Miten suhtautuisit jos miehesi tekisi näin?

0/5. Jos ei ollut Porvoossa tämä tapahtuma niin JSSAP.

Täysin totta joka sana. :/

Ap

Miksi teillä ei ollut puhelimia? Silloin kannattaa sopia perinteiseen tyyliin "nähdään paikassa x". Mutta siis ehdottoman väärin mies teki. Olisin itsekin ollut paniikissa. Jotkut ihmiset eivät vain kykene ajattelemaan omaa napaansa pidemmälle. :(

Tuota... en ymmärrä miksi olisin jättänyt lippuni miehen haltuun.

Puhelimia ei ollut koska tapauksesta on aikaa. Jätin lipun miehelle koska olimme aviopari ja ne nyt vain jotenkin sattuivat päätymään hänen reppuunsa. Kyseessä on nykyään ex-mies jonka outoja tempauksia työstän näin hänet jätettyäni ja tämä asia nousi mieleen.

Ap

No jos liput oli tiettyyn junaan, niin olisi riittänyt, että olisit nähnyt miehen asemalla. Ja missähän mahtoi olla omat rahasi? Mies maksajana,niinkuin aina?

Vierailija kirjoitti:

Olimme lomalla ulkomailla. Matkustimme kaupungista junalla pienemmälle paikkakunnalle isoon yleisötapahtumaan. Ei kännyköitä mukana. Ja sitten tapahtuman loputtua mies haluaa lähteä esiintyjien takahuoneelle josko näkisi läheltä suuren idolinsa. Väki velloo joka suuntaan, on tiesulkuja ja aitoja ja sitten hän vain yhtäkkiä katoaa väkijoukkoon ja jättää minut kuin nallin kalliolle. Hän tajuaa että jään jälkeen mutta livahtaa sulkujen ohi ja menee menojaan.En pysty seuraamaan ja kadotan hänet pian näkyvistä. Meillä on junaliput viimeiseen junaan jonka lähtöön ei ole kauheasti aikaa ja liput ovat miehellä. Asemalle on joitakin kilometrejä matkaa. Olen väsynyt ja menen ihan paniikkiin. Lopulta kiipeän jonkun aidan tai vastaavan korokkeen päälle ja vietän loppuajan sieltä väkimassoja tähyillen ja toivon että mies tulee ja huomaa minut. Ilta alkaa pimentyä ja olen todella hermostunut. Lopulta pari minuuttia ennen junanlähtöä hän tulee ja juoksemme viimeisinä junaan. Olen aivan raivona mutta miehen mielestä hän ei ole tehnyt mitään väärää. Mitä mieltä?

Kovia juoksemaan olitte.

Mitä sä märehdit jotain muinaisia tapahtumia? Mt-ongelmia?

Olin kulkenut itsekseni jo asemalle päin, emme siis juosseet kilometritolkulla yhdessä. Ja kyllä kai minullakin rahaa oli mutta en muista oliko riittävästi junalippuun. Naimisissa ollessamme meillä oli kyllä ihan yhteinen talous ja rahat ja itsekin ihan töissä kävin.

Tapahtuneesta on aikaa ja en tarkalleen muista miten kauan odotin miestäni ja miten tiukille ehtiminen lopulta meni. Hän oli erikoinen tyyppi ja liitto ajoi minut terapiaan. Outoja juttuja sattui jatkuvasti jotka minusta ei olleet ok mutta hänestä minä olin syypää. Itsetuntoni mureni täysin. Tuli mieleen kysyä olisiko tämänkaltainen tilanne muiden liitoissa ok.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mitä sä märehdit jotain muinaisia tapahtumia? Mt-ongelmia?

No tavallaan. Opettelen kummallisen miehen jäljiltä ihmisten tavoille.

Ap

Miettisin lähinnä että miksi olen niin idiootti että en itse huolehdi lipuistani.

Luultavasti vastaavassa tilanteessa olisin lähtenyt juna-asemalle, ostanut itse uuden lipun ja jättänyt miehen selviämään miten taitaa - ja ihmettelemään missä minä olen. Lopuksi ikäänsä.

