Positiivisia kokemuksia synnytyksestä

Kipu ei ollut kipua, se oli hetkittäistä rasittavaa epämiellyttävyyttä. Kohdunkaulapuudutus. Synnytys oli hidasta, haukotuttavaa, ei mitään keskipisteilyä. Laahustin ympäri osastoa. Itse syntymisen hetkelläkin olin paremminkin sivuhenkilö: kätilöt tiesivät mitä tehdään, itse tein mitä käskettiin. Ihan ok kokemus.

Neljä lasta synnytänyt ilman kivunlievitystä. Kaikki synnytykset ollut suhteelisen nopeita. Onhan se kipu tosi kova, mutta kun asenoituu siihen että se on kohta ohi, niin sen kestää. Muista hengittää rauhallisesti, ainakin minua se auttaa. Kannattaa myös kävellä ympäri niin kauan kuin saa. Tsemppiä, hyvin se menee!

Mulla toimi ilokaasu ja epiduraali loistavasti. Sain ponnistusvaiheessa jonkun ihan hullun naurukohtauksen (mikä lie hormonihärö), mille ei tullut loppua. Nauru tarttui kätilöön ja mun mieheen ja vauva syntyi naurun raikuessa. Ei tarvinnut erikseen ponnistaa kun naurusta hytkyvä vatsa teki sen työn puolestani. Pienellä pari tikkiä vaativalla repeämälläkin selvisin.

Lapsivuideosastolle sattui samaan potilashuoneeseen nainen, joka ihmetteli kun kuuli viereisestä synnytyssalista ihan hillitöntä nauramista. :D

Hei! hyvin se menee varmasti :) kyllä sä varmasti tulet kestämään, tietää että saa jotain ihanaa ja maailman arvokasta syliin. Itseä jännitti tosi paljon synnytys mutta loppujen lopuksi ei edes ollut kamalaa, posiitiivinen kokemus minusta :) itsekin olin ensisynnyttäjä, itselläni kesti avautumisvaihe 6h, ja ponnistuvaihe kesti vain muutaman sekunnin. Itselleni oli yllätys että noin vähän aikaa vain meni, odotin ainakin sitä 8-20h mutta ei näköjään. En ehtinyt edes saada mitään kipulääkettä, ei kyllä supistuksetkaan tuntuneet kovin pahalta. Ehkä se myös johtui siitä että lapseni oli aika pieni :) 2,5kg syntyessään, se tunne kun saat viimein nähdä oman lapsen ei voi edes sanoin kuvailla. Nyt minun "vauva" on jo 8kk ikäinen :D nauti siitä pienestä sitten kun voit, vauva-aika menee äkkiä ohi :) toivottavasti tästä oli apua sulle..

N25

Suurin osa synnytyksistä menee hyvin. Etukäteen ei voi synnytyksen kulkua suunnitella mutta toki kannattaa miettiä haluamansa ja toivomansa kivunlievitykset ja synnytystavat sekä -asennot.

Myn synnytys alkoi aivan järjettömän kipeillä supistuksilla. Olin lopulta aivan lamaannuksissa kivusta ja mies pelkäsi että pyörryn. Ihana kätilö ymmärsi tilanteen ja sain hyvin nopeasti (tunnin päästä saliin siirtymisestä) epiduraalin. Epiduraali vaikutti loistavasti, ja tunsin supistukset mutta en kipua. Tätä ennen sain ilokaasua, mikä myös auttoi. Salissa oli kätilön mukana aivan ihana opiskelija, joka oli paikalla silloinkin kun kätilö oli muualla ja jatkoi kun kätilö vaihtui. Juttelin opiskelijan kanssa mm. koirista ja oli erittäin kiva saada jutella niitä näitä ponnistusvaihetta odotellessa. Ponnistusvaiheen supistukset sattuivat paljon, mutta oloni oli siihen nähden hyvä, kun tunsin koko ajan vauvan liikkuvan synnytyskanavassa eteenpäin: tiesin, että synnytys on pian ohi! Ponnistusvaihe oli nopeasti ohi ja sen jälkeen kipua ei pahemmin ajatellut, kun sai vauvan hyvässä hapessa syliin. Synnytyksen jälkeen olo oli lähinnä nälkäinen ja likainen, ei mitenkään puolikuollut. Eli kivusta huolimatta synnytys oli mielestäni ihan hyvä kokemus :)

Ihanaa, kiitos näistä kannustavista kirjoituksista! Tämmöisiä lukiessa olo aina jotenkin rentoutuu ja usko siihen, että minäkin selviän, palaa :)

Huomaan usein ajattelevani, että pakkohan siitä on suht koht hyvin selvitä, kun niin moni muukin ja vielä useampaan otteeseen (=ihmisillä useampia lapsia).

Lisää saa jakaa kokemuksiaan, lukisin mielelläni.

Ja mahtavaa tuo naurukohtaus kesken ponnistamisen :D noinkin voi siis tapahtua.

Tuota hengittämistä olenkin miettinyt, että senkun hallitsisi niin varmaan auttaisi. Ja avoin olen kyllä kipulääkitykselle, paljon olen miettinyt omia toiveitani ym. samalla kuitenkin tiedostaen, ettei kaikki välttämättä mene niinkuin toivoo.

Supistukset sattuvat, mutta suhtaudu kipuun hyvänä. Ne auttavat vauvaa kulkemaan synnytyskanavassa ja puskeutumaan maailmaan. Synnytyksen alussa varsinkin kannattaa seisoa, pyöritellä lannetta niin vauva pääsee paremmin laskeutumaan. Mahdollisimman kauan kannattaa pysyä liikkeellä ja vaihdella asentoja oman olotilan mukaisesti. Supistuksen tullessa keskity sisään ja ulos hengitykseen. Ääntely voi auttaa. Ilokaasuun, epiduraaliin tai spinaaliin voi turvautua tarpeen vaatiessa.

Kannattaa ennen kaikkea kuunnella omaa kehoa ja toimia sen mukaisesti. Itse en harjoitellut mitään etukäteen, huomasin vaan tosipaikan tullen että tuo seisonta tuntui alussa supistuksen tullessa hyvältä. Loppua kohden ei pystynyt enää muuta kuin makaamaan selällään ja kyljellään. Hengitystekniikkakin tuli itsellään. Ilokaasu auttoi hyvin kun keskittyi vaan imppaamaan sitä ja hengittämään. Sitten sainkin spinaalin eikä ponnistaminen tuntunut missään!

Joo ei kannata suunnitella hirveästi etukäteen mitään, vaan tehdä niinkuin siinä tilanteessa tuntuu luontevalta. Tyyli on vapaa. Kyllähän se kipeää tekee mutta toisaalta kipu loppuu tosi nopeasti vauvan synnyttyä ( ja siitä se parhaus vasta alkaa!)