Kysy sairaalloisen mustasukkaiselta

Kopioin tämän oman vastaukseni tuosta mustasukkaisuusketjusta vielä, jos joku haluaa puhua vielä aiheesta.

Minä olen äärettömän mustasukkainen nainen.

Viimeisin kumppanini joutui kanssani alistumaan jatkuville epäilyille. Lisäksi tongin hänen puhelimensa ja sähköpostinsa säännöllisesti. Kaivelin yksityiskohtia hänen seksihistoriastaan ja käytin niitä hänen likaamiseensa ja tuomitsemiseensa. Pahimmillaan ajattelin asentaa seurannan hänen kännykkäänsä ja kuuntelulaitteen kotiimme. (En vaan ehtinyt tehdä sitä). Lopulta hän pettikin minua, ja suhde loppui siihen. Uskon, että käytökseni osaltaan ajoi häntä siihen, osaltaan taas hän oli ihminen jolla ei ollut kunnollisia rajoja tai käsitystä siitä mikä on oikein suhteessa. Meidän suhde oli kahden sairaan suhde, narsisti ja läheisriippuva, vuoroja vaihdellen.

Olen toipumassa erosta, ja alan vasta nyt tajuta omaa sairauttani. Mustasukkaisuuteni johtuu valtavan syvästä turvattomuuden tunteesta ja lapsuuden haavoista. Huomasin, että toisen kyttääminen ei auta mitään, se on täydellisen loputonta jos sille tielle lähtee. Siitä tulee yhä sairaampaa ja sairaampaa; jos todisteita pettämisestä ei löydy, se tarkoittaa ainoastaan että minä en NÄE niitä. Siksi minun on keksittävä yhä uusia keinoja. Sellaista mahdollisuutta ei kerrassaan ole, ettei toinen pettäisi minua, sillä minä olen omasta mielestäni niin arvoton, ettei kukaan voi pitää minusta oikeasti. TODISTEIDEN HAKEMINEN ULKOPUOLELTA JATKUU NIIN KAUAN KUIN SISÄPUOLI ON PASKANA. Lisäksi kyttäys on aloitettava joka päivä alusta. Siitä tulee itseään kiihdyttävä mekanismi; se joka alkaa puhelimisen tonkimisena, voi johtaa toisen henkilön vapauden riistoon ja pahimmillaan jopa tappamiseen. Siinä on sellainen virta, joka vetää molempia yhä syvemmälle ja syvemmälle. Minäkin oikeasti fantasioin pahimmillaan hänen tappamisestaan.

Nyt suhteen loputtua alan viimein tuntea helpotusta. Minun ei tarvitse enää kytätä eikä tuntea sitä järkyttävää kauhua ja pelkoa jota todisteiden etsiminen minulle aiheutti, sillä ainahan olin varma löytäväni niitä. Olin koko ajan valmistautunut siihen ja täydessä stressitilassa. Sitten pahin tapahtui: hän petti minua. Sain sen mitä kaipasinkin - hän oli valheellinen, hän ei rakastanut minua oikeasti, hän oli pettäjä, minä olin hänelle kasa paskaa. Olin täydellisen romahtanut puoli vuotta. Menetin kaiken: suuren rakkauteni ja meidän koko tulevaisuuden. Vihasin häntä ensin, mutta hitaasti toipumisprosessin edetessä olen alkanut kääntää katsetta itseäni kohti: minä olen näin rikkinäinen, minä olen narsistinen, minä tarvitsen apua. Minulla ei ole oikeutta enää lähteä suhteeseen, ennen kuin olen korjannut itseni siihen kuntoon, että uskon olevani rakkauden arvoinen. Minulla on hyvin turvaton, rikkinäinen lapsuus josta tämä käyttäytymiskaava on saanut alkunsa. Olen mennyt terapiaan ja opettelen pikkuhiljaa.
Mitä haluan sanoa teille mustasukkaisten kumppaneille: kun kyttäys on kerran alkanut, yleensä se ei lopu, vaan saa vain sairaampia muotoja. Meille ei voi esittää sellaista todistetta, joka osoittaisi teidät syyttömiksi. Meidän arvottomuutemme on omassa sisimmämme. Älkää myöntykö kyttäyspeliimme, sillä sille tielle lähtiessänne olette jonakin päivänä te olette vielä sairaalassa meidän takiamme. Jos haluatte olla kanssamme, pakottakaa meidät hakemaan apua. Jos emme ole kypsiä siihen, lähtekää. Te ette voi ottaa vastuuta parantumisestamme.

Jos jollakin on kysyttävää, avaan mielelläni sairaalloisesti mustasukkaisen henkilön ajatusmaailmaa lisää.