse hänen ystävyyttään.
Paras varmaan yrittaa pitaa tytot erillaan ja yrittaa kannustaa muita ystavyys suhteita. Kutsu jotain uusia lapsia leikkimaan, jospa sielta loytyis uusi bestis.