Mihin se oikein pohjautuu, että talvella ei muka voisi ajaa pyörällä?

Minä en pysy jäällä pystyssä, siinä on minun syyni. 😀

jaa, no minä vaan en halua ajaa talvella pyörällä. Viime talvena ajoin viimeisen kerran pyörällä töihin 25.12, sen jälkeen fillari meni pyöräkellariin pääsiäiseen asti. Siitä saakka olen jälleen fillaroinnut työmatkat.

Pyöräilyä meinaan jatkaa siihen saakka jos ja kun lumi sataa tänne pääkaupunkiseudulle.

On se aika raskasta, jos tietä ei ole aurattu tai on pakkasta. Olen kyllä pyöräillyt kolmenkymmenen asteen pakkasessa. Hirveä hiki tuli.

Polkeminen on aika sitkasta kovalla pakkasella kun pyörän öljyt ovat jähmeitä ja polkimet eivät pyöri yhtä hyvin kuin lämpimällä ilmalla.

Pyöräilin töijin joskus kesät talvet eikä lumihangessakaanollut vaikeuksia kuin kerra kun oli tullut yön aikana varmaan puoli mertiä lunta eikä kerta kaikkiaan pystynyt taluttamaamkaan kun ei oltu aurattu. Yritin! Eikä liukkauskaan paha ole vaan ne jäätyneet ratata-urat joissa pyörä ei oysy pystyssä.

Siihen, että talvisin Suomessa pyöräteiden kunnossapito tulee viimeisenä kaiken muun huollon jälkeen eli niillä on useina aamuina jopa yli kymmeniä senttejä lunta, kun autotiet on aurattu ja suolattu kuntoon. 

Jos pyörätiet huollettaisiin samalla laadulla ja nopeudella kuin ajoväylät, niin ei olisi mitään ongelmaa talvipyöräillä kaikkialle.

Helsinkiläiset keksivät ns. talvipyöräilyn lajina 90-luvulla. Talvipyöräilyä voi harrastaa vain nastarenkailla, kypäränaluskommandopipolla, talvipyöräilysukkahousuilla ja NASA:n kehittämillä eristehansikkailla.

Muualla Suomessa on harrastettu pyöräilyä talvellakin koko 1900 -luvun.

On helsinkiläisten omituinen päähänpinttymä, etteikö talvella voisi pyörällä. Monessa muussa paikassa se on auton lisäksi ainoa keino siirtyä pidempiä matkoja. Nimm. helsinkiläinen jonla vanhemmat ovat muuata kotoisin.

Vierailija kirjoitti:

Polkeminen on aika sitkasta kovalla pakkasella kun pyörän öljyt ovat jähmeitä ja polkimet eivät pyöri yhtä hyvin kuin lämpimällä ilmalla.

Ei se sitkaus ilmaannu vasta kuin noin 20 asteen pakkasessa. Ja silti menee lujempaa kuin kävellen.

Vierailija kirjoitti:

Siihen, että talvisin Suomessa pyöräteiden kunnossapito tulee viimeisenä kaiken muun huollon jälkeen eli niillä on useina aamuina jopa yli kymmeniä senttejä lunta, kun autotiet on aurattu ja suolattu kuntoon. 

Jos pyörätiet huollettaisiin samalla laadulla ja nopeudella kuin ajoväylät, niin ei olisi mitään ongelmaa talvipyöräillä kaikkialle.

Se on kyllä tosi harvinaista, että pyörätiellä olisi kymmeniä senttejä lunta. Ja jos on, niin silloin vaihdetaan ajoradan puolelle ajamaan.

Jalkakäytävillä saattaa kyllä usein olla paljonkin lunta kun niiden hoito on kiinteistöjen omistajien vastuulla, mutta niillä eivät toisaalta saa pyöräillä kuin alle 12-vuotiaat.

Liian epämukavaa. Joko palelet tai paistut, ja flunssa tulee tekipä kummin tahansa. Lisäksi pyörä pitäisi pestä jokaisen ajon jälkeen kun kaikki paikat on täynnä sitä rapaa, ja sehän ei kerrostalossa onnistu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siihen, että talvisin Suomessa pyöräteiden kunnossapito tulee viimeisenä kaiken muun huollon jälkeen eli niillä on useina aamuina jopa yli kymmeniä senttejä lunta, kun autotiet on aurattu ja suolattu kuntoon. 

Jos pyörätiet huollettaisiin samalla laadulla ja nopeudella kuin ajoväylät, niin ei olisi mitään ongelmaa talvipyöräillä kaikkialle.

Se on kyllä tosi harvinaista, että pyörätiellä olisi kymmeniä senttejä lunta. Ja jos on, niin silloin vaihdetaan ajoradan puolelle ajamaan.

Jalkakäytävillä saattaa kyllä usein olla paljonkin lunta kun niiden hoito on kiinteistöjen omistajien vastuulla, mutta niillä eivät toisaalta saa pyöräillä kuin alle 12-vuotiaat.

Mun työmatka kulki motarin vartta jonne ei ole mitään asiaa fillarilla vaikka ja varsinkin silooin kun on tslvituisku!

Vierailija kirjoitti:

On helsinkiläisten omituinen päähänpinttymä, etteikö talvella voisi pyörällä. Monessa muussa paikassa se on auton lisäksi ainoa keino siirtyä pidempiä matkoja. Nimm. helsinkiläinen jonla vanhemmat ovat muuata kotoisin.

Hohhoijaa. Mä oon maalta, eikä siellä muut ku me pyöräilly. Urbaani legenda.

Pk-seudulla on paljon enemmän miehiä ku

naisia pyörällä töissä.

