Vauva-arki ja kadonnut parisuhde, onko toivoa?

Kertokaa miten te olette hoitaneet parisuhdetta?

Me ollaan vain isä ja äiti. Mies painaa töitä minimipalkalla, ei viihdy töissä. Hän harrastaa luovia juttuja jotka vaativat inspiraatiota ja vievät häneltä aikaa/hermoja. Hän on tehnyt elämäntapa remontin jolloin laihduttaa, treenaa siis todella paljon ja yrittää syödä terveellisesti. Se on hänelle todella vaikeaa.
Hoitaa vauvaa tasapuolisesti. Ei kerkiä nukkua tarpeeksi.

Minä pyöritän kotia ja vauva-arkea. Hoidan kaikkia käytännön asioita/raha yms. Yritän itsekin liikkua ja remontoida elämäntapaani. Minä olen yrittänyt opetella olematta kireä ja stressaantunut kaikesta sekä aloittanut myös liikuntaharrastuksen. Iltaisin olen aivan tyystin väsynyt.

Lopputulos on että kumpikin ollaan iltaisin kun olisi yhteistä aikaa väsyneitä. Me tehdään niin paljon töitä oman jaksamisen kanssa.

Mies ei jaksaisi hirveästi viettää yhteistä aikaa perheenä kodin ulkopuolella. En saa häntä kaupoille/reissuun/lenkeille kuin harvemmin. Hänellä vain vklp vapaata ja ymmärrän että työviikko imee hänestä kaikki mehut kun pelkkää suorittamista aamusta iltaan.

Vauvan tulo muutti aika paljon meitä kumpaakin, jouduttiin lopettamaan se omaan napaan tuijottelu ja tekemään valintoja (elämäntapamuutokset) jotta olisimme virkeitä ja hyvinvoivia vanhempia lapsellemme. Nyt teemme kaiken vauvan vuoksi ja tuntuu että parisuhteelle ei ole aikaa/jaksamista? Olemme niin hajalla ja väsyneitä itse että on vaikea olla hyvä puoliso toiselle.

Meillä ei ole tukiverkkoakaan lähellä koska olemme muuttaneet miehen töiden perässä.
Helpotamme toistemme arkea että annetaan kummankin nukkua ja pidetään huolta että omaa aikaa on. Yhteistä ei olekkaan. :(

Nyt kaikki vinkit kehiin!