Onko muiden 7-vuotiaat täysin viihdytettäviä? Eivät viihdy yksinään sekuntiakaan?

Onko lapsen annettu pelata koko pienen ikänsä? Tuollainen käytös johtuu helposti peliriippuvuudesta/kännykkäriippuvuudesta. Lapsi ei ole koskaan oppinut leikkimään (itsekseen). Surullista ja niin yleistä nykyaikana.

Vierailija kirjoitti:

Onko lapsen annettu pelata koko pienen ikänsä? Tuollainen käytös johtuu helposti peliriippuvuudesta/kännykkäriippuvuudesta. Lapsi ei ole koskaan oppinut leikkimään (itsekseen). Surullista ja niin yleistä nykyaikana.

Tuota en tiedä. On sillä aina iPad mukana, mutta meillä on kaikilla tunnin päivittäinen peliaika. Koko ajan oli vain sellainen olo, että sillä oli älyttömän tylsää, eikä keksinyt yhtään mitään tekemistä yksinään. Kuitenkin talo täys kaikenlaista tekemistä, taloyhtiön pihallakin keinut ja kiipeilytelineet. Omalla pihalla trampoliini, sisällä leluja legoista lähtien. 

ap

Luulen, että tässä on merkitystä luonteellakin. Oma 8-vuotiaani ei koskaa, ei siis koskaan, halua olla yksin. Huutelee vessaankin kaveria. Ei osaa eikä halua tehdä mitään yksin. Jos ei ole seuraa, ei osaa ollenkaan alkaa leikkimään eikä keksi tekemistä. Jos on seuraa, hän on esimerkiksi sisaruksista se, joka aina keksii leikin. Yleensä hän onneksi on kavereiden tai sisarustensa kassa, mutta jos on kotona yksin vanhempien kanssa, seuraa jatkuvasti aikuisia, tekee kotitöitä meidän kanssa, laittaa ruokaa jne. Joskus oli isänsä kanssa vkl kahdestaan, ja mies kertoi, että koko tuona aikana ei olut kuin ehkä 15 min. yksin. 

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että tässä on merkitystä luonteellakin. Oma 8-vuotiaani ei koskaa, ei siis koskaan, halua olla yksin. Huutelee vessaankin kaveria. Ei osaa eikä halua tehdä mitään yksin. Jos ei ole seuraa, ei osaa ollenkaan alkaa leikkimään eikä keksi tekemistä. Jos on seuraa, hän on esimerkiksi sisaruksista se, joka aina keksii leikin. Yleensä hän onneksi on kavereiden tai sisarustensa kassa, mutta jos on kotona yksin vanhempien kanssa, seuraa jatkuvasti aikuisia, tekee kotitöitä meidän kanssa, laittaa ruokaa jne. Joskus oli isänsä kanssa vkl kahdestaan, ja mies kertoi, että koko tuona aikana ei olut kuin ehkä 15 min. yksin. 

Jestas. Meidän 3,5v leikkii välillä pitkiäkin aikoja yksikseen.

Ensi kerralla varaat sopivia kotihommia, mitä 7 v voi turvallisesti itse tehdä, mutta ovat kuitenkin vähän tylsiä. Joko oppii olemaan kyselemättä tai ainakin on hyödyksi:)

Luonnekysymys.

Meillä kotona asuu 7 v "ainoana lapsena", muut ovat jo omille muuttaneita. Meidän tyttö leikkii paljon yksin tai koiran kanssa kahden ja osaa viihdyttää itseään. Toki välillä leikkii kavereiden kanssa ja joskus nuo vanhemmat lapset käyvät kotona leikittämässä tätä tmv, mutta ei siis johdu tuo ainakaan ainoana lapsena olosta.

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että tässä on merkitystä luonteellakin. Oma 8-vuotiaani ei koskaa, ei siis koskaan, halua olla yksin. Huutelee vessaankin kaveria. Ei osaa eikä halua tehdä mitään yksin. Jos ei ole seuraa, ei osaa ollenkaan alkaa leikkimään eikä keksi tekemistä. Jos on seuraa, hän on esimerkiksi sisaruksista se, joka aina keksii leikin. Yleensä hän onneksi on kavereiden tai sisarustensa kassa, mutta jos on kotona yksin vanhempien kanssa, seuraa jatkuvasti aikuisia, tekee kotitöitä meidän kanssa, laittaa ruokaa jne. Joskus oli isänsä kanssa vkl kahdestaan, ja mies kertoi, että koko tuona aikana ei olut kuin ehkä 15 min. yksin. 

