Minkälaisia oireita teidän lapsilla on ollut pakko-oireisessa häiriössä?

Ahdistuneisuuskohtaukset, maaninen suhtautuminen pikkujuttuihin.

Meidän 13-v pesee käsiään joka välissä. Hän ei voi syödä ruokaa, jossa on esim. hernemaissipaprikaa tai muuten keskenään sekoitettuja aineksia. Hän herää joka aamu klo 6.30 ja menee nukkumaan joka ilta klo 23.05. Uniaika vähäinen, mutta sillä pärjää. Hän ei voi syödä esim. karkkia tai sipsiä, jotka on ostettu muutama päivä sitten, epäilee niiden olevan vanhentuneita. Ahdistunut hän ei ole, eikä masentunut tai muutakaan sellaista. Kavereita on. Koulussa menestyy kohtalaisesti.

ap

minulla on käsien pesua, bakteereiden ja oksentamisen pelkoa, hygienia tärkeää, pakkoajatuksia ja -toimintoja... Ahdistunut olen ajoittain...

saako hän hoitoa?

Vierailija kirjoitti:

saako hän hoitoa?

Tarvitaanko tässä hoitoa? Emme ole katsoneet sellaista tarpeelliseksi.

ap

öö.... se ei kyllä yleensä helpota hoitamattomana vaan päinvastoin... Todennäköisesti tyttö ahdistunut jollain tasolla, ei muuten oireilisi. Hoitamattomana altistaa muillekin mielenterveyden ongelmille..

Terv. itsekin OCD

voihan se olla tietty jokin ohimenevä vaihe... kannattaa varmaan seurailla tilannetta.. ainahan voi käydä terapeutille juttelemassa jos jokin askarruttaa, ahdistaa ym

t: se OCD

Vierailija kirjoitti:

öö.... se ei kyllä yleensä helpota hoitamattomana vaan päinvastoin... Todennäköisesti tyttö ahdistunut jollain tasolla, ei muuten oireilisi. Hoitamattomana altistaa muillekin mielenterveyden ongelmille..

Terv. itsekin OCD

Öö.. tämä on poika.

Mistä tämä diagnoosi on tullut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

öö.... se ei kyllä yleensä helpota hoitamattomana vaan päinvastoin... Todennäköisesti tyttö ahdistunut jollain tasolla, ei muuten oireilisi. Hoitamattomana altistaa muillekin mielenterveyden ongelmille..

Terv. itsekin OCD

Öö.. tämä on poika.

anteeksi erehdykseni, toivottavasti vastauksestani oli jotain apua.

Vierailija kirjoitti:

Mistä tämä diagnoosi on tullut?

tämä kiinnostaisi minuakin.

Miten erottaa pakko-oireet normaaleista kehityksen taantumakausista? Meillä hankala 7-vuotias, katsoo esim. syömiset hyvin tarkkaan läpi ja pelkää kuolevansa vaikkapa palan tunteeseen kurkussa (osoittautui siitepölyallergiaksi). Olen kiinnittänyt huomiota vain runsaaseen käsien pesuun, mutta voisiko olla vain ikään tai persoonaan liittyvää vai ihan häiriö...?

voi olla ohimeneväkin vaihe. Jos alkaa elämää kovin haitata niin voi kääntyä ammattilaisen puoleen

13-vuotiaalla oli jatkuvaa käsien pesua, melkein vereslihalle asti, ja hygieniatarkkailua, esim. lautaset ja lasit tutki suunnilleen suurennuslasin kanssa, ettei niissä näy pienintäkään murua tai tahraa. Koulussa ei voinut syödä, kun ei uskonut, että ruokailuvälineet ovat puhtaat. Ei syönyt mitään irtohedemiä tai vihanneksia, vaan kaikki piti olla valmiiksi muoviin pakattu. Joka käsienpesun jälkeen piti ottaa uusi pyyhe. Oven kahvoihin ja valokatkaisimiin ei voinut koskea paljain käsin. Tarkkaili myös muitten perheenjäsenten hygieniaa ja ruuanlaittoa. Kaikkea tällaista, ja näihin meni ihan tuhottomasti aikaa. Tyttö on saanut nyt vuoden verran kognitiivista psykoterapiaa ja valoa alkaa näkyä tunnelin päässä.

