Lue keskustelun säännöt.
Tsemppitarinoita? Kertokaa mistä elämän koettelemuksista olette selvinneet
19.05.2016 |
Nyt on vaikeaa, kaiken tämän synkkyyden keskellä on vain pieni toivon kipinä. Olen vähän päälle parikymppinen ja elämä on kuitenkin vielä edessä, uskoisin niin. Vielä jos saisi elää ihan tavallista elämää ilman tätä painostavaa tuskaa. Se on ainoa toiveeni. Läheinen ihminen kuoli yllättäen onnettomuudessa, on rahavaikeuksia ja muuta. Kaikki tuli niin äkkiä ja tiedän että aika kyllä auttaa, mutta siihen saattaa mennä vielä kauan :( Oma olo on tosi paha, mutta olen käynyt mielessäni läpi miten ikäviä ihmiskohtaloita ympärillä onkaan. Eihän elämässä taida kukaan selvitä ilman iskuja. Ne muuttaa ihmistä, mutta vielä joskus voi nauttia pienistä hetkistä? Toivoisin teiltä kaikenlaista kokeneilta jotain viestejä, miten olette selvinneet taas normaaliin elämään. Itselläni on myös se ongelma, että tunnen todella helposti syyllisyyttä jos välillä naurattaa tai nautin jostain asiasta, esimerkiksi ihanan poikaystäväni seurasta. Ihanaa kun hetkeksi voin unohtaa kaiken, mutta pian tuska tulee taas päälle ja ajattelen että minunhan pitäisi vain itkeä :´(
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ei, voimia. Selviät kyllä ajan kanssa.
Itse olen selvinnyt kamalasta lapsuudesta, miehen kuolemasta ja omista vakavista mielenterveys- ja päihdeongelmista takaisin elämään ja nykyään on asiat hyvin, vaikka rahapula onkin jatkuva, mutta se on niin toisarvoista kuitenkin. Elämä kantaa ja hetki hetkeltä sun on helpompi hengittää. Naura, kun siltä tuntuu, ei se surua vähemmäksi muuta, mutta on sun mielen keino laittaa se kestettävämmäksi. Älä tunne siitä syyllisyyttä, äläkä siitäkään, kun se tuskan piikki alkaa viimein hellittämään, se on luonnollista, vaikka semmoinen hiljainen suru kulkee varmaan aina jollain tavalla mukana.