Äiti on vähän väsynyt

Tsemppiä kovasti. ❤ Olen vähän vastaavassa tilanteessa tässä elellyt. Aika auttaa, kun lapset kasvavat. Ei siinä auta muu kuin sanoa kaikille, että sun työ on tällä hetkellä lasten hoitaminen ja jos sen jälkeen jää aikaa ja jaksamista, voit tehdä muutakin. Voisitteko maksaa pientä vuokraa, jotta et koe huonoa omaatuntoa olemisestanne ja toisaalta sukulaiset eivät voi valittaa joka jutusta.

Kiitos kommentista. Täytyypä ehdottaa tuota vuokranmaksua jos sillä saisi vähennettyä tätä henkistä painostusta.

Kamala tilanne teillä. Olisko lähistöllä mökkiä, missä voisitte asua rauhassa ja halvalla?

Ei ole oikein mitään muuta. Asumme pk-seudulla ja täällä yksiötkin ovat jo liian kalliita. Oikeastaan siihen nimellisvuokraankaan ei olisi varaa kun nyt pärjäillään hoitorahalla (muu menee talon remonttikuluihin ja lainakuluihin) mutta ruokarahoista yritän nipistää jos käyn leipäjonosta hakemassa ruokaa. Vauva pärjää onneksi rintamaidolla ja taapero ei paljoa syö.

Enemmän painaa tosiaan tämä henkinen puoli, se miten tuntee itsensä niin riittämättömäksi ja epäonnistuneeksi. Ja tässä tilanteessa ei paljon sympatiaa saa kun on sössinyt asiansa hometalon kanssa koska se on ihan "oma moka". Mitäs ostitte hometalon lällää. Ja tähän päälle vielä sukulaisten tyytymättömyys ja arvostelu niin raskasta on.

Joskus tämäkin on ohi mutta just nyt on vähän vaikea uskoa siihen.

Mää hommaisin vaikka teltan tai asuntovaunun sinne hometalo tontilleni. Toi sukulaisten nurkissa asuminen ei ikinä ole hyvästä. T:3

Niin no varmaan yksin olisinkin jo teltassa, mutta äitinä en voi viedä sinne telttaan asumaan pientä vauvaa ja uhmikäistä taaperoa vaan sen tskia ettei mun pää tahdo kestää sukulaisten arvostelua ja haukkumista. Lapsille he ovat kivoja ja mihelle. Purkavat minuun kaiken paskan. Ja äitihän kestää mitä vaan lasten takia?

Mutta mitä mä itse tekisin että saisin purettua pahan olon itsestäni pois? Lasten kanssa ei pääse minnekään "terapiaan" juttelemaan ja lastenhoitoapua on turha haaveilla.

Viinaa ei pysty juomaan kun yhdestä siideritölkistäkin nousi haloo vappuna...

Kesän voi kevyesti asua teltassa tai asuntovaunussa lastenkin kanssa. Tässä taitaa olla nyt ongelmana joku muu, kun oma rauha.

No just. Tasan kukaan ei asu teltassa lasten kanssa kesää.

Miksi kukaan ottaa sukulaisen tuollaisessa tilanteessa kotiinsa asumaan, ja edellyttää että siitä pitäisi korvaukseksi siivota, rempata ja tehdä pihatöitä. Itse en ikinä kehtaisi olettaa tuollaista panostusta, jos päättäisin auttaa tuollaisessa tilanteessa olevaa sukulaista. Sanomattakin on selvää, että jo yksistään pienen vauvan ja uhmiksen hoito on raskasta toisten luona, puhumattakaan sitten kun on hometalon asioita selvitettävänä jne.

Kyllä minä teinä miettisin sitä nimellistä vuokranmaksua, ja sen jälkeen sanoisin suoraan takaisin kun loukataan. Ei tarvi olla mitään riidan aloitusta, vaan kommentoit vaikka näin "Minä nyt kyllä loukkaannuin kommentistasi. Jos ette halua meidän majailevan täällä, niin pyytäisin että sanot sen suoraan etkä jatkuvasti huomauttelisi ja syyttelisi minua milloin mistäkin. Meillä on nyt rankka tilanne, ja minä tarvitsen apua. Autan kyllä täällä sen verran kun voin, mutta juuri nyt minun voimavarani eivät riitä enempään. Joten voisitko lopettaa jatkuvan arvostelun, se ei auta sinua eikä minua. Jos tämä järjestely ei teille sovi, niin sitten meidän pitää alkaa miettiä toisenlaisia ratkaisuja."

Vaikka kuinka olet toisten nurkissa, niin sinä vain katkeroidut ja masennut jos et puolusta itseäsi yhtään. Oli sitten itse avunsaaja tai antaja, niin ei kenenkään täydy vain niellä kaikkea miten itseä loukataan. Sellainen ei tee hyvää mielenterveydellesi. Uskon että väsymyskin helpottaa, kun otat avoimesti puheeksi teidän keskinäisen kommunikoinnin siellä sukulaisen luona. Kenenkään ei täydy sietää toisen jatkuvaa nöyryyttämistä ja alentamista, ei vaikka asuisi tämän nurkissa. Eikö teillä tosiaan löytyisi jotain ystävää tai sukulaista, joka voisi myös majoittaa teidät? Tuo ei varmasti tee hyvää teidän perheelle, siis se että sinä joudut kuuntelemaan loukkauksia majoituksenne vuoksi.

Pystytkö muuten puhumaan miehesi kanssa tilanteesta? Mitä mies siihen sanoo? Tietenkin hänen on työnsä hoidettava, eikä pääse käsipariksi sulle. Mutta miten henkinen puoli? Ja odottaako hän itse, että autat työasioissa? Ovatko nuo sukulaiset muuten sun vai miehesi puolelta?

Mulla on vastaava kokemus. Siis siitä, että on rankka tilanne ja suomitaan siitä, etten tee kaikkea. Puolisolle ja lapsille ollaan lämpimiä ja mukavia, mutta kaikki pee kaadetaan sitten mun niskaani. Silloin oli tärkeää puolison tuki ja ymmärrys siitä, että ollaan samassa veneessä.