Kuolleen ihmisen näkeminen

Jos ei ole onnettomuudessa kuollut, tosin nekin laitetaan niin nätiksi kuin pystyy, niin kuolleeltahan nuo näyttävät. Aika levollinen ilme yleensä, mutta pois elonkirjoista.

Kerran. Auto-onnettomuudessa palaneen henkilön. Haju oli kyllä kamala.

Näin siviilinä laskin juuri, että olen nähnyt viisi kalmoa. Osa luonnollisia, osa tapaturmaisia.

äitini kuoli kuukausi sitten ja sitä käytiin katsomassa ja pukemassa sille omat vaatteet päälle.. kannattaa ehdottomasti mennä ei se ole kamalaa. ihminen näyttää nukkuvalta.. minua säikäytti äiti vaan siksi kun se kuoli kotiinsa, oli löytynyt lattialta niin sillähän oli tietysti lautumat kasvoissa joka oli hurjan näköistä ensin mut ei sekään sitten hetken jälkeen enää ahdistanut.. se lopullisuus konkretisoituu niin hyvin siinä tilanteessa kun sinä huomaat ettei se ihminen oikeasti enää ole täällä.. siitä jää vaan tyhjä kuori. osanotot läheisesi poismenosta...

Riippuu tietenkin milloin on kuollut ja miten. Yleensä kalpeita ja ilmeettömiä, mutta näyttävät "rauhalliselta".

Itse työn puolesta löytänyt kuolleen , itse en totu siihen. Sinulla on kuitenkin etu, että tiedät mitä odottaa.

Olen nähnyt vauvan hautajaisissaan, en tiennyt, että on avoin arkku. Vähän järkytyin. En ehtinyt nähdä lasta tämän eläessä. 

En ole koskaan vielä nähnyt kuollutta. En käynyt katsomassa äitiänikään hänen kuoltuaan. En vain olisi edes kyennyt.

Läheiseni kuoli syöpään eikä näuttänyt loppuvaiheilla muutenkaan enää itseltään. Mietin lautumia ym, onko niitä näkyvissä? Ovatko silmät painuneet kuoppiinsa? Haiseeko ruumishuoneella? Minkä värinen iho on, onko se käsitelty jotenkin? AP

Kalpealta ja vahamaiselta, en kyllä ole nähnyt kuin vanhana kuolleita, vanhainkodissa kun olen töissä.

Minäkin haluan nähdä kaikki vanhainkodissa kuolleet, tulee tunne että nyt hoidettava on saanut rauhan, minun työni hänen kanssaan on päättynyt. Välillä kun vanhus on siirretty sairaalaan ja hän kuolee sinne, tulee tunne että työ on jäänyt kesken, kun ei ole saanut hyvästellä ihmistä, jota on ehkä vuosia hoitanut.

Oletko koskaan nähnyt kuollutta eläintä? Ihan samalta se näyttää kuin elävänäkin,mutta on vain se henki poissa. Eri asia tietenkin onnettomuuksissa kuolleet ja silpoutuneet, palaneet tai vaikka pitkään vedessä olleet, jotka tuskin enää ihmiseltä näyttävät.

Kuten 4 kirjoittaa, se ihminen ei enää ole oikeasti täällä vaan jäljellä on tyhjä kuori. Ei siinä mitään järkyttävää ole, jos ei tule aivan yllätyksenä.

Moniko on nähnyt vastasyntyneen tai parin päivän ikäisen vauvan? Järkytyittekö? Mihin varauduitte?

Ei se kuollut ole sen kummallisempi asia kuin vasta elämänsä alussa oleva. Vasta tällä vuosituhannella kuolleista on tehty jotenkin paheksuttava asia, että kehtasikin mennä kuolemaan ja aiheutti meille tämän vaivan.

ei haise eikä näytä muutenkaan oudolta sen voin luvata.. lautumia ei näy esim sairaalassa kuolleella koska sillon ne ovat selässä.

Vierailija kirjoitti:

Oletko koskaan nähnyt kuollutta eläintä? Ihan samalta se näyttää kuin elävänäkin,mutta on vain se henki poissa. Eri asia tietenkin onnettomuuksissa kuolleet ja silpoutuneet, palaneet tai vaikka pitkään vedessä olleet, jotka tuskin enää ihmiseltä näyttävät.

Kuten 4 kirjoittaa, se ihminen ei enää ole oikeasti täällä vaan jäljellä on tyhjä kuori. Ei siinä mitään järkyttävää ole, jos ei tule aivan yllätyksenä.

Järkytystekijä onkin se, että kyseessä on itselle rakas ihminen. Kaikki muuttuneet yksityiskohdat pistävät silmään

Itse kävin 9-vuotiaana katsomassa ruumishuoneella (?) kuollutta mummoani. Muistan vaan että mummo näytti nukkuvan, ei siinä edes lapsena osannut pelätä. Muistan vielä antaneeni suukon mummon poskelle. Kannustan menemään, kyllä se realisoi kuitenkin tapahtuneen ihan eri tavalla. Ei ole mitään pelättävää.