Ehkä on tosiaan kyse temperamenttieroista tai esim. introverttiyden /extroverttiyden asteesta. Itse viihdyin jo alta kouluiän pitkiä aikoja yksikseni leikkien kun taas siskoni tylsiintyi yksinään muutamassa minuutissa. Oli aina kärttämässä minua leikkeihin ja peleihin, mikä oli toki kivaakin mutta joskus olisin kaivannut sen hetken rauhaa, mitä sisko ei vain voinut ymmärtää. Eikä muuten voi vieläkään, vaikka ikää on tullut huomattavasti lisää...

karmaisevaa. kyllä kasvatuksellakin nyt JOTAIN tekemistä asian kanssa täytyy olla! ettei vanhemmat voi aina pestä käsiään sanomalla, että se on sen luontoinen! en tiiä onko jo miten myöhäistä alkaa opettaa viihtymään itekseen, olisi jo pitänyt aikaa sitten opettaa.. huh huh...

Mun esikoinen on nyt 7 ja oli pitkään ainoa lapsi ja hänen kanssaan on leikitty ja tehty tosi paljon. Mutta rakastaa lukemista ja lukee pitkiäkin aikoja itsekseen. Mutta jos ei lue tai pelaa tai ole kaverien kanssa niin aika paljon haluaa kyllä huomiota/seuraa meiltä. Mutta osaa kyllä keksiä itselleen puuhaa jos sanomme, että nyt ehdi. Tuossa voi olla sekin, että kun siskotyttösi on teillä, niin vieraammassa paikassa ei ole niitä tuttuja leluja/tavaroita eikä kavereita joten on vaikeampi kehittää itse tekemistä kuin kotona ollessaan.

Mä kyllä mielellään juttelen, pelaan tai vaan olen esikoiseni kanssa aina kun suinkin ehdin. Siksi mä olen lapsia hankkinut, että saan olla niiden kanssa, en siksi että kasvaisivat "siinä sivussa". Mutta tämä ei nyt koske ap:ta, tietysti jos hoidat toisen lasta niin teet sen omalla tavallasi, ja voit hyvällä omallatunnolla antaa lapsen keksiä itselleen tekemistä.

Fennel kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että tässä on merkitystä luonteellakin. Oma 8-vuotiaani ei koskaa, ei siis koskaan, halua olla yksin.  

Ehkä on tosiaan kyse temperamenttieroista tai esim. introverttiyden /extroverttiyden asteesta. Itse viihdyin jo alta kouluiän pitkiä aikoja yksikseni leikkien kun taas siskoni tylsiintyi yksinään muutamassa minuutissa. Oli aina kärttämässä minua leikkeihin ja peleihin, mikä oli toki kivaakin mutta joskus olisin kaivannut sen hetken rauhaa, mitä sisko ei vain voinut ymmärtää. Eikä muuten voi vieläkään, vaikka ikää on tullut huomattavasti lisää...

Meillä kaksoset 7 v. Toinen keksii tekemistä ja leikkii välillä mielellään yksinkin niin sisällä kuin ulkona. Toinen ei kestä hetkeäkään ohjelmatonta oleilua. Varsinkaan jos se kekseliäs siskokaan ei huoli mukaan omiin kuvioihinsa. Kysymys mielestäni siis ennen kaikkea luonne-eroista. Jos vinkumiseen ei kiinnitä huomiota, kyllä tämä ohjelman odottajankin lopulta keksii itselleen jotain pikku puuhaa, mutta vaikeaa on.

Ainoat lapset usein ovat

Mun 7v. viihtyy erittäin huonosti yksin. On vaan sosiaalinen ja energinen, ei lepää tai pötköttele muuta kuin nukkuessa :D Itse lapsena leikin ja luin mielellään yksin.

No ei. Meillä kasvatetaan lapset hyvin niin ei tule mitään adhd

Tuollaiseksi se on opetettu ja totutettu. Äiti ja isi eivät tajua että 7v. ei ole ollut enää pitkään aikaan vauva joka tarvitsee huomiota 24/7.

