Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Elämä on itsetunto kysymys

Vierailija
28.05.2016 |

Jos usko omaan itseen on kadoksissa, niin kyyti elämässä on kylmää. Työttömyys, köyhyys, syrjäytyminen, yksinäisyys jne. Valitettavaa vain on, että usein se kotitausta ja vanhemmat määräävät minkälaisen omanarvon tunteen ihminen on itselleen saanut. Sad but true...

Kommentit (9)

Vierailija
1/9 |
28.05.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itsetuntokysymys on yhdyssana

Vierailija
2/9 |
28.05.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Samaa olen miettinyt. Että ne, jotka saavat kotoa hyvät eväät itsetunnolle, saavuttavat elämässä asioita helpolla. Ja sitten kuitenkin juuri nämä ihmiset saavat myös kehut osakseen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/9 |
28.05.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Yksilöä itseä noista sitten kuitenkin syytetään.

Vierailija
4/9 |
28.05.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei kenekään elämää ole vääjäämättömästi käsikirjoitettu lapsuudessa. Ihan itse te päätätte miten sen elätte ja mihin käytätte. Jossakin kohtaa on lakattava syyttämästä isiä ja äitiä, koko maailmaa siitä, että itse ei tee elämälleen mitään. Se on aikuisuutta.

(no joom, otetaan tästä pois ne ihmiskohtalot, jotka ovat kärsineet kuin pikku Eerika, mutta ylipäätään jokainen on oman onnensa seppä)

Vierailija
5/9 |
28.05.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aikapitkälti näin. Ei välttämättä niinkään mitä kotona tapahtuu, se vaikuttaa paljon, mutta elämä 15-25 -vuotiaana vaikuttaa paljon.

Vierailija
6/9 |
28.05.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Okei, elämä on itsetunto. 

Mutta, mikä tässä on se kysymys?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/9 |
28.05.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Se on myös oikein kirjoitus kysymys.

Vierailija
8/9 |
28.05.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Ei kenekään elämää ole vääjäämättömästi käsikirjoitettu lapsuudessa. Ihan itse te päätätte miten sen elätte ja mihin käytätte. Jossakin kohtaa on lakattava syyttämästä isiä ja äitiä, koko maailmaa siitä, että itse ei tee elämälleen mitään. Se on aikuisuutta.

(no joom, otetaan tästä pois ne ihmiskohtalot, jotka ovat kärsineet kuin pikku Eerika, mutta ylipäätään jokainen on oman onnensa seppä)

Totta kai itse pitää pyrkiä parhaaseen. Ei se silti poista sitä, että niillä, jotka ovat saaneet lapsuudessa hyvän itsetunnon, on vahva perusta, jolle rakentaa elämäänsä. Ja sitten taas ne, joiden itsetuntoa ei olla lapsuudessa tuettu, joutuvat elämänsä lisäksi rakentamaan samalla itse sitä perustaa, jolle elämäänsä rakentaa. Eli jälkimmäisellä ei ole ihan niin helppoa, ja siinä onkin sitten harhaan menemisen riski paljon suurempi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/9 |
28.05.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minulta ne vahvaitsetuntoiset eivät saa ollenkaan niin paljon sympatiapisteitä kuin heikkoitsetuntoiset. Toki olen iloinen vahvaitsetuntoisten puolesta, ja on mukava seurata, kuinka he porskuttavat menemään. Mutta omat empatiani ja energiani jaan niille, jotka sitä enemmän tarvitsevat.