Lue keskustelun säännöt.
sisustuslehti-ahdistus, miten ihmeessä jotkut saa pidettyä kotinsa niin
26.05.2016 |
siisteinä ja tilavan tuntuisina? Selasin tänään kirjastossa uusimpia sisustuslehtiä ja tuli ihan voimaton olo kun tulin kotiin. Meillä on ihan kohtalaisen siistiä, mutta kun perheessä kaikkiaan neljä vähän epäsiistiä tyyppiä niin aina jossakin kohtaa pino vaatteita tai lehtiä, koululaisten kirjoja, miehen urheilujuttuja, ja olen luovuttanut että jaksaisin koko ajan joko käskyttää muita tai siivota kaiken yksin paikoilleen. Tietenkin nuo sisustuslehtien jutut on tehty juuri siivotuista kodeista, mutta kuitenkin niissä vaikuttaa olevan hyvin tarkka järjestys kaikille tavaroille. Miten voisin päästä askeleen kohti järjestelmällisempää huushollia ja käyttää vähäiset säilytystilani järkevästi?
Kommentit (24)
Kyllä ne sliipatut kodit on tosi harvinaisia oikeasti. Teen toisinaan sisustuskuvsuksia ja niitä varten on yleensä siivottu urakalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- vähän tavaraa
- hyvät säilytystilat
- käytetyille vaatteille paikka esim. meillä aikuisten vaatteille korit makuuhuoneessa, lapsille naulakot vaatehuoneessa
- lehdille oma paikka esim. meillä sanomalehti laitetaan heti eteisen kaapissa olevaan kierrätyslaatikkoon, kun kaikki ovat sen lukeneet
- miehen urheiluvaatteille oma paikka
-
Ne kuvien kodit kyllä tuunataan kuvauksia varten ihan urakalla. Kenenkään kodit ei ole käytännön elämässä sellaisia eikä tarvikaan olla.
ne jutut on feikkiä. Ei se elämä niissä taloissa arkena sellaista ole. On valittu parhaat kuvakulmat ja hyvä valaistus. Tuotu leikkokukkia maljakkoon jne. Sisustuslehtien kodeissa asuville ihmisillekin voi tulla peräpukamia tai saivareita. Turhaan ahdistut.
Kodin kaaos johtuu usein näistä kahdesta syystä: Liikaa tavaraa ja tavara on siivouksen tiellä. Paras neuvo jonka voin antaa on että luet KonMari-kirjan. Loppu on sitten itsestäsi kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on kyllä aina siistiä (ei ole vain oma mielipiteeni, kuulemme tästä usein). Perheeseen kuuluu vanhemmat ja 3 kouluikäistä lasta. Ja ei siis ole mikään lattiasta kattoon kiillotettu palatsi vaan ihan normaali koti.
Eipä siihen ihmeitä tarvita.
2 perheenjäsentä (minä+isä) on tarkkoja siisteydestä ja siivotaan välillä muiden jälkiä ihan muuten vaan.
Kaikille tavaroille löytyy oma paikkansa niin ne eivät jää lattialle lojumaan.
Meillä lapset oppii siivoamaan, koska me kaikki kolme tiedetään, että jos tavaraa ei siivota nyt, se täytyy siivota myöhemmin. Mitä järkeä pitkittää?
Olennaisin sääntö on kuitenkin:
Kun olet käyttänyt jotakin tavaraa, laita se takaisin omalle paikalleen.
Jos kaikki oikeasti tekisivät näin, maailmassa olisi niin paljon siistimmät talot.
Vierailija kirjoitti:
Kodin kaaos johtuu usein näistä kahdesta syystä: Liikaa tavaraa ja tavara on siivouksen tiellä. Paras neuvo jonka voin antaa on että luet KonMari-kirjan. Loppu on sitten itsestäsi kiinni.
