Elämäni ensimmäinen työpaikka, pelko ja ahdistus..

Sain valmistumisen jälkeen oman alani töitä. Minulla on kokemusta muun alan asiakaspalvelu töistä, mutta ei oman alani, tai varsinaisesti ihan myyntityöstä. Perehdytys päiviä minulla on ollut kaksi ja yhteensä olen töissä ollut 8h.. Suoraan sanoen kaikki on minulle ihan uutta, paljon opittavaa ja pitäisi jo heti osata kaikki tuotteemme,merkit ja Valmistusmateriaalit. Olen tukistanut liitteitä, tehnyt musitiinpanoja, kysellyt ja ottanut selvää mieltä askarruttavista asioista. Yritän siis oppia ja painaa muistiin niin hyvin kun ne vain päähän jää.

Minulla on vielä 2 päivää perehdytystä (4h) päiviä ja sitten pitäisi pystyä työskentelemään itsenäisesti. Pomoni soitti eilen ja valisti että minun olisi pitänyt jo palvella Asiakkaita niinkuin muutkin. Perehdyttävän työkaverin kanssa oli puhe, että seuraan vierestä myyntitapahtumaa ja rahastan yms. Sillä myyminen ollut hieman hankalaa heti aluksi mielestäni jos et tuotteita tunne ollenkaan. Asiaa hankaloittaa se, että tuotteemme ovat ns omia merkkejä eli tuotetietoja yms mitä voisin vapaa ajallani netistä opiskella ei juurikaan ole. Ja asiaa ollut niin paljon etten ole kaikkea ehtinyt ylös kirjoittaa.

Pomoni on hieman omalaatuinen persoona, osaa olla mukava, mutta hänessä on toinen puoli. Esimerkiksi hän tulee tällä viikolla käymään ja vihjaili että pään laittaa sekaisin. Ja varmaan arvostelee.

Huumoria ymmärrän ja kritiikkiä olen aina vastaanottanut jos siihen ollut aihetta. Tosin edellisissä paikoissani on ymmärretty että on uusi ja kaikkea ei heti tiedä ja osaa, joka on ns auttanut minua ainakin oppimaan paremmin sillä silloin ne paineetkin on pienet ja oppiminen hauskaa.

Nyt jotenkin ahdistaa koko työ, toivon että tämä on vaan alkukankeutta. Pelkään että se päivä on sellainen missä pomo ja muut seuraavat kaikkea tekemistäni ja saan vaan arvostelua osakseni.

Tiedän, että kun opin ja olen ollut hieman enemmän töissä olen hyvä työntekijä.

Vielä viime viikolla olin aivan innoissani kun aloitin. Nyt vaan ahdistaa. Voihan se olla, että stressaan vaan liikaa. Mutta alkaa älyttömästi ahdistaa kun huomaa että se ei olekaan nyt ok että yritän oppia niin hyvin kun vaan pystyn, niin paljon kaikkea uutta ja tuntuu kun pitäisi jo nyt osata työskennellä kuin vanha tekijä, vaikka puolet asioista mitkä minulle pitää opettaa on käymättä.

No, sainpahan purkautua vähän.