No itsekin osasit päätellä jo silloin että ei se ukko sua ihan kivasti kohdellut. Mitäpä sitä enää märehtimään kun olet siitä eroon päässyt. Kyllä sitä on kaikenlaisia hiihtäjiä, porukkaa moneen junaan ja osa jää asemalle jne. Sellaista elämä on, koita päästä yli siitä että sun kohdalle sattui sellainen outo tapaus.

Olen tosi hämilläni tuosta lippuasiasta. Että monen mielestä se on kummallista että ne olivat miehellä. Ostimme ne yhdessä ja hän maksoi yhteisillä rahoillamme ja työnsi reppuunsa. Ei tullut mieleenkään että liput pitäisi erottaa.

Ap

No se varmaan kukaties on jotenkin tarkkaavaisuushäiriöinen tms.

Unohti sut. Et pysynyt hänen mielessä kun halus nähdä idolinsa.

Mutta turhaan sä miestä siinä analysoit päässäsi. Yritä miettiä mikä sä itse olet ja mihin suostut ja miksi.

Naiset ovat niin hassun avuttomia yksinään, heh heh. 

Vierailija kirjoitti:

Naiset ovat niin hassun avuttomia yksinään, heh heh. 

Kyllä minä sieltä olisin pois päässyt itseksenikin, ei tässä siitä ole kyse. Vaan siitä että toimitaanko tuolla tavalla muidenkin suhteissa. 15 vuoden aikana ex sai nuijittua minut niin maan rakoon että minulla ei ole mitään normaalia ymmärrystä siitä mikä on ok ja mikä ei. Muille hurmaava exäni kohteli minua miten halusi ja kun yritin protestoida hän syyllisti minua, haukkui hulluksi ja sanoi tulevansa toimeen kaikkien muiden paitsi minun kanssani. Kaikki kävi pikkuhiljaa, itsevarmasta ja fiksusta naisesta tuli pelkkä lapatossu. Ehkä joku vastaavan kokenut ymmärtää. Lasten takia olemme yhä tekemisissä ja siksi joudun aktiivisesti käsittelemään asiaa että pääni pysyy kasassa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Miettisin lähinnä että miksi olen niin idiootti että en itse huolehdi lipuistani.

Luultavasti vastaavassa tilanteessa olisin lähtenyt juna-asemalle, ostanut itse uuden lipun ja jättänyt miehen selviämään miten taitaa - ja ihmettelemään missä minä olen. Lopuksi ikäänsä.

Kuulostaa hienolta parisuhteelta, luottamus kohdillaan jos koko ajan täytyy varmistella. Kai se nyt on normaalimpaa että kun ollaan aviopari ja yhdessä liikenteessä niin liput on jommalla kummalla.

Eksäs on noita eksyttäjiä, siitä oli oma aloituksensa jokunen aika sitten. Ehkä sä sielläkin jotain kerroit. Pelottavia ihmisiä, jotka saavat kiksinsä tuommoisista katoamisista. Onneksi on ex.

Lippuasiasta, että meilläkin yleensä liput on sillä joka ne ostaa. Mulla tai miehellä. Näin on menty 22 vuotta, enkä ole tajunnut, että se voisi olla väärin.

Ihmettelen taas noita huutelijoita ja haukkujia. Ei tarvii olla mielenterveysongelmainen, että jos joku asia jää vaivaamaan. Okei, vanha juttu, mutta märehtimällä se voi parantua. Mä olen palstalla joskus äitisuhdettani käynyt läpi ja toisinaan tulee hyviä pointteja, jotka avaavat solmuja omassa mielessä. Siten saa työstettyä asian pois päästä, eikä pulpahtele enää pintaan.

Mikset pysynyt mukana? Mikset halunnut backstagelle? Oletko outo? Olet.

Ap, sä olettodennäköisesti ollut sairaassa parisuhteessa, eikä tuollainen yksittäinen tapahtuma sinänsä kerro muille juuta eikä jaata. Mun mies olisi saattanut tehdä noin, olisin kyllä ollut tosi vihainen mutta olisin mennyt sinne asemalle odottelemaan. Mies olisi saanut kuulla kunniansa, ja olisi ollut pahoillaan. Se on joskus aika ajattelematon, varmaan just jotain tarkkaavaisuushäiriötä.