Mielialalääkkeitä syövät, vastatkaa!!

rehellisesti oireistaisi ja tuntemuksistasi. suurin osa masentuneista näyttää ulospäin aivan normaaleilta.

Lääkäri lohdutti ja oli ihana, ja määräsi minulle reseptin joka on todella auttanut (Cipramil).

Täytyy sanoa että oli elämäni positiivisin kokemus lääkäristä!

Onko jotenkin poikkeava elämäntilanne? Voi olla myös ohimenevää vai ootko pitkään kärsinyt? Ootko ystäville jutellut?

sitalopraamia 20mg päivässä täällä jo öööö...6vuotta.

Välillä nolottaa, että olenko todella niin " vajaa" , että en koskaan selviä ilman lääkkeitä enää...Takana keskivaikea masennus, johon sain alkuun reilun vuoden keskusteluterapiaa ja nyt lääkitys vähän niinkuin estolääkityksenä. Kertokaa, oletteko voineet lopettaa jossain vaiheessa lääkkeet, vai onko masennus tullut takaisin..?

Vierailija:

Onko jotenkin poikkeava elämäntilanne? Voi olla myös ohimenevää vai ootko pitkään kärsinyt? Ootko ystäville jutellut?

Kaikki on periaatteessa hyvin. Välillä vain " lamaannun" , eristäydyn kotiini enkä voi lähteä ihmisten ilmoille (ei kumminkaan mitään paniikkihäiriötä), itkeskelen, syytän itseäni kaikesta mahdollisesta, heräilen yöllä ja vrsinkin silloin tulee ahdistavia ajatuksia... :(

On ollut jo jonkin aikaa, mutta olen raskaana enkä mielellään aloittaisi mitään lääkekuuria... Ja muutenkin, mietin tuossa aiemmassa ketjussa voinko edes neuvolassa puhua tästä?

Terveydenhuollossa toimivat kohtaavat nykyään työssään paljon masennusta ja osaavat kyllä suhtautua. Tsemppiä!

että mitäpä ne siellä voisi tehdä, jos en kerran lääkitystä halua, niin laittavatko sen vuoksi " tarkkailuun" .

Olen miehelleni kumminkin kertonut tilanteesta, ajattelin että jospa hänen tukemanaan jaksaisin puoli vuotta ilman lääkitystä...?

Vierailija:

Terveydenhuollossa toimivat kohtaavat nykyään työssään paljon masennusta ja osaavat kyllä suhtautua. Tsemppiä!

Voit saada ammattilaiselta myös keskusteluapua.