Olipa taas "piristävää" saada 6-vuotiaalta onnitteluruno syntymäpäivä-aamunani tänään

Se oli vain riimittelyn tähden :)

Koita olla ajattelamatta asiaa. Ehkä vaikeaa, mutta ei se mitään autakaan suhtautua runoon niin, että siinä haluttiin sinun muistavan kyseisen seikan. Kun näin ei varmasti ole.

Anna adoptioon se sika.

Kai tää avaus on vitsi? Ei kukaan voi oikeasti loukkaantua 6-vuotiaan lapsensa runosta?

Valitat sä itse kilojasi lapsen kuullen?

Mitäs olet kasvattanu lapsestas tommosen? Niin makaa kuin petaa.

Älä nyt pahastu. Ehkä voit jonain toisena päivänä ihan muina naisina puhua lapsen kanssa mitä toisesta ihmisestä kannattaa sanoa ja mitä ei. Ei sillä tavalla, että syyllistät lasta runon takia.

Olet ihana äiti ja osaat taittaa pöytäliinan hyvin, mutta olet niin keskittynyt omaan ylipainoosi, että et osaa arvostaa onnittelua.

Kosta kuusivuotiaalle hänen tökerö onnittelunsa. Mykkäkoulua koko päivä, älä katso päin, älä vastaa kun lapsi puhuu. Vedä mässyä, älä tarjoa lapselle. Kun lapsi tajuaa, että äiti ei häntä näe, eli häntä ei ole olemassa, hän oppii olemaan riimittelemättä. Ensi vuonna tulee sitten joku valmiiksi painettu kortti, "Onnea äidille". Oletko silloin ajatellut painaa enemmän kuin nyt, vai keskitytkö kilojesi pitämiseen nykyisellä tasolla?

Minusta runo oli ihana. On minunkin lapsen runoillut vaikka mitä mutta ei sellaisesta kannata suuttua.

Auttoiko etäisi runoilussa?

Hieno runo kuusivuotiaalta!

No ihan itse olet sen opettanut että lihavuus on hyihyihyi. Muuten se ei kiinnittäisi asiaan edes huomiota.

Mä oon kans runoillu jotain tuon tapaista äidin onnittelukorttiin lapsena. Äidillä on tallessa monet kortit mun lapsuusajalta, kerran hänen muuttaessa löydettiin ne ja naurettiin vedet silmissä niille runoille. Äidin mielestä ne oli hellyyttäviä, eikä todellakaan ollut loukkaantunut.

Lapselle kannattaa opettaa jo tuonikäisenä, että modernimmallakin otteella voi runoutta lähestyä, ei niitä ontuvia ja satoja kertoja käytettyjä riimejä tarvitse väkisin käyttää.

Ja turha lieventää iskevää sanomaa, toimii paremmin kun toteaa aluksi, että läski on.

Ihanuuskin on aloituksesta päätellen siinä ja siinä.

Plussaa siitä, että teillä on ruokaa pöydässä ja jonkunlainen perussiisteys, pöytäliinat kuitenkin sentään.

ihan pelkkää vittuilua koko runo.

Minusta tuo runo oli kertakaikkisen ihana kun sen 20v sitten sain äitienpäiväkortissa, kannattaa hyväksyä itsensä niin saa kasvatettua hyvä itsetuntoisia lapsia, vikoineen kaikkineen.

Jos olet syönyt itsesi lihavaksi, miksi sinua ei saa sanoa lihavaksi? 

Ja hei, ei kuusivuotias käytä sanaa lihava samalla tavalla kuin av-mammat. Se on palstalla tosi kuormittunut sana. Lihavaa ei saa käyttää, pitää sanoa pyöreähkö, iso tyttö, kookas, isoluinen, XL -kokoinen, jonkun verran ylipainoa omaava. Tai sitten mennään ihan holtittomuuksiin: läski, laardikasa, norsu ... 

Lihava on lihava, laiha on laiha, normaalipainoinen on normaalipainoinen (ja terve). 

Olet ehkä vähän lihava! Deal with it! Itse olet itsesi läskiksi syönyt, älä vieritä lapsen runon syyksi. Laihduta! Niin ei tarvitse herätä seuraavana synttärinä ehkä VÄHÄN lihavana.

Jokinorsu joessa tallustaa

lyllertäessä levää mutustaa

perse on leveä kuin leijonan luola

jokinorsu on ruma ja sen ryppynaamasta valuu kuola

Vierailija kirjoitti:

Jos olet syönyt itsesi lihavaksi, miksi sinua ei saa sanoa lihavaksi? 

Ja hei, ei kuusivuotias käytä sanaa lihava samalla tavalla kuin av-mammat. Se on palstalla tosi kuormittunut sana. Lihavaa ei saa käyttää, pitää sanoa pyöreähkö, iso tyttö, kookas, isoluinen, XL -kokoinen, jonkun verran ylipainoa omaava. Tai sitten mennään ihan holtittomuuksiin: läski, laardikasa, norsu ... 

Lihava on lihava, laiha on laiha, normaalipainoinen on normaalipainoinen (ja terve). 

Vihjaatko että laiha ei ole terve?