Kodin kaaos ja ne sisustuslehtien kuvat ovat niitä ääripäitä. Todellisuus on usein jotain siltä väliltä, täydellinen siisteys ei tarvitse olla mikään tavoite minun mielestäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tai entä jos muuttaisi ajatustaan, katsoisi kotiaan juuri oikeana ja sopivana siellä asuville ihmisille, kaikille neljälle. Miksi omaa kotia täytyy arvostella kuin sisustuslehtien huoneistoja, eikö kodin juuri tee omaksi ne lapsen koulukirjat ja miehen kuntosalikamat?
Vaikka miten yrittäisi lakaista ongelmat maton alle ja kertoa itselleen että täähän on ihan kodikas, niin ei se sillä häviä. Ap:n viestistä välittyy ettei hän ole tyytyväinen kotiinsa ja sille on jokin syy. Let's face it, epäjärjestys hankaloittaa arkea ja pahimmillaan voi jopa myrkyttää kodin ilmapiiriin. Ap:lla on ideaali siitä miten ja millaisessa ympäristössä haluaisi elää. Hän kaipaa järjestystä ja haluaa käyttää aikansa muuhun kuin muiden käskyttämiseen ja ikisiivoamiseen. Se on tarpeeksi suuri syy muuttaa jotain kotonaan.
Ne kuvat on lavastettuja. Näin kerran yhdessä lehdessä aivan ihanan kodin, sisustus oli juuri sellainen jonka olisin itsekin halunnut. Ja mikä parasta, jutussa oli linkki asunnon omistajan blogiin. No sinne siis ihastelemaan - ja mikä pettymys! Blogin kuvissa ei ollut jälkeäkään siitä ihanasta kodista, joka oli lehdessä ollut. Lehteen oli tosiaan siivottu aika rankasti ja kuviin valittu kauneimmat esineet, kalusteet ja asetelmat. Niin että totuus voi olla niistä lehtijutuista aika kaukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jossain VauvaPerheKaksplussassa on sellaisia "Meidän koti" -juttuja, joissa perhe esittelee ihanaa asuntoaan. Sitten lopussa on kuva aiheesta "Tätä emme näytä muille" ja siinä se totuus kiteytyy. :) Yleensä kaikilla näillä kiiltokuvaperheillä on joku romuhuone, oli se sitten yksi makkari, kodinhoitohuone, varasto tai autotalli, jonne tungetaan kaikki silmiä särkevä sekasotku. Hupaisin oli se yksi perhe, joilla koti oli sisustettu mustalla ja valkoisella, ja sitten oli jossain rappusten alla piilossa iso tila, jonne oli tungettu lasten pelit, lelut ja muut ns. värilliset tavarat. Luultavasti ovat kuitenkin ihan arkikäytössä, eli jos tuohon kotiin tupsahtaisi yllättäen keskellä iltaa, niin tuskin ne lapset istuisivat siellä portaiden alla romun keskellä leikkimässä, vaan oikeasti sekalaista kamaa olisi siellä täällä.
Kyllä mekin voisimme vetää roinan määrän minimiin, mutta yllättäviä juttuja sitä kaipaa kun on ilman. Meillä on ollut vuoden verran kaikki kirjat varastossa laatikoissa ja aina kun näkee lehdessä kodin jossa on iso seinän kokoinen kirjahylly, niin itken verta. En minä niitä kaikkia kirjoja päivittäin, viikottain tai edes vuosittain lue, mutta niiden läsnäololla taitaa olla aika suuri merkitys minulle. Perhe-elämän sekasortoon olen tottunut, sillä meillä on lapsia isolla ikähaitarilla ja kyllä jokainen ikäkausi tuo mukanaan kaaosta, mutta aina eri tavalla. Pikkuvauvan lelut keskellä lattiaa riepovat, mutta toisaalta on ihanaa katsoa miten vauva oppii ryömimään kohti lelujaan ja hänellä on tietyt lempilelut. Koululaisen tussit ja paperisilput ja sotkuinen työpöytä ovat karmeaa katsottavaa, mutta kun lapsi tuo kesäretken jälkeen piirustuksen johon on piirtänyt pomppulinnan ja kirjoittanut "oli kiva pompulinna ihana äiti", niin tekisi mieli hakea sille kaupasta kassillinen kyniä lisää. Teinin haisevat sukat ovat ihan järkkyjä, enkä käsitä miksi sen pitää hillota huoneessaan tyhjiä mehupurkkeja ja muuta roskaa, mutta kun miettii että parin vuoden sisään se on teini-ikäinen ja maailma kutsuu, niin tekisi mieli liimata se sukistaan kodin lattiaan kiinni ja sanoa, että ole vielä hetki.
