En kestä tätä raskauspahoinvointia

Niitä hyviä päiviä sentään on.

Kyllä se siitä, lopulta. Ja keskikolmannes on raskauden parasta aikaa.

Muistan kyllä tuon pahoinvoinnin. Näin jälkikäteen en tajua, miten selvisin siitä. Pahimmillaan makasin työajan jälkeen työpaikan vessassa ja en enää kyennyt oksentamaan enkä itkemään, ajattelin vain että kuolen tänne.

No en kuollut. Mutta en kyllä muista miten pääsin kotiin.

ok

Tulossa niin viihdyttävä keskustelu, että taidan laittaa popparit uuniin.

Kyllä kestät. Se on hirveää, tiedän. Yritä syödä jotain pientä, ihan mitä vaan, mikä pysyy sisällä. Juo paljon. Mulla nyt 2 kuukautta vanha tossa vieressä, tää on sen arvosta. Se helpottaa kyllä, joku päivä huomaat, että sulla onkin hyvä olo. Tsemppiä!!!

Onko sinulla muuta vaihtoehtoa, kuin kestää?

Oksensin vkolle 15 kaiken mitä söin ja enemmänkin. Kerran päivässä pysyi jotain sisällä ja sillä pysyin hengissä, tuntui kyllä etten selviä. Sitten se helpotti, mutta nyt vieläkin melkein loppusuoralla tulee vielä satunnaisia oksennuksia ja väsyttää.

Onneksi olkoon! Siitä sitten alkaa! On pahoinvointi, kiinnityskivut, väymys, uupumus, turvonneet rinnat, jatkuva pissahätä, lapsipotkii, supistaa,jne ja se saamarin synnytys. Sitten tulee vauvaa-aika, taaperoikä, uhmaikä, esimurrosikä, murrosikä, jne, sitten tulee itselle ikäkriisit ja vaihdevuodet yhtä mä en kestä vali vali vali hautaan asti