Saako tällaisesta loukkaantua?

eksä sanoi minulle samalla tavalla. nyt on eks. mullakin on kyllä sairaus, mutta kai sitä itse ainakin toivoin vaan että sairaudestani huolimatta eksä olisi nähnyt minut sen verran ihanana ihmisenä, että olisi voinut ajatella minun lisääntyvän, vaikka sairaus kyllä vaikuttaa jonkin verran elämään. periaatekysymys oli ennen kaikkea se, miksi eksälle suutuin. sairaus on muutenkin raskas paikka. joskus voi jättää "kylmät faktat" sanomatta. monilla joilla on sama sairaus kuin minulla, on kyllä lapsia, joku ei edes mieti että se olisi este lasten hankkimiselle.

Haluatko todella elää loppuelämäsi ihmisen kanssa joka lyttää sinua noin?

Lapsista viis tällä hetkellä, ajattele itseäsi. Nyt on jo käynyt selväksi että mies ei niitä halua. Mitä siis itse haluat?

Vierailija kirjoitti:

eksä sanoi minulle samalla tavalla. nyt on eks. mullakin on kyllä sairaus, mutta kai sitä itse ainakin toivoin vaan että sairaudestani huolimatta eksä olisi nähnyt minut sen verran ihanana ihmisenä, että olisi voinut ajatella minun lisääntyvän, vaikka sairaus kyllä vaikuttaa jonkin verran elämään. periaatekysymys oli ennen kaikkea se, miksi eksälle suutuin. sairaus on muutenkin raskas paikka. joskus voi jättää "kylmät faktat" sanomatta. monilla joilla on sama sairaus kuin minulla, on kyllä lapsia, joku ei edes mieti että se olisi este lasten hankkimiselle.

No aivan samoin on minun tautiani sairastavilla ihan yleisesti lapsia. Itse olen loukkaantunut tuosta että mies sanoo ettei minua haluta suhteeseen tai äidiksi. Tulee sellainen olo että miksi hän itsekään sitten minun kanssa on jos en ole vaimo- tai äitimatskua? Näkeekö hän minut niin surkeana ihmisenä?

AP

Miksei mies halua tehdä uusia lapsia Suomeen? Onko hän maanpetturi?

Mietihän itsekin sitä, että olisiko sinusta äidiksi vai ei. Miehesi ehkä vain toistaa sinun sanojasi. Parisuhteesi ei kuulosta onnelliselta, joten haaveilet sitten lapsista tai ei, ero olisi varmaan hyvä vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Mietihän itsekin sitä, että olisiko sinusta äidiksi vai ei. Miehesi ehkä vain toistaa sinun sanojasi. Parisuhteesi ei kuulosta onnelliselta, joten haaveilet sitten lapsista tai ei, ero olisi varmaan hyvä vaihtoehto.

Uskon että minusta tulisi hyvä äiti, varsinkin jos minulla olisi puoliso joka auttaisi niinä huonoina päivinä kun väsymys on tosi pahana. En kuitenkaan ole mikään invalidi, olen ihan työelämässä jne. Miehen sanat ovat toisaalta saaneet minut ajattelemaan asioita uudestaan ja olen menettänyt itsetuntoni aikalailla kokonaan... Nyt vain mietin että olenko oikeasti niin paska puoliso ja ihminen ettei minun kanssa kukaan haluaisi perhettä tai suhdetta.

AP

Ihana mies sulla

Mikä se sairaus on? 

Hyvinkin voi olla oikeassa. Tietyst huonosti muotoiltu häneltä, jos pitää paikkansa kertomasi. 

Mies on perseestä. Jos sairautesi kanssa on mahdollista hankkia lapsia, löytyy maailmasta kyllä niitäkin miehiä jotka haluavat kanssasi niitä tehdä ja perustaa perheen. Ei sairaus ole mikään ehdoton este siihen, etteikö voisi löytää mitä ihanimman suhteen ja elää unelmaelämäänsä lapsineen ja puolisoineen. Tämä mies puolestaan ei kuulosta ollenkaan ihmiseltä, jolta sitä tukea tulisi huonoina päivinä saamaan, oli teillä lapsia taikka ei.

Joka tapauksessa miehen arvostus sinua kohtaan on ihan nollissa. Anna itsellesi nyt edes mahdollisuus löytää hyvä kumppani ja saada sitten vaikka niitä lapsia. Jos tuon miehen kelkkaan jäät, ei sulla ole edes mahdollisuutta omannäköisesi elämän saamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Mikä se sairaus on? 

Hyvinkin voi olla oikeassa. Tietyst huonosti muotoiltu häneltä, jos pitää paikkansa kertomasi. 

MS-tauti, melko lievä sellainen

AP

Vierailija kirjoitti:

Seurustelen miehen kanssa joka ei erittäin todennäköisesti koskaan halua lapsia. Itse olen vähän kahden vaiheilla... Pidän lapsista todella paljon ja perheen perustaminen olisi ihanaa, mutta minulla on sairaus joka aiheuttaa välillä pahaa uupumusta. Olen hieman yli 30, joten jonkinlainen päätös asiassa pitäisi tehdä aikalailla heti ettei aika lopu kesken. Riitelemme miehen kanssa paljon, eikä suhteemme ole ns. vakaalla pohjalla. Suhteen alussa mietin että jos rakastan miestä tarpeeksi, voisin varmastikin jäädä myös lapsettomaksi ja olla hänen kanssaan ihan onnellinen niinkin. Nyt en enää todellakaan ole varma...

Viimeisimmän riidan jälkeen miehen sanat ovat jääneet kummittelemaan päähäni... Olin taas valmis eroamaan ja sanoin miehelle yhdeksi syyksi lapset. Mies tokaisi tähän että "vieläkö sä muka haaveilet siitä perheestä?". Hänen mielestään minun ei pitäisi hankkia lapsia sairauteni takia, ja onpa hän joskus myös sanonut ettei kukaan mies minua edes huolisi lastentekoon tai edes parisuhteeseen samasta syystä. Sattuu niin paljon. Pitäisikö mun vain jäädä tähän lapsettomaan (ja melko surkeaan) suhteeseen sitten että olisi edes joku jonka kanssa elämänsä viettää? Välillä toisaalta kyllä mietin että ehkä olisin jopa onnellisempi ihan yksinkin kuin tuollaisen miehen kanssa joka kehtaa loukata minua noin paljon. Vai olenko nyt vain ottanut liian herkästi itseeni?

Miehesi ei halua parastasi. Eroa ja hanki oma elämä ja lapsiakin. Se on mahdollista kuten onnellisuuskin.