Välillä tuntuu kuin oltaisiin leikkikentällä, kun ollaan jossain vähänkään hienommassa tavaratalossa tai myymälässä
Jotkut asiakkaat tuntuvat keskittyvän lähinnä pitämään huolta siitä, ettei kukaan, etenkään tietyn näköinen, ihminen saa tulla viereen katsomaan tai sovittamaan tuotetta X, vaan seistään tahallaan toisten edessä, vaikka huomaisivat, että joku kuikuilee selän takaa, että haluaisi ehkä napata jonkin kenkäparin hyllystä sovitukseen.
Toinen on mulkoilijat. Katsot rauhassa tuotteita, kun huomaat että joku (yleensä vähän vanhempi rouvashenkilö) mittailee sinua vieressäsi päästä varpaisiin sen sijaan, että keskittyisi olennaiseen, eli tuotteiden katseluun ja mahdolliseen sovitukseen.
Kolmantena tulee vielä myyjät, ja he jos mitkä ovat pahimmasta päästä, kun käyttäytyvät samoin kuin edellä mainitut asiakkaat. Et saa palvelua, et edes vaikka pyytäisit. Pyydät omaa kokoasi ja sinulle vastataan, että juuri nyt ei ehdi tai sitten myyjä häviää kuin tuhka tuuleen vaikka lupasi hakea parin sinulle, eikä häntä siis näy seuraavaan puoleen tuntiin.
Joskus todella tuntuu, kuin oltaisiin lasten leikkipaikalla, jossa kiusaajahenkiset ipanat kuvittelevat omistavansa koko leikkikentän eivätkä päästä tai haluaa päästää muita lapsia keinumaan, liukumäkeen tai kiipeilemään.
Nyt v*ttu, aikuiset ihmiset.
Kommentit (3)
Tuohon ensimmäiseen kohtaan: Aikuinen ihminen varmaan myös tarvittaessa saa suunsa auki, mikäli toinen asiakas on tiellä niin, ettei haluamaansa kohtaan mahdu. Samaan tyyliin kun vaikka bussista pois jäädessään voi sanoa jäävänsä kyydistä seuraavalla pysäkillä eikä vain mykkänä odottaa, että toinen tajuaa jostain liikkeistä nousta ja väistää. Minä saatan esimerkiksi käyttää julkisia tai poiketa jossain asioilla yövuoron jälkeen, milloin en todellakaan ole skarpeimmillani ja seuraa ympärilläolevien ihmisten tarkempia liikkeitä.
tuttua huttua, ja se on noloa - tunnen myötähäpeää näitä "parempia" kohtaan
5/5