Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jos ystävä sairastuu psyykisesti, kumman tehtävä on kannatella ystävyyttä: terveen vai sairaan?
28.05.2016 |
Kun itse haluaisin antaa toipumisrauhan, ystävällä nyt syystäkin elämä pyörii paljon pienemmissä ympyröissä kuin itselläni enkä haluaisi rasittaa häntä omilla huolillani. Koen myös joutuvani ns. terapeutin asemaan keskustellessamme vaikken maalikkona osaa antaa edes samoja neuvoja kuin ammattilaiset joiden hoivissa nyt on. Vastaan kyllä aina kun ottaa yhteyttä mutta olen tosi huono soittelemaan itse. Ehkä hän kokee minun kääntäneen selkäni tms. Mitenköhän on?
Kommentit (9)
Sairaana minä ainakin haluan olla omissa oloissani. Kaverit ymmärtää kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin todennäköisesti kokee niin.
Ei ole "terveen" ystävän velvollisuus toimia terapeuttina mutta ystävä voisi olla olemassa ja läsnä. Hoito ja terapia ei kuitenkaan korvaa todelisia ihmissuhteita. Ja masentuneen olo voi pahentua, hän on pelkkä masennuspotilas joka on kelvollinen ihmissuhteisiin vain kun on jälleen tarpeeksi terve.
Omat rajat pitää tietysti pitää mutta yleisesti ottaen sen terveen vastuulla on suuri/suurin osa ystävyyden ylläpidosta. Masentuneen tarpeita kuunnellen, ei useinkaan tarvitse -ei edes pidä- neuvoa yms.
Voi tiskata, viedä kukkia, ehdottaa piristävää tekemistä, kuunnella, olla paikalla vaikka molemmat olisivat hiljaa/mikä tarpeen on.
En sanoisi että on mitään selkeää tehtäväjakoa. Jos ei tee mieli olla jonkun kaveri, ei ole pakko.
Ja tämä tulee siis ihmiseltä joka oli masentunut vuosia. Onko se kurjaa menettää ystäviä sairauden lisäksi? No on. Mutta ei ketään voi pakottaa olemaan kaveri jos ei halua.
Itsellä suurin osa kavereista kyllä jäi rinnalle tukemaan, mutta saattoi mennä kuukausiakin niin ettei heistä kuulunut mitään enkä itse jaksanut soittaa kellekään. Sitten kun oli parempi olo, oli kiva taas nähdä.
Terveen. Et voi odottaa että sairaalla olisi voimavaroja ylläpitää suhdetta. Mutta myös terveen tulee kuunnella itseään, jos ystävyys menee liian rankaisi ja syö sinua itseäsi, on vedettävä raja.
Tietysti jos ystävä ilmaisee ettei nyt jaksa seurustella sitä on kunnioitettava.
Ystävyyssuhde myös muuttuu hieman sairauden myötä ja keskittyy nyt normaalia enemmän ystäväsi vointiin ja sinun asiasi jäävät hieman taka-alalle.
On oma valintasi haluatko jatkaa ystävyyssuhdetta ja missä määrin.
Tässä on nyt puolesta ja vastaan vastauksia. Ystävällä on mm. ripustavaisuusongelmaa johon uskon myös puututtaneen hoidoissa eli siitä toipumisenkin takia yritän saada etäisyyttä sekä tietysti nämä aloituksessa mainitut syyt. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kysytään kumman tehtävä on KANNATELLA ystävyyssuhdetta, terveen vai psyykkisesti sairastuneen vastaus ei kai voi olla kuin terveen.
Vierailija kirjoitti:
Tilanteen ja oman jaksamisen mukaan. Itseään täytyy suojata, siinä menee raja.
"suojata"? miltä? hulluilta? no, pellet on pellejä. Huulluskin tarttuu kuulemma heihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilanteen ja oman jaksamisen mukaan. Itseään täytyy suojata, siinä menee raja.
"suojata"? miltä? hulluilta? no, pellet on pellejä. Huulluskin tarttuu kuulemma heihin.
Eiköhän tuossa tarkoiteta uupumiselta ja omien henkisten voimavarojen suojelua. Psyykkisesti sairaat saattavat -huom saattavat- olla hyvinkin energiaa vieviä ja joskus vaatia ystävältään 24/7 valmiina palvelemaan oloa.
Alue: Aihe vapaa
Tilanteen ja oman jaksamisen mukaan. Itseään täytyy suojata, siinä menee raja.