Vierailija kirjoitti:
Kodin kaaos johtuu usein näistä kahdesta syystä: Liikaa tavaraa ja tavara on siivouksen tiellä. Paras neuvo jonka voin antaa on että luet KonMari-kirjan. Loppu on sitten itsestäsi kiinni.
Meillä kodin kaaos johtuu myös kahdesta syystä: olen luonteeltani hajamielin, jätän tavaroita etenkin kiiressä sinne minne ne sattuvat nyt jäämään ja toinen syy on se, että aina on kiire. Tälläkin viikolla olen ollut opiskelujen takia illat 20 asti poissa ja mies on ollut yksin lasten kanssa. Arvata voi, että koti on pommin jäljiltä. Vkl:kin menee opiskelujen parissa, sitten tulee joku sairauskierre, helteillä ei viitsi olla sisällä, kesälomamatka, lisää opiskeluja yhdistettynä miehen työmatkoihin, oma uupumus ja tsadaa, koti on aina kaaoksessa. Meillä on pieni asunto, joten olen todella karsinut tavaran määrän lähestulkoon minimiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
teini-ikäinen = täysi-ikäinen
ed.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kodin kaaos johtuu usein näistä kahdesta syystä: Liikaa tavaraa ja tavara on siivouksen tiellä. Paras neuvo jonka voin antaa on että luet KonMari-kirjan. Loppu on sitten itsestäsi kiinni.
Kodin kaaos ja ne sisustuslehtien kuvat ovat niitä ääripäitä. Todellisuus on usein jotain siltä väliltä, täydellinen siisteys ei tarvitse olla mikään tavoite minun mielestäni.
Kodin kaaos on sitä kun ihminen tuntee olonsa voimattomaksi ja tekisi mieli luovuttaa loputtoman siivousurakan edessä. Ei ole mitään asteita ja ääripäitä, on vain ihmisen kokemus tilasta. Ihmisillä on erilaisia käsityksiä siisteydestä ja samasta syystä on kyseenalaista mennä neuvomaan ap:lle mikä on "tarpeeksi siistiä" ja ettei hänen kannata edes lähteä tavoittelemaan sellaista kotia missä haluaisi elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kodin kaaos johtuu usein näistä kahdesta syystä: Liikaa tavaraa ja tavara on siivouksen tiellä. Paras neuvo jonka voin antaa on että luet KonMari-kirjan. Loppu on sitten itsestäsi kiinni.
Meillä kodin kaaos johtuu myös kahdesta syystä: olen luonteeltani hajamielin, jätän tavaroita etenkin kiiressä sinne minne ne sattuvat nyt jäämään ja toinen syy on se, että aina on kiire. Tälläkin viikolla olen ollut opiskelujen takia illat 20 asti poissa ja mies on ollut yksin lasten kanssa. Arvata voi, että koti on pommin jäljiltä. Vkl:kin menee opiskelujen parissa, sitten tulee joku sairauskierre, helteillä ei viitsi olla sisällä, kesälomamatka, lisää opiskeluja yhdistettynä miehen työmatkoihin, oma uupumus ja tsadaa, koti on aina kaaoksessa. Meillä on pieni asunto, joten olen todella karsinut tavaran määrän lähestulkoon minimiin.
