Miksi on jokin sankariteko laihduttaa kymmeniä kiloja?
Sankarillisempaa on olla lihomatta. Miksi muutun "voittajaksi", jos alun perin olen kerännyt laardia monta ämpärillistä ja sitten hankkiudun rasvasta eroon?
En ymmärrä, selittäkää oi, te viisaat!
Kommentit (7)
Media on tosiaan täynnä näitä sankaritaruja.
Sain lapsen lihoin, masennuin ja tietysti löytyi myös kilpirauhasen vajaatoiminta. Tatuointeja piisaa ja tietysti minihame on otettu käyttöön. Olen ottanut tuhat selfietä kuukauden sisään.
Kuka jaksaa noita lukea? Itse arvostan tasaisia normaalipainoisia tallaajia paljon enemmän.
En oikeastaan ymmärrä, mitä sankarillista siinäkään on, että pysyy laihana. Kun miettii, mitä kaikkea oikeasti sankarillista elämässään voi tehdä, joku paino on siinä aika pikkujuttu.
Onhan noita valtakunnallisia kilpailujakin "stumppaa ja voita". En ole koskaan tupakoinut, miksei tupakoimattomille ole omia kilpailuja?
Ja sit kuitenkin lihovat ne kilot takasin.
Sielläpä todellinen arjen sankari :/ Eikö mitään muuta taas tarjolla? Lihavat ei ainakaan vakoile kenenkään ostoksia tai solvaa tuntemattomia ihmisiä. Mustasieluinen ja ja ilkeä ihminen on ja pysyy, jotkut sentään saavat kilonsa laihdutettua, joista näyttää olevan useita tarinoita jatkuvasti luettavissa ja omassa tuttavapiirissäkin on esimerkkejä. Ja sekin perkele jollain taas mättää.
Miksi et solvaa alkoholisteja tai narkkeja, jotka pääsevät kuiville? On aina sankariteko itseään kohtaan kohentaa elämänsä laatua, ja ihan vinkkinä: myös psyykkistä laatua, vaikka jonkin terapeutin avulla. Ne kun auttavat myös läskifoobikoita pääsemään eroon maniastaan.
Vierailija kirjoitti:
Onhan noita valtakunnallisia kilpailujakin "stumppaa ja voita". En ole koskaan tupakoinut, miksei tupakoimattomille ole omia kilpailuja?
Saihan siihenkin osallistua kannattajasarjaan.
Sankaritarinan kaavahan on klassinen. Samoin tuo noudattaa usean sadun kaavaa