Tutkija: Masennus voi olla hyödyksi; sitä ei aina kannata yrittää vältellä (HS)

Unohtui aika kriittinen osa: kysymys oli lievästä masennuksesta, ei masennuksesta yleensä...

Niin, ja mistä loppujen lopuksi syntyvät ne masennuksen vaikeudet? Masennuksesta vai muiden ihmisten odotuksista?

Artikkelissa on siis kyseessä "lievä ja lyhytkestoinen masennus", joten eipä vedetä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä.

Olen samaa mieltä. Lievät masennukset ovat itsetutkiskelun paikka. Silloin saa kuulla ja pitäisi kuunnella sisintään. Voi löytää todelliset arvonsa joita kohti pyrkiä käytännön valinnoilla ja teoilla. Toisaalta voi joutua myös luopua jostain mutta silti löytää oman tavan elää tyydyttävää elämää.

Useita lieviä masennuskausia kokeneena en ymmärrä artikkelia lainkaan omakohtaisten kokemusten perusteella:

- kun olen ollut masentunut, en ole ollut realistinen pessimisti vaan en ole nähnyt missään mitään järkeä

- en ole myöskään ollut ennen stressiä masentunut vaan olen ollut masentunut ilman selkeää syytä, ts. elämässäni ei ole ollut mikään vialla ja mitkään toimet eivät parantaneet minua

- masentuneena en ole kyennyt analysoimaan asioita järkevissä mittasuhteissa vaan arvioinut ne erittäin negatiivisesti vailla realistisia perusteita

Olen ollut terve jo useita vuosia ja omasta mielestäni juuri siksi, että en ole assosioinut itseäni masennukseen. Käsitän, että se on sairaus joka voi iskeä keneen tahansa olosuhteista huolimatta. Voihan tutkija olla oikeassakin yleisellä tasolla.

Veikkaan että aika moni masentunut tunnistaa masennuksensa syyt. Kokonaan toinen asia on, pystyykö niille tekemään mitään. Osa ihmisistä on niin vahvoja, että pystyy suossa maatessaan tarttumaan itseään niskasta kiinni ja nostamaan itsensä pois. Meistä muista moni tarvitsisi toisten ihmisten apua, mutta sitä ei aina ole tarjolla.

Eat Pray Love-henkisille menestyjämasentuneille kevytmasennus toki onkin usein vain tervetullut tilaisuus itsereflektioon.