Mikä ihmeen juttu tämä on? Pyöräilen Helsingissä töihin kesät talvet. Niin tekee moni muukin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siihen, että talvisin Suomessa pyöräteiden kunnossapito tulee viimeisenä kaiken muun huollon jälkeen eli niillä on useina aamuina jopa yli kymmeniä senttejä lunta, kun autotiet on aurattu ja suolattu kuntoon. 

Jos pyörätiet huollettaisiin samalla laadulla ja nopeudella kuin ajoväylät, niin ei olisi mitään ongelmaa talvipyöräillä kaikkialle.

Se on kyllä tosi harvinaista, että pyörätiellä olisi kymmeniä senttejä lunta. Ja jos on, niin silloin vaihdetaan ajoradan puolelle ajamaan.

Jalkakäytävillä saattaa kyllä usein olla paljonkin lunta kun niiden hoito on kiinteistöjen omistajien vastuulla, mutta niillä eivät toisaalta saa pyöräillä kuin alle 12-vuotiaat.

Kyllä täälläpäin voi hyvin olla pyörätiellä kymmeniä senttejä lunta. Lumiaurat eivät kierrä pyöräteitä läpi edes joka päivä ja ajoradan lumet saattavat vielä osittain aurauksessa ajautua pyörätien puolelle. Ja tarkoitan todella siis pyöräteitä enkä jalkakäytäviä.

Ajoradalla taas olen nykyään melko arka menemään ajamaan, jos vieressä on pyörätie olemassa. Autoilijat ovat ajoradalla "turhaan" ajavia pyöräilijöitä kohtaan hyvin aggressiivisia ja tekevät ohitukset pyöräilijää hipoen. En koe siis oloani turvalliseksi ajoradan puolella näissä tilanteissa. Teillä, joiden varrella ei pyörätietä ole, menen tietysti ajoradalle, mutta näillä teillä on yleensä muutenkin matalammat ajonopeudet ja vähemmän liikennettä, jolloin tilanne ei ole niin vaarallisen tuntuinen.

Vierailija kirjoitti:

Helsinkiläiset keksivät ns. talvipyöräilyn lajina 90-luvulla. Talvipyöräilyä voi harrastaa vain nastarenkailla, kypäränaluskommandopipolla, talvipyöräilysukkahousuilla ja NASA:n kehittämillä eristehansikkailla.

Muualla Suomessa on harrastettu pyöräilyä talvellakin koko 1900 -luvun.

Totta, kävin koko kouluaikani kansakoulusta lukion lopuun pyörällä ja sitten ennen opiskelemaan lähtöä välivuoden töissä oli keli mikä hyvänsä ja matka mikä hyvänsä alle kilometrista viiteentoista. Ei puhettakaan nastarenkaista, paitsi kesällä kun joku pässiinpää heitteli taulunastoja kesällä nurmikolle jonka kautta ei olisi saanut oikaista.

Kovilla pakkasilla tuulenpitävä hattu päässä, kaulahuivi hengitystä suojaamassa naamalla, maihari ja sen alla paksu villapusero jossa korkea kaulus, pitkät kalsarit ja levikset, villasukat ja huopatossut jalassa. Pyörä merkkiä Poni jossa renkaat merkkiä 'silestone' (lähes puhkikuluneet nokialaiset) oli hiukka liukkaat, mutta kukaan kun paremmista ei tiennyt niin emme kokeneet osattomuutta jostain olennaisesta. Tavallisena päivänä tuli ajettua 30-60 km ympäri vuoden, ihan vain pyörimällä lähiössä ja pari kertaa käytyä keskustassa koulussa, harkoissa, leffassa ja muuten vain ajeltua ennen kuin ajoi kortin ja vielä senkin jälkeen usein koska rahaa bensaan ajaa faijan autolla ei ollut.

Mulla on 13km matka töihin. Kesällä ja lumettomana aikana matka ei ole ongelma, mutta talvella on liikaa muttia, että viitsisin pyörällä kulkea, kun kuitenkin asun hyvin julkisten äärellä. Ja julkisillakin joutuu lisäämään puoli tuntia varaa, että pääsee varmasti ajoissa töihin.

kiitos ajankohtaisesta aloituksesta.

Väittäähän jotku että kesällä ei voi hiihtää. Tietysti voi. Sukeset vaan jalkaan ja menoksi.

Olen kulkenut pyörällä kesät talvet 1-6 luokat kouluun. 7-8 ja ammattikoulu meni bussilla, mutta sitten taas insinööriopinnut pyörän kanssa, joten talvipyöräilykokemusta on 10 vuotta.

Liukkaus on tietysti yksi juttu, en tuohon aikaan ollut koskaan edes kuullut että polkupörään saisi nastarenkaat. Ei niitä ollut yleisesti myynnissä missään kuten nykyisin.

Pehmeä pakkaslumi ei juuri menoa hidasta, mutta nuoska kertyi lokasuojiin ja jarrutti kyllä ihan kivasti menoa. Samoin jos lumi on vähän pakkantunutta, mutta ei kanna pyörää, niin siin on raskas ajaa.

Pyörä jäätyi, vaihteet eivät toimineet, eikä jarrut. Lampusta oli aina patteri loppu tai dynamo ei pyörinyt.

Mutta ehkä pahinta oli aina kylmyys. Käsiä ja kasvoja paleli helposti kun pakkasta oli kunnolla.

Nykyään on varmaan paremmin, kun on led-lamput ja kunnon voiteluaineet ja nastarenkaita saa vaikka marketista. Talviurheiluvaatteetkin ovat nykyään paljon parempia.