Olen pettänyt useasti nykyistä miestäni, nukyään olen masentunut, ollut jo vuosia.

Pettäminen tapahtui pääasiassa nuorena mutta olen 30-vuoden jälkeen joskus myös ylittänyt rajan. Mies sai selville ja antoi anteeksi. En tiedä miksi. Pettäessäni hain jonkinlaista hyväksyntää. Olin nuorena ja vanhempanakin koulukiusattu. Käyn säännöllisesti juttelemassa psyk. Sairaanhoitajalla mutta pettämisistä en ole kertonut ja en uskalla kertoa tuomitsemisen takia. Kadun nykyään syvästi toimintaani ja se on yksi osasyy masennukseeni. Meillä ei ole varmaan vuoteen enää ollut seksielämääkään nyt. Ollaan vähän alle 40-vuotiaita. Koen ettei seksi enää kuulu minulle ja tulee syyllinen olo siitä muutenkin. Elämme siis selibaatissa. Miehestä en tiedä. Mutta itse elän. Olen välillä aika onneton ja vanhat asiat tulee mieleen. Niin kuin nytkin ennen töihin menoa. Menin vielä kännissä tunnustamaan yhdelle nykyiselle työkavereillekin pettämiseni itkuisena. Harmittaa että sotkin hänet mukaan. Siitä on jo vuosia mutta kadun sitäkin. Elämäni on yhtä sotkua näköjään. Vähän aikaa meni hyvin mutta taas lohta aallonpohjassa. Pidän itseni lutkana ja huorana jo nyt joten ei tarvitse haukkua.tiedän mitä olen eli pohjasakkaa. Uskoinkin olen menettänyt. Mies ei koskaan ole halunnut puhua pettämisistäni. Varmaan kieltää tapahtuneen tai ei vain halua ajatella. Ei ole halunnut pariterapiaan. En tiedä mihin liittomme on menossa ja jos eroamme niin selviänkö koskaan siitä. Tälläistä tänään.