Oletko koskaan matkaillessasi ollut kateellinen ihmisille, jotka asuvat siellä, missä milloinkin olet matkalla?

Muutamassa paikassa, mm. Etelä-Saksassa koska sieltä on niin lyhyt matka Alpeille jossa mieletön määrä harrastusmahdollisuuksia ja paikkoja ulkoilua, hiihtoa, kiipeilyä, laskettelua, maastopyöräilyä ja vaellusta rakastavalle.

Joka ikinen kerta.

Vähän väliä.. mutta realismi auttaa kummasti.

Olen. Varmaan joka kerta, mutta jotenkin hyvällä tavalla kateellinen, että oon saanut nauttiakin matkasta.

Kyllä, mutta samanlaista se arki sielläkin olisi sitten loppupeleissä.

Brasiliassa, koska kulttuuri. Toisaalta en oikeasti haluaisi asua suurten tuloerojen maassa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, mutta samanlaista se arki sielläkin olisi sitten loppupeleissä.

Elämässä on muutakin kuin arki ja kyllä se arkikin voi olla erilaista eri paikoissa, esim. mitä tekee vapaa-ajalla ja millainen vaikka ilmapiiri on.

Ehkä vähän. Tosin sille hetkellä en ole kateellinen, mutta palatessa kylmään Suomeen se muistuu muutaman viikon päästä, että ne "köyhikset" siellä asuu aurinkoisessa meren äärellä.

Sitten ne ruinaa tippejä, kun ne on niin "köyhiä". Mutta koitappa PKS muuttaa meren rantaan .. saat olla miljonääri. Siellä siihen pystyy köyhä kalastajakin.

Sinkkumies

Lapissa ehkä, mutta olisi luultavasti liian raskasta elää siellä ympäri vuoden.

Usein, tai en kai varsinaisesti kateellinen, en siten kuin sen merkityksen käsitän. On kuitenkin maa minne muuttaisin heti, jos voittaisin lotossa.

Mä olen kateellinen heille jotka matkustavat.

Joillekin olen, esimerkiksi New Yorkissa olisi ihana asua.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, mutta samanlaista se arki sielläkin olisi sitten loppupeleissä.

Ei se arki ole lähellekään samanlaista esim. Seinäjoella ja New Yorkissa tai Vietnamissa.

Riippuu paikasta. Ehkä häivähdyksen verran joissain maissa, mutta useimmissa en oikeastaan sillä en voisi kuvitella eläväni arkea esimerkiksi etelän lämmössä. Jotenkin kun itse on lomalla, ja toiset tekevät ks. paikassa töitä, niin ei osaa olla kateellinen kun miettii että olisipa kurjaa tehdä töitä täällä. Tajuaakohan kukaan mitä tarkoitan. Toisaalta lämpö liittyy tuohon vahvasti, esimerkiksi Norjassa nauttisin varmasti arjesta.

Kyllä. Toisaalta huomaan olevani ylpeä kotipaikastani silloin kun täällä käy turisteja.

Joissakin paikoissa olen "kateellinen" siitä, että ihmiset jotka asuvat siellä, tuntevat ne kaikki paikat ja tietävät minne mennä. Minä olen puolestaan ihan pallo hukassa ja etsin perusjuttuja.

Vierailija kirjoitti:

Lapissa ehkä, mutta olisi luultavasti liian raskasta elää siellä ympäri vuoden.

Eipä sitä oikein sellaista paikkaa olenkaan, mikä olisi täydellinen kaikkien asioiden suhteen.

Hongkongissa olin. Tosin mietin, että vain harvalla on sielläkään varaa asua keskustassa ja loppupelissä elämä olisi kuumaa arkea eikä kivaa istuskelua puistoissa ja kahviloissa.

Monessa paikassa elämä olisi muuten ihanaa, mutta ystävät ja sukulaiset ovat kuitenkin täällä. Niitä ei saa mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, mutta samanlaista se arki sielläkin olisi sitten loppupeleissä.

Ei se arki ole lähellekään samanlaista esim. Seinäjoella ja New Yorkissa tai Vietnamissa.

Ei. Seinäjoki peittoaa muut paikat mennen tullen.