Elämä on itsetunto kysymys
Jos usko omaan itseen on kadoksissa, niin kyyti elämässä on kylmää. Työttömyys, köyhyys, syrjäytyminen, yksinäisyys jne. Valitettavaa vain on, että usein se kotitausta ja vanhemmat määräävät minkälaisen omanarvon tunteen ihminen on itselleen saanut. Sad but true...
Kommentit (9)
Samaa olen miettinyt. Että ne, jotka saavat kotoa hyvät eväät itsetunnolle, saavuttavat elämässä asioita helpolla. Ja sitten kuitenkin juuri nämä ihmiset saavat myös kehut osakseen.
Yksilöä itseä noista sitten kuitenkin syytetään.
Ei kenekään elämää ole vääjäämättömästi käsikirjoitettu lapsuudessa. Ihan itse te päätätte miten sen elätte ja mihin käytätte. Jossakin kohtaa on lakattava syyttämästä isiä ja äitiä, koko maailmaa siitä, että itse ei tee elämälleen mitään. Se on aikuisuutta.
(no joom, otetaan tästä pois ne ihmiskohtalot, jotka ovat kärsineet kuin pikku Eerika, mutta ylipäätään jokainen on oman onnensa seppä)
Aikapitkälti näin. Ei välttämättä niinkään mitä kotona tapahtuu, se vaikuttaa paljon, mutta elämä 15-25 -vuotiaana vaikuttaa paljon.
Okei, elämä on itsetunto.
Mutta, mikä tässä on se kysymys?
Se on myös oikein kirjoitus kysymys.
Vierailija kirjoitti:
Ei kenekään elämää ole vääjäämättömästi käsikirjoitettu lapsuudessa. Ihan itse te päätätte miten sen elätte ja mihin käytätte. Jossakin kohtaa on lakattava syyttämästä isiä ja äitiä, koko maailmaa siitä, että itse ei tee elämälleen mitään. Se on aikuisuutta.
(no joom, otetaan tästä pois ne ihmiskohtalot, jotka ovat kärsineet kuin pikku Eerika, mutta ylipäätään jokainen on oman onnensa seppä)
Totta kai itse pitää pyrkiä parhaaseen. Ei se silti poista sitä, että niillä, jotka ovat saaneet lapsuudessa hyvän itsetunnon, on vahva perusta, jolle rakentaa elämäänsä. Ja sitten taas ne, joiden itsetuntoa ei olla lapsuudessa tuettu, joutuvat elämänsä lisäksi rakentamaan samalla itse sitä perustaa, jolle elämäänsä rakentaa. Eli jälkimmäisellä ei ole ihan niin helppoa, ja siinä onkin sitten harhaan menemisen riski paljon suurempi.
Minulta ne vahvaitsetuntoiset eivät saa ollenkaan niin paljon sympatiapisteitä kuin heikkoitsetuntoiset. Toki olen iloinen vahvaitsetuntoisten puolesta, ja on mukava seurata, kuinka he porskuttavat menemään. Mutta omat empatiani ja energiani jaan niille, jotka sitä enemmän tarvitsevat.
Itsetuntokysymys on yhdyssana