Kun tavaralle on valinnut oman paikan ja pitää huolen että se palautuu sinne heti käytön jälkeen, ei ne jää maleksimaan.
Kiire on yleinen tekosyy, mutta mieti hetki kuinka paljon ylimääräistä aikaa kulutat siihen että pistät tavaran paikoilleen. Entä kuinka paljon aikaa kuluu siihen jos joudut etsimään tavaraa joka ei ole siellä missä sen kuuluisi olla, koska se jäi viimekäytön jälkeen ties minne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai entä jos muuttaisi ajatustaan, katsoisi kotiaan juuri oikeana ja sopivana siellä asuville ihmisille, kaikille neljälle. Miksi omaa kotia täytyy arvostella kuin sisustuslehtien huoneistoja, eikö kodin juuri tee omaksi ne lapsen koulukirjat ja miehen kuntosalikamat?
Vaikka miten yrittäisi lakaista ongelmat maton alle ja kertoa itselleen että täähän on ihan kodikas, niin ei se sillä häviä. Ap:n viestistä välittyy ettei hän ole tyytyväinen kotiinsa ja sille on jokin syy. Let's face it, epäjärjestys hankaloittaa arkea ja pahimmillaan voi jopa myrkyttää kodin ilmapiiriin. Ap:lla on ideaali siitä miten ja millaisessa ympäristössä haluaisi elää. Hän kaipaa järjestystä ja haluaa käyttää aikansa muuhun kuin muiden käskyttämiseen ja ikisiivoamiseen. Se on tarpeeksi suuri syy muuttaa jotain kotonaan.
Koti pitäisi olla kotoisa myös niille muille. Aika usesti nainen tekee siitä oman projektinsa, mies saa "sisustaa" autotallin. Miehen urheilukamppeilekaan ei löydy sijaa. Entä lapset, pitääkö heidänkin varia koko ajan sotkemasta? Sen totaalikaaoksen ja täysin siistin lisäksi voi olla harmaa alue, kotoinen ja kompromissi siisteysintoiljan unelman ja elämiseen keskittyvien muiden perheenjäsenten välillä? Tai tietenkin nainen voi itsepintaisesti pitää kiinni periaatteestaan mutta onko tuo oikein muita perheenjäseniä kohtaan?
Pahimmillaan noissa sisustusjutuissa näkyy sama kukkapurkki useassa eri kuvassa eri huoneissa. Pikkujuttu, mutta mua ärsyttää suunnattomasti tuollainen lavastus :D
Vähennä tavaramäärää. Kaikki harvoin käytetyt esineen POIS. Kaappiin, varastoon tai myyntiin. Kaikki krääsä pois pinnoilta. Lehdet välittömästi paperinkeräykseen kun luettu. Roskat roskiin. Urheilukamat niiden omaan kaappiin. Itse elän sisustuslehtiasunnossa mutta yksin se onkin helppoa kun kukaan ei sotke ;)
A ja O on laittaa tavarat aina paikoilleen välittömästi käytön jälkeen, niin sotkua ei ikinä pääse edes muodostumaan.
No meillä ei ole neljää epäsiistiä ihmistä vaan kaksi siistiä. Asukkaat sen sotkun tai siisteyden tekevät.
Vierailija kirjoitti:
Pahimmillaan noissa sisustusjutuissa näkyy sama kukkapurkki useassa eri kuvassa eri huoneissa. Pikkujuttu, mutta mua ärsyttää suunnattomasti tuollainen lavastus :D
Komppaan, pahimmillaan joku sama vati tai kippo seilaa melkein kaikissa kuvissa. :) Ihan älytöntä.
Tai entä jos muuttaisi ajatustaan, katsoisi kotiaan juuri oikeana ja sopivana siellä asuville ihmisille, kaikille neljälle. Miksi omaa kotia täytyy arvostella kuin sisustuslehtien huoneistoja, eikö kodin juuri tee omaksi ne lapsen koulukirjat ja miehen kuntosalikamat?