Varhaisin lapsuusmuistoni.

Olin luultavasti juuri täyttänyt kolme vuotta, kun minut unohdettiin viikonlopuksi päiväkotiin. Hoitajat ja muut henkilökuntaan kuuluvat lähtivät sieltä kotiin, kun he luulivat, että kaikki lapset oli jo haettu kotiin ja vanhemmat taas unohtivat hakea minut kotiin. Olin ainoa vanhempieni vahinkolapsi ja sillä hetkellä kahdestatoista lapsesta kymmenes joten ei ihme, että äiti päiväkodissa olleita lapsiaan hakiessaan ei huomannut, että yksi jäi sinne. Minä olin siellä leikkimökissä leikkimässä ja huomasin vasta varmasti pari tuntia yksin oltuani olevani ihan yksin. Jotenkin minä onnistuin pääsemään sisään, joltain hoitajalta oli tainnut jäädä ikkuna auki ja minä onnistuin raahaamaan pihalla olevan jakkaran sen ikkunan alle ja kiipeämällä sen jakkaran päälle pääsin ikkunasta sisään. Siellä minä harhailin monta tuntia ennen kuin uskoin, että siellä ei ollut ketään muuta. Muistan selkeästi, että kuljin siellä ympäriinsä pitkään ja ihmettelin, että missä kaikki muut olivat. Sitten menin omalle osastolle jossa minua hoidettiin ja menin siellä olevaan omaan sänkyyn nukkumaan. Siellä oli siis jokaisella oma pieni sänky, jossa nukuttiin päiväunet. Sitten lauantain ja sunnuntain minä sinnittelin siellä jotenkin yksin, löysin esim. keittiöstä syötävää ja nukuin siellä omassa sängyssäni. Kakat ja pissat tein pottaan ja kaadoin ne siitä vessanpönttöön. Muistaakseni siellä oli jonkinlainen pesupaikka jossa yritin pestä itseäni ja vaatteitanikin. Maanantaina aikuisten tullessa sinne töihin he löysivät koko paikan aika järkyttävässä kunnossa, kun keittiö oli kieltämättä aika sotkuinen minun etsittyäni sieltä ruokaa, kaikki potat olivat ihan likaisia kakasta ja pissasta, vessassa haisi hirveälle kun en ylettynyt vetämään pöntöstä alas kakkoja ja pissoja ja joka paikassa oli leluja kun minä kerrankin sain leikkiä kaikilla niillä siellä olevilla leluilla. Minäkin olin itse vaatteita myöten ihan hirveän likainen ja haisin kamalalta. Siellä taisi mennä ainakin pari viikkoa minun sotkujen siivoamiseen ja sinä aikana sinne ei voitu ottaa ketään lapsia hoitoon. Muistan yhä kuinka minulle huudettiin ja sain elämäni pahimmat selkäsaunat kun vanhemmat joutuivat vähistä rahoistaan maksamaan muistini mukaan useiden kymmenien tuhansien markkojen laskun tuhotusta tavarasta ja siivoamisesta mutta sen jälkeen minua ei unohdettu koskaan hakea päiväkodista koska jouduin lastenkotiin ja sieltä häiriinnytyiden lasten hoitokotiin koska sekosin ollessani yksin siellä päiväkodissa viikonlopun.