Vierailija kirjoitti:

ei haise eikä näytä muutenkaan oudolta sen voin luvata.. lautumia ei näy esim sairaalassa kuolleella koska sillon ne ovat selässä.

Kyllä apella oli lautuma poskessa, vaikka oli sairaalassa kuollut, näyttää mustelmalta.

Olen nähnyt monia mm omat vanhemmat. Ihminen kuolleena näyttää nukkuvalta ja jotenkin tyhjältä. Näyttää tyhjältä kuorelta, josta on poistunut sielu. Kannattaa käydä katsomassa, jos pystyy. Se helpottaa kuoleman lopullisuuden tajuamista ja käsittelemistä omassa mielessä.

Olen nähnyt työni puolesta. Olen myös nähnyt omaisiani. Oma, pikkukeskosena syntynyt vauvani kuoli sairaalassa syliini. Hän näytti vähän pelottavalta. Johtuen toki ohuen ohuesta ihosta joka muutti väriään heti kun elintoiminnot hiipuivat.

Kerroit että läheisesi on kuollut syöpään ja loppuvaiheessa ei näyttänyt itseltään. 

Voi olla että hän näyttää kuolleena jopa paremmalta kuin viimeisinä kertoina näit hänet elävänä. Kipu on poissa, kun kuolee kaikki lihakset rentoutuvat. yleensä posket ovat vähän "lommolla". Hän on vain kuori, mutta hänen näkemisensä auttaa ymmärtämään että hän on poissa.

Suosittelen jopa hieman koskemaan läheistäsi jotta ymmärrät että on poissa.Se liikkumattomuus ja hiljaisuus voi tuntua omituiselta.

Vierailija kirjoitti:

Läheiseni kuoli syöpään eikä näuttänyt loppuvaiheilla muutenkaan enää itseltään. Mietin lautumia ym, onko niitä näkyvissä? Ovatko silmät painuneet kuoppiinsa? Haiseeko ruumishuoneella? Minkä värinen iho on, onko se käsitelty jotenkin? AP

Miehen pappa kuoli syöpään ja käytiin katsomassa ruumista. Periaatteessa hyvin samannäköinen kuin eläessään (tosin oli ollut kuolleena vain muutaman tunnin vasta) Iho oli kellertävä, vahamainen. Kuolleesta ei näy kuin pää ja kädet, lautumat on yleensä selässä ja jaloissa, käsivarsissa.

Miehen mummi kuoli keuhkokuumeeseen ja oli kuivempi, myöskin nukkemaisempi. Iho oli hiukan vetäytynyt siinä vaiheessa kun vietiin kappeliin. (Näin kaksi kertaa)

Mielestäni valmisteltujen kuolleiden näkeminen ei ole pelottavaa, ennemminkin rauhoittavaa. Hyvä tapa hyvästellä (vaikka molemmat olin saanut hyvästellä myös eläessään)

Omaa mammaa ja pappaani en saanut nähdä kuolleena, äiti ei itse halunnut koska pelkäsi traumoja, enkä sitten itsekään saanut. Se hiukan harmittaa, huonompi muisto niistä viimeisistä hetkistä letkuissa jäi kuin rauhallisesta ruumiista josta henki on lähtenyt.

Olen agnostikko, mutta ruumiin näkeminen saa ajattelemaan että on ehkä jotain sieluntynkää ihmisessä olemassa. Jopa väkivaltaisesti kuolleet tapahtumapaikalla näyttävät vain (kammottavalta) ihmisen jäänteiltä, ei enää ihmiseltä. Tai ainakin se yksi minkä olen nähnyt.

Kolme isovanhempaani olen nähnyt ruumishuoneella tai arkussa. Kaikki näyttivät nukkuvilta vahanukeilta. Ei ollut mikään järkytys, vaikka ensimmäisen näin jo lapsena.

Mä sanoisin, että kannattaa ehdottomasti mennä katsomaan. Se konkretisoi kuolemaa ja tuo suruprosessiin pisteen, josta voi alkaa käsitellä surua.

Olen itse ollut kahdesti katsomassa ruumista ruumishuoneen kappelissa. Tonen oli mummoni, toinen isäni. Molemmat olivat rauallisen näköisiä, eikä mitenään pelottavia. Mummo kuoli syöpään, ruumiinavausta ei tehty kun kuolinsyy oli selvä ja odotettu, hän oli itsensä näköinen paitsi niin kovin pienen oloinen.

Isä Oli aika vieraan näköinen, hän oli kuollut tapaturmaisesti ja hänelle oli tehty ruumiinavaus ja vaikka siitä ei ollut mitään jälkiä näkyvissä, ei häntä oltu enää saatu ihan itsensä oloiseksi. Itse asiassa jotenkin luulen, että kotikylältä kotoisin ollut hautausurakoitsija oli tähdännytkin enemmän isän isän ulkonäköön. Sitä nimittäin tulos oli todella lähellä. Kuolleena hän oli ollut aivan oman itsensä näköinen, se olin nimittäin minä joka hänet löysin, joten tiedän.