Mikä on vaikeinta tupakanpolton lopettamisessa?

Olla polttamatta se seuraava tupakka. Ihan sama, onko ruuan jälkeen vai mikä.

Luopuminen omasta hetkestä, luopuminen paussista jne. En tupakoinut työaikana, joten se oli tavallaan juhlahetki, kun pääsi töistä, vaihtoi vaatteet ja istui terassille jakkaralle. Tai kun oli saanut siivottua ja palkitsi itsensä kahvilla ja röökillä.

Mulla sama kun 2:lla. Eli se oma hetki. Se itsensä palkitseminen kupillisella kuumaa kahvia ja tupakalla parvekkeella tai just se töistä pääseminen. Ne omat pienet paussit kesken siivoamisen.

Juopottelu. Vielä kaksi vuotta lopettamisen jälkeen kaljoitellessa tekee mieli sytyttää. 

Päätöksen tekeminen. En enää edes nauttinut tupakan mausta. Se tuntui vain tunkkaiselta ja tunsin haisevani, ja varmasti haisinkin pahalle. Rahaa meni ihan törkeän paljon. Olin polttanut yli 10 vuotta, mutta yhtenä päivänä päätin, että nyt en polta enää ikinä. Siitä päivästä on nyt melkein 9 vuotta. Elämäni parhaita päätöksiä. Mitään vieroitusoireita ei tullut, mutta ensimmäisen vuoden aikana näin muutaman kerran unta tupakasta.

Aamut, eka rööki, kun herää, tauot kotitöiden lomassa. Ihme ja kumma töissä ei ole ollut vaikeaa.

Kahvi ja tupakka-kombo etenkin aamuisin oli se, mistä oli vaikea luopua. Nyt en enää kaipaa röökiä ollenkaan.

Aamun tupakka!

Mutta MIKÄ oli vaikeaa?

Mikä olo tuli, jos ei saanut röökiä?

Hermostunut olo oli pahinta. Töissä työnteosta ei tullut mitään.

Oikeesti ei mikään! Yllätyt miten helppoa on olla olla polttamatta, kun olet muutaman päivän ollut. Päätöksen teet ja pysyt siinä. Ei ole olemassa mitään vieroitusoireita, ne on ihmisten itse keksimiä. T. 11v polttanut ja lopettanut puoli vuotta sitten ja toinen 13v polttanut ja 2kk sitten lopettanut.

Ihanaaa rahaa säästyy 300e/kk, puhumattakaan kaikista terveyshyödyistä!!

Mikä siinä muka on niin vaikeaa jättää ne tupakointituotteet kauppaan???

Sun täytyy keksiä vain tilalle uusi tekeminen tai rutiinit elämään. Aina tulee kuningas fiilis ku huomaa et selvisin ilman aamuröökiä ja oho osasin olla polttamatta lounaan jälkeen jnejne... keksiä tilanteisiin uusi kaava, mitä teet polttamisen sijaan.

Se tapa ja se piru olkapäällä, ettei se yksi tupakka mitään...

Minä käryttelin nelisenkymmentä vuotta ja vähintään askin päivässä teinistä saakka. Luulin, etten koskaan pysty lopettamaan, mutta kun mitta tuli täyteen, niin lopettaminen Champixin avulla kävi kuin itsestään. Se satasen sijoitus on ollut elämäni tuottoisin kauppa, olen säästänyt monta euroa joka päivä jo lähes kolme vuotta. Ai niin, mikäkö oli vaikeaa? Ei mikään.

Ne hetket kun ei ole mitään tekemistä vaikka kuinka yrittäisi keksiä jotain ja se jatkuva himo syödä kaapit tyhjäksi.

en ole onnistunut lopettamaan

nyt ootan et saan töitä missä pääsee jatkuvasti tekemään vaikka ylitöitäkin ja koneen+instrumentit kuntoon et on vapaa ajallakin tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Se tapa ja se piru olkapäällä, ettei se yksi tupakka mitään...

Se. Juuri se. Ja miten helppoa toisaalta onkaan kieltäytyä niin mitättömästä asiasta kuin yhdestä ainoasta tupakasta.

Jos esimerkiksi kävelee pidempää matkaa, niin se tupakka on tavallaan tapa tappaa aikaa. Jotain konkreettista tekemistä kävelyn lisäksi. 

Silloin kun vielä oli töissä, niin ei mullakaan tehnyt tiukkaa olla työpäivää polttamatta, mutta siinä oli sekin, että joku 10-20 minuuttia ennen töiden loppua tuli aivan mahtava fiilis kun tajusi, että kohta pääsee pois ja saa röökin huuleen. 

Ja ylipäätään silloin kun asia X hermostuttaa, tyyliiin joku tapaaminen, lähtö jonnekkin yms, kun päässä pyörii, että "vielä 10 min...vielä 5min...ei ehdi tehdä mitään, hermostuttaa.", niin tupakka vähän rauhoittaa ja toisaalta myös auttaa tappamaan sitä aikaa, kun mitään isompaa ei ehtisi tekemään enää.