Pakahdun ylpeydestä 3-v pojastani =)

Poika on aina ollut motorisesti hidas kehittymään. Lisäksi vielä melko mukavuudenhaluinen ja tiettyihin rutiineiden tuikasti fiksoituva, " ylikilttikin" . Tähän saakka hän ei ole koskaan noussut itse sängystään heräämisen jälkeen, vaan on köllötellyt siihen saakka, kunnes hänet tullaan hakemaan, senkin jälkeen pitää olla puolisen tuntia hänen luonaan. Eilenkin oli makoillut aamulla virtsassaan, kun oli tullut pisuvahinko.



Alettiin sitten eilen keskustella ison pojan velvollisuuksista, joita on se, että nousee itse sängystään kun herää. Vaihdettiin ison pojan oikeuksien merkiksi hänen muovilautanenkin " oikeaan" , tavalliseen lautaseen ruualla ja hänen pikkuveljensä (9kk) sai vanhan muovilautasen " pikkupojan" merkiksi.



Nyt tänään aamulla poika oli kuulemma noussut ihan itse :) Oli tullut satukirja kainalossa mieheni viereen aamulla ilman kutsumisia ja maanitteluita. Jestas, kuinka sitä voi äiti olla ylpeä lapsestaan näinkin pienen ja normaalin asian onnistuttua :)