Vierailija kirjoitti:

Mistä tämä diagnoosi on tullut?

Diagnoosia ei siis ole, mutta tällainen tullut ap:lle mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Miten erottaa pakko-oireet normaaleista kehityksen taantumakausista? Meillä hankala 7-vuotias, katsoo esim. syömiset hyvin tarkkaan läpi ja pelkää kuolevansa vaikkapa palan tunteeseen kurkussa (osoittautui siitepölyallergiaksi). Olen kiinnittänyt huomiota vain runsaaseen käsien pesuun, mutta voisiko olla vain ikään tai persoonaan liittyvää vai ihan häiriö...?

Tällä meidän lapsella oli pienempänä se, että ei voinut syödä kurkkua, jos sitä ei ollut kuorittu. Ikää lisää tullessa ruokarajoitteisuus on jonkin verran lievittynyt, mutta edelleen sitä on.

ap

Itselläni pienestä alkanut silmäripsien pakonomainen irti nyppiminen. Välillä aivan kaljut silmät.

Joidenkin lelujen ylisuojeleminen likaantumiselta. En itse halunnut leikkiä niillä, etteivät pilaannu enkä antanut muiden koskea niihin.

Lihasnykimistä esiintyi hetken.

Käsien ja vartalon pakonomainen pesu alkoi 15-vuotiaana ja meni niin pahaksi, että koulunkäynti jäi kesken ja sain lääkityksen.

Pakkoajatukset ovat jatkuneet myös teini-iästä asti.

Nyt ikää 22.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

saako hän hoitoa?

Tarvitaanko tässä hoitoa? Emme ole katsoneet sellaista tarpeelliseksi.

ap

no todellakin tarvitsee hoitoa. Hankkikaa yksityispuolelle pakko-oireisiin perehtynyt psykoterapeutti.

Itselläni alkoi pakko-oireet lapsena. Nyt olen aikuinen ja kuntoutustuella elelen, en kykene täyspäiväiseen opiskeluun/työhön. Olen vuosien jälkeen päässyt oikeaan hoitoon (psykoterapia) mutta monta opiskeluvuotta on mennyt hukkaan ja iso osa normaalin nuoren aikuisen elämästä.

Vierailija kirjoitti:

13-vuotiaalla oli jatkuvaa käsien pesua, melkein vereslihalle asti, ja hygieniatarkkailua, esim. lautaset ja lasit tutki suunnilleen suurennuslasin kanssa, ettei niissä näy pienintäkään murua tai tahraa. Koulussa ei voinut syödä, kun ei uskonut, että ruokailuvälineet ovat puhtaat. Ei syönyt mitään irtohedemiä tai vihanneksia, vaan kaikki piti olla valmiiksi muoviin pakattu. Joka käsienpesun jälkeen piti ottaa uusi pyyhe. Oven kahvoihin ja valokatkaisimiin ei voinut koskea paljain käsin. Tarkkaili myös muitten perheenjäsenten hygieniaa ja ruuanlaittoa. Kaikkea tällaista, ja näihin meni ihan tuhottomasti aikaa. Tyttö on saanut nyt vuoden verran kognitiivista psykoterapiaa ja valoa alkaa näkyä tunnelin päässä.

Meillä ei lähimainkaan tuollaista. Tuo käsienpesukin on lähinnä, että koulupäivän jälkeen pitää pestä kädet, tai jos on pistänyt likapyykkiä koneeseen tai vienyt roskapussit.

ap

Vierailija kirjoitti:

Itselläni pienestä alkanut silmäripsien pakonomainen irti nyppiminen. Välillä aivan kaljut silmät.

Joidenkin lelujen ylisuojeleminen likaantumiselta. En itse halunnut leikkiä niillä, etteivät pilaannu enkä antanut muiden koskea niihin.

Lihasnykimistä esiintyi hetken.

Käsien ja vartalon pakonomainen pesu alkoi 15-vuotiaana ja meni niin pahaksi, että koulunkäynti jäi kesken ja sain lääkityksen.

Pakkoajatukset ovat jatkuneet myös teini-iästä asti.

Nyt ikää 22.

käytkö terapiassa?