Etäisen serkun häät

Sanoisin varmaan, että henkilökohtaisista syistä en pääse. Jos kysyy jotain tarkennusta, yrittäisin nätisti selittää, että todella mielelläni tulisin, mutta syitä en halua sen enempää eritellä. Kyllähän se vähän hassulta kuulostaa, näin kun ajattelee. Voisiko joku läheinen sukulainen, äitisi tms. joka tietää tilanteen, selittää ympäripyöreästi, että perheessä on terveydellisiä murheita, joista ette halua sen enempää kertoa toistaiseksi?

Onnitteleete ja kerrotte vaan että tuolloin on menoa muualle ja ajankohta ei sovi,  ei sen kummempaa. 

Ei tarvitse antaa syytä, vastaat vaan neutraalisti "kiitos paljon kutsusta, mutta valitettavasti meillä on tuolloin muuta menoa". Ja jos joku kyselee mitä menoa, sanot että se on yksityisasia etkä halua avautua siitä tarkemmin. Laita vastaus sähköpostilla niin on helpompi ;)

"Hei, kiitos kutsusta. Olisi ihana osallistua, mutta valitettavasti emme juuri tuona viikonloppuna pääse tulemaan."

Vierailija kirjoitti:

Onnitteleete ja kerrotte vaan että tuolloin on menoa muualle ja ajankohta ei sovi,  ei sen kummempaa. 

Tätä minäkin mietin, mutta tosiaan jos soitan tälle serkulleni, en oikein tiedä mitä sitten kommentoin, jos hän kysyy mitä menoja. Pelkkä viesti tuntuu vielä tylymmältä. Onko hätävalhe ok (jos alkaa kysellä), esim että matka varattu ja sitä ei voi siirtää?

ap

Miksi tarttee mitään syitä ilmoittaa? Ei se hääkutsu mikään kutsu oikeuteen todistajaksi ole, eli niistä saa jäädä pois ilman syytä. Hyviin tapoihin kuuluu ilmoittaa toki kiitos kutsusta. En minäkään mennyt serkun häihin, vaikka lapsena oltiin paljonkin tekemisissä. En minä syitä ilmoittanut. En vain jaksanut pitkää matkaa yksin lähteä ja meillä erityislapsi oli silloin neljävuotias, hänen kanssaan en ottanut vielä riskiä, kun en tiennyt ahdistuuko, vaikka rauhallinen olikin. 

Jos serkku on niin törppö, että hän alkaa tivata syytä, niin hänelle voi vastata syyn olevan yksityisasia. Järkevä ihminen ei kysy syytä.

Kiität kutsusta ja valittelet, että olette estyneitä. Lähetät onnittelukortin.

Ei tarvitse selitellä eikä kiemurrella. Jos ihan suoraan kysytään, niin mainitset sitten vaikka, että on lääkärikäyntiä. Siinä se.

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin varmaan, että henkilökohtaisista syistä en pääse. Jos kysyy jotain tarkennusta, yrittäisin nätisti selittää, että todella mielelläni tulisin, mutta syitä en halua sen enempää eritellä. Kyllähän se vähän hassulta kuulostaa, näin kun ajattelee. Voisiko joku läheinen sukulainen, äitisi tms. joka tietää tilanteen, selittää ympäripyöreästi, että perheessä on terveydellisiä murheita, joista ette halua sen enempää kertoa toistaiseksi?

En tiedä, ei tuokaan oikein tunnu hyvältä.

Teet ap nyt kärpäsestä härkäsen. Jos ette ole muutenkaan vuosiin tavanneet, en usko että sinun läsnäolosi on edes kovin tärkeää. Miksi alkaisit keksimään valheita ja kertomaan matkasta, kun voit aivan hyvin vain laittaa tekstiviestin ettette pääse. Ei tarvitse selitellä yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Jos serkku on niin törppö, että hän alkaa tivata syytä, niin hänelle voi vastata syyn olevan yksityisasia. Järkevä ihminen ei kysy syytä.

Eivät kaikki välttämättä ajattele näin. Olen joskus joutunut kieltäytymään myös hääkutsusta ihan vaan logistisen mahdottomuuden vuoksi (häät 500km päässä, eikä ollut aikaa juuri silloin lähteä käymään noin pitkällä) ja kyllä sitä sai selitellä monet kerrat.

Vierailija kirjoitti:

Teet ap nyt kärpäsestä härkäsen. Jos ette ole muutenkaan vuosiin tavanneet, en usko että sinun läsnäolosi on edes kovin tärkeää. Miksi alkaisit keksimään valheita ja kertomaan matkasta, kun voit aivan hyvin vain laittaa tekstiviestin ettette pääse. Ei tarvitse selitellä yhtään mitään.

Olin tosiaan vaan ajatellut soittaa ja onnitella ja vähän kysyä kuulumisia samalla ja siinä tilanteessa mietin pitäisikö olla hätävalhe keksittynä. Tekstarilla olisikin helpompaa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Kiität kutsusta ja valittelet, että olette estyneitä. Lähetät onnittelukortin.

Ei tarvitse selitellä eikä kiemurrella. Jos ihan suoraan kysytään, niin mainitset sitten vaikka, että on lääkärikäyntiä. Siinä se.

Ääh, ehkä tosiaan yliajattelen tätä. Kuvittelen mielessäni sitä keskustelua, että okei, vaikka sitten lääkärikäynti. Mitä jos tuo kysyy miksi. Tämä lapsen sairaus on jotenkin niin rankka paikka, etten oikein enää normaalia sosiaalista koodiakaan tunnu hallitsevan. Ehkä tosiaan parempi vaan turvautua tekstariin ja soitella joskus myöhemmin paremmissa voimissa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Miksi tarttee mitään syitä ilmoittaa? Ei se hääkutsu mikään kutsu oikeuteen todistajaksi ole, eli niistä saa jäädä pois ilman syytä. Hyviin tapoihin kuuluu ilmoittaa toki kiitos kutsusta. En minäkään mennyt serkun häihin, vaikka lapsena oltiin paljonkin tekemisissä. En minä syitä ilmoittanut. En vain jaksanut pitkää matkaa yksin lähteä ja meillä erityislapsi oli silloin neljävuotias, hänen kanssaan en ottanut vielä riskiä, kun en tiