Lue keskustelun säännöt.
Itkuisuus ja henkinen väsy raskaana
17.05.2016 |
Olen 27. viikolla toivotusti raskaana ja alussa asti yhä pahenevassa määrin olen kärsinyt siitä että kaikki vaan itkettää. Liikutun mitä ihmeellisimmistä asioista ja se itku vaan kestää kestää. Olen muutenkin herkkä ja syönyt ennen raskautta mielialalääkettäkin(ssri). Lopetin lääkkeen kuitenkin heti kun huomasin olevani raskaana.
Tuntuu, etten hallitse näitä tunteitani enää yhtään.. Nytkin makaan sohvalla ja itken enkä edes aamupalaa jaksaisi itselleni valmistaa. Kaikki tuntuu ihan ylivoimaiselta ja väsyttää. Kuitenkaan en sillä lailla tunne olevani masentunut, että haluaisin esim. kuolla tms. Olen vain haikea ja surumielinen ja kamalan haavoittuva olo. :/ Toisaalta pystyn kokea myös kauniita asioita ja liikutun kovasti niistäkin. Mitä tälle voisi tehdä, että mielialan saisi jotenkin tasoittumaan?
Kiitos, jos joku voisi auttaa.
Kommentit (7)
Mulla oli samanlaista ja jatkui vielä (pahampana) synnytyksen jälkeenkin. Ehkä vuosi synnytyksen jälkeen olin normalisoitunut, tosin herkäksi olen kai ikuisesti jäänyt. En siis tosiaan tiedä mikä auttaa, ehkä tehdä elämä mahdollisimman stressittömäksi?
Ja sähän et välttämättä ole vielä toipunut lääkkeistäkään? Tai siis, eikö mielialalääkkeiden lopettamisen jälkeen usein kaikki tunteet tunnukin vahvemmin ja on herkkä? Siihen päälle vielä hormoonimyrskyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin tuttua, vaikka ikävää onkin:( ihan normaalia, älä huoli! Koita jaksella:)!
Lääkkeiden lopetuksen jälkeen kaikki tosiaan tuntuu todella paljon vahvemmin ja lisäät siihen raskaus hormonit ja voila
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli samanlaista ja jatkui vielä (pahampana) synnytyksen jälkeenkin. Ehkä vuosi synnytyksen jälkeen olin normalisoitunut, tosin herkäksi olen kai ikuisesti jäänyt. En siis tosiaan tiedä mikä auttaa, ehkä tehdä elämä mahdollisimman stressittömäksi?
Ja sähän et välttämättä ole vielä toipunut lääkkeistäkään? Tai siis, eikö mielialalääkkeiden lopettamisen jälkeen usein kaikki tunteet tunnukin vahvemmin ja on herkkä? Siihen päälle vielä hormoonimyrskyt.
Samoin mulla oli vastaavaa, ja synnytyksen jälkeen paheni entisestään aika paljon. Itkin ja itkin ja itkin... Huh. No, tilanne helpottui kun vauva kasvoi, mutta taisin kyllä jäädä lopullisesti vähän herkemmäksi kuin ennen raskautta, ainakin kaikkien lapsia koskevien asioiden suhteen.
Mietin, tuleekohan tuo olemaan samanlaista, jos saan toisen lapsen, vai onko toisella kertaa helpompaa, kun nuo "itkut" on jo kerran käynyt läpi..?
Ei tässä muuta, mutta kamalan kiusallista vaan itkeä ties missä... Tai jotenkin hävettää oma herkkyys ja muut voivat kiusaantua itkusta myös. Monesti julkisillakin paikoilla silmistä vaan valuu kyyneleet. :/
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tässä muuta, mutta kamalan kiusallista vaan itkeä ties missä... Tai jotenkin hävettää oma herkkyys ja muut voivat kiusaantua itkusta myös. Monesti julkisillakin paikoilla silmistä vaan valuu kyyneleet. :/
Ap
Kuule, monet meistä on käyneet saman läpi ja osa muistaa vielä miltä se tuntui.
Itse itkin mm. sen takia, että
- en pystynyt pitämään korkokenkiä
- kirjahyllystä löytyi miehen vanhan tyttöystävän kirja (siis siinä oli hänen nimensä etulehdellä, kirja muuten oli ihan vaan joku pokkari)
- suklaa maistui pahalle
+ kaikki ne elämää suuremmat syyt, kuten karitsa lambi-mainoksessa, uutisotsikot ja suvivirsi.
Äitiys olipäätään on muuttanut minua herkempään suuntaan. Mutta saanko varoittaa? Mulla oli hormonaalisesti hirvein päivä kolme päivää synnytyksestä kun maito nousi oikein kunnolla. Ja pää oli sekaisin, tajusin sen itsekin että tämän ei ole normaalia, itkin etukäteen sitä, että mies joutuu onnettomuuteen ja minä jään lapsen kanssa yksin, joudun muuttamaan jonnekin yksiöön jne jne...
Mies on elossa vielä tänäkin päivänä ja tuo asettuu tuo olotila. Yritä nauttia siitä. Tuo on kuitenkin niin ainutkertaista aikaa odottaa uutta perheenjäsentä.
Tuo on normaalia. Sun kuuluukin herkistyä jotta pystyt vastaamaan aikanaan vauvan emotionaalisiin tarpeisiin. Ei helppoa tietenkään, mutta menee myös ohi aikanaan joten nou hätä ja et todellakaan tarvii mitään lääkitystä tuohon.