Meillä jo vauvat ovat puuhailleet itsekseen jumppamatolla ja jumppalelun kanssa. Minä äitinä en ole koskaan ollut mikään koko päivän leikkikaveri tai seuraneiti!

Terve lapsi viihtyy myös itsekseen ja osaa leikkiä yksinkin kun häntä on siihen ohjattu.

Vierailija kirjoitti:

Ainoat lapset usein ovat

Mä ainakin ainoana lapsena leikin aina yksin, ei mua kukaan aikuinen erikseen viihdyttänyt. Tytön käytös ei johdu ainokaisuusdesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoat lapset usein ovat

Mä ainakin ainoana lapsena leikin aina yksin, ei mua kukaan aikuinen erikseen viihdyttänyt. Tytön käytös ei johdu ainokaisuusdesta.

Ei niin. Loogisesti ajateltuna asia olisi juuri toisinpäin.

Voit ottaa asian suoraan puheeksi 7-vuotiaan kanssa ja kertoa, kuinka pitää osata touhuta välillä yksinkin.

Meillä kans yksi biologinen lapsi, nyt 7 v. ja nauttii kun saa olla yksin, lukea, kuunnella satuja, tehdä palapelejä, värittää, piirtää.. Sitten on sijaislapsi (kohta 3 kk ollut meillä, kohta 6 v.), joka ei pysty kans keksimään melkein mitään itse. Olen antanut olla itsekseen, siis ollaan kotona, mutta kaikki tekee omaa hommaa, lopulta itsekin keksii sitten jotain. Mutta kyllä ihan vähän väliä käy 7 v:n oven takana tai meidän luona, ei montaa minuuttia ihan pysty keskenään keskittymään. Oletan, että ajan kanssa muuttuu. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä kans yksi biologinen lapsi, nyt 7 v. ja nauttii kun saa olla yksin, lukea, kuunnella satuja, tehdä palapelejä, värittää, piirtää.. Sitten on sijaislapsi (kohta 3 kk ollut meillä, kohta 6 v.), joka ei pysty kans keksimään melkein mitään itse. Olen antanut olla itsekseen, siis ollaan kotona, mutta kaikki tekee omaa hommaa, lopulta itsekin keksii sitten jotain. Mutta kyllä ihan vähän väliä käy 7 v:n oven takana tai meidän luona, ei montaa minuuttia ihan pysty keskenään keskittymään. Oletan, että ajan kanssa muuttuu. 

Sijaislapsella on traumoja, nämä lapset ovat saattaneet kokea väkivaltaa, heitteille jättää, ovat saattaneet olla jopa päiviä yksin kotona nälissään, se mitä lasu lapsesta tietää on yleensä kaunisteltu totuus, ne asiat mistä vanhemmat on jäänyt rysän päältä kiinni. Lapselle teidän koti on uusi, hän etsii turvaa, hän pelkää menettävänsä teidät.  Huomioikaa ja sanoita mitä teet, ihan kuin pienelle lapselle, käyn nyt kaupassa ja sillä välillä sinä teet sitä ja kenen kanssa. Kerrot että palaat takaisin. Kerro että lapsi on turvassa teillä, eikä hän jää yksin kotiin. 

Kaikki helpottaa kun luottamus kasvaa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä kans yksi biologinen lapsi, nyt 7 v. ja nauttii kun saa olla yksin, lukea, kuunnella satuja, tehdä palapelejä, värittää, piirtää.. Sitten on sijaislapsi (kohta 3 kk ollut meillä, kohta 6 v.), joka ei pysty kans keksimään melkein mitään itse. Olen antanut olla itsekseen, siis ollaan kotona, mutta kaikki tekee omaa hommaa, lopulta itsekin keksii sitten jotain. Mutta kyllä ihan vähän väliä käy 7 v:n oven takana tai meidän luona, ei montaa minuuttia ihan pysty keskenään keskittymään. Oletan, että ajan kanssa muuttuu. 

Tuo tuollainen turvallinen yksin olo, kotona eri huoneessa kun kuitenkin ollaan lähettyvillä on hyväksi. Lapsi keksii kyllä tekemistä.