Lapsen hyväksikäyttävä ja hyppyyttävä kaveri - mitä tehdä?

5-vuotias tyttömme on tutustunut ehkä noin kuukausi-pari sitten naapurin samanikäiseen tyttöön. Aluksi leikit sujuivat hyvin ja tytöt tulivat nätisti toimeen. Nyt lasten väleissä on alkanut ilmetä huolestuttavia piirteitä. Naapurin tyttö esimerkiksi pyytää lastamme antamaan leluja itselleen. Emme suostuneet siihen, että tyttömme olisi antamassa jotain kalliita nukkeja tai poneja. Annoimme kuitenkin luvan antaa jonkin pienemmän keräilyfiguurin. Naapurin tyttö oli kantanut kotiinsa niitä useamman, kun silmäni vältti. Hänen äitinsä oli kuitenkin ilmeisesti loukkaantunut siitä, että annamme "krääsää" tytölleen ja heittänyt ne roskiin. Nyt tyttö on kerjäämässä uusia leluja lapseltamme (minkä olemme kieltäneet tyystin). Tyttömme itse tekemät ja piirtämät lahjat hän heittää menemään "kun ei tykkää niistä". Hän myös kutsuu lastamme käymään luokseen, mutta on viemässä lapsemme leluja mukanaan. Kun sanomme, että heillä leikitään hänen leluillaan, tyttö väittää ettei hänellä ole mitään tavaroita. Tyttö valehtelee muutenkin.

Hän myös on hoksannut, että saa tyttömme toimimaan haluamallaan tavalla jos uhkaa lähteä kotiin tai sanoo, ettei ole enää tyttömme kaveri. Tänään huomasin että hän virnuili "salaa" kun huomasi, että tästä narusta nykiminen toimii. Tyttömme on aika itkuherkkä ja suhtautuu tunteella vähän kaikkeen (osoittaa ilonsa ja lämpimätkin tunteensa suuresti). Tämä naapuri sitten pilkkaa tätä taipumusta, sanoo tyttöämme vauvaksi ja virnistelee tytöllemme. Hän myös yrittää yllyttää tyttöämme tekemään asioita, joiden tietää olevan kiellettyjä.

Tuntuu, että naapurin tyttö on vähän sellaista tekoa, että toimii noin koska voi. Hänet on toisaalta helppo palauttaa ruotuun. Naapurissa on kuitenkin myös toinen (vanhempi) tyttö joka yllyttää tätä "ystävää" toimimaan tyttöämme kohtaan tällä tavoin: ensimmäiset inhottavat temput tyttöämme kohtaan naapuri teki tuon isomman hihitellessä vieressä. Isompi on myös koettanut kiusata tyttöämme esim. sulkemalla tätä ulkopuolelle pihaleikeistä ja levittämällä perättömiä juttuja. Valheilta katkaistiin siivet heti. Isompi on vain olevinaan tämän naapurintytön ystävä, joten tässä on vähän ikävä ketju kyseessä.

Kuten aluksi kerroin, ensin vaikutti siltä että tyttöjen ystävyys on oikein lämmintä ja tasapuolista. Nämä ikävät piirteet ovat tulleet esiin ihan viime päivinä. Olen rohkaissut lastamme olemaan enemmän tekemisissä niiden ystävien kanssa, jotka kohtelevat häntä hyvin, mutta tyttömme on jo kovin kiintynyt tähän uuteen kaveriinsa. Lapsemme on tottunut rehellisiin ja tasavertaisiin kaverisuhteisiin, joissa ei ole ollut hyväksikäyttöä eikä kiusaamista. Hän pärjää muutenkin ainoastaan sellaisissa tilanteissa, joissa esim. härnääminen tai riitely on avointa ja siihen on helppo tarttua. Päiväkodissa hänen sydämellisyyttään, ystävällisyyttään ja kompromissitaitojaan on kehuttu eikä hän siellä ole joutunut itkuherkkyytensä ja tunteellisuutensa takia silmätikuksi (ihme ja kumma, etten sano).

Tämän uuden kaverin vanhempien kanssa puhuminen ei onnistu. Vanhemman kiusaaja-yllyttäjätytönkin äiti on aivan umpisokea "enkelinsä, joka ei koskaan sano tai tee mitään pahaa" toiminnalle. Joten kyselenkin, onko kellään kokemusta tällaisesta tilanteesta: miten sen saa ratkeamaan? Miten sinisilmäisen herkkislapsen arvostelukykyä ystäviensä suhteen saa muuten parannettua?