Mistä buustia small talkiin?

Juttelin eilen taas mummin kanssa ja koen voimattomuutta keskustelun raskauden takia. Hän kääntää kaikki Iloisetkin asiat miinukselle ja toisaalta keskustelu junnaa oudosti paikoillaan.

Esim kerron käyneen kävelyllä. Hän vastaa: Onneksi ei satanut/Onneksi oli hyvä ilma.
(Hei haloo, katson vähän ikkunasta ennen kuin lähden ulkoilemaan. Mitähän tuommoiseenkin vastaisi, yleensä vastaan Niinpä!)

Toinen esimerkki. Puhuttiin kevään etenemisestä. Omenapuu on pihalla juuri nyt kukassa. Mainitsin, että käydessäni kuukausi sitten Tallinnassa, siellä kukki omena silloin. Hämmästelin, miten paljon edellä kevät ihan lähellä onkaan. Mummi tietää, että menin Tallinnaan laivalla, ollaan puhuttu aiemminkin. Hän vaihtaa puheenaihetta laivojen epähygieniaan ja norovirukseen. Ja onneksi minä en saanut tautia silloin. Ja luettelee vastaisuudessa varalle hyviä ripuli lääkkeitä. NIINPÄ! ( Ja Mistähän puhuttaisiin seuraavaksi, kun kaikki jutut johtaa umpikujiin?!)

Olen yrittänyt kysellä hänenkin kuulumisia, mutta usein kaikki tapahtumat ovat oikeasti negatiivisia. Ystävä Ruotsista on tulossa käymään. Sanon, että kiva kun saat seuraa. Hänestä se ei ole kivaa vaan oikeastaan rankkaa, vaikka tämä ystävä käy kerran viidessä vuodessa.