pettäjät ohoi?

Laske sinäkin sen varaan, että noin 50 % todennäköisyydellä petät itsekin elämäsi aikana.

Mutta onko se jotain itselleen valehtelua kun laitetaan pettäminen jne. toisen syyksi? Eikö kuitenkin olisi reilua olla rehellinen ja erota? Eikä salassa puuhastella... Ei vaan ymmärrä.

No ole ymmärtämättä.ketä kiinnostaa :))

Jotkut vain pystyy valehtelemaan ja mielessään vielä muuttavat sen hyväksi teoksi. Pahimpia on nämä jotka itse ei voi sietää valehtelua ja sitten kusettavat rakkaitaan. Tai no niitä jotka pitää hänestä. Pettäjä nyt ei rakasta näitä.

Hiljaista on pettäjien suunnalta. Tietty ne ei myönnä pettäneensä, vaan katuvat....

Onnettomia ne jotka erehtyy rakastamaan näitä epärehellisiä :(

Elämänsä antavat valheelle.

Kerran olen pettänyt ja tein sen tietoisesti. Ei kaduttanut, koska en oikeasti rakastanut poikaystävääni. Hän jätti minut kun asiasta kerroin, mutta myöhemmin ruikutti takaisin. En mennyt.

Pettäminen kertoi minulle että suhde on tiensä päässä. Huono juttuhan se oli mutta en jaksa tuntea syyllisyyttä. On minuakin petetty. Se loukkasi. Elämä on.

Niin miksi pitää loukata? Sen verran pitäisi toista kunnioittaa. Mutta maailma on niin pinnallista minäminä seksiseksi.

Jos tietää ettei rakasta toista, mutta toinen rakastaa sua, niin miksi se pitää loukata sitä joka sua rakastaa. Rangaista siitä? Paljon parempi loukkaus on pettää kuin jättää se rakas.

Musta tuli joskus petetyksi tulemisen jälkeen niin kyyninen, et vuosi myöhemmin petin tätä miestä, vieläpä useaan kertaan. Tuolloin ei enää ollut se kostonhalu päällä, vaan en yksinkertaisesti enää piitannut mistään mitään. Jälkikäteen hävettää, että vajosin niin alas.

Pettäjät ei pääse taivaaseen.