Abortoitu lapsi on myös arvokas

Menetyksen todellisuuden kohtaaminen on pitkällä aikavälillä ihmiselle hyödyllisempää kuin sen välttely.

Traumaattista surua, kuten abortoidun lapsen syntymää, ei pidä käsitellä niin, ettei mitään olisi tapahtunut. Samasta syystä on myös tärkeää luoda muistoja lapsesta esimerkiksi valokuvin ja antaa lapselle nimi.

Jos abortoitujen lasten hyväksi voisi tehdä vain yhden asian, se olisi menetyksen tekeminen todelliseksi.

Abortoidun lapsen kohtaamisella on vanhemmille positiivisia seurauksia ja kohtaamiseen liittyvät asiat koetaan positiivisena. Nimen antaminen on yksi menetyksen kohtaamisen avainkeinoista.

Vanhempien kannalta on hyvä, että he kutsuvat abortoitua lastaan omalla nimellä.

Perheen kesken nimen voi antaa ilman lakimuutosta, ja niin monet vanhemmat tekevätkin. Virallinen nimi antaisi yhteiskunnan taholta viestin, että abortoitu lapsi on ihminen, siinä missä muutkin lapset ja häntä on lupa kaivata ja surra.

Jos lakia muutettaisiin, vanhemmat voisivat merkitä lapsen nimen omiin tietoihinsa väestötietojärjestelmässä.

Muutos ei olisi keneltäkään pois eikä maksaisi yhteiskunnalle mitään, mutta se antaisi sureville vanhemmille viestin, että heidän lapsensa oli ihan samanarvoinen lapsi kuin muutkin ja tätä lasta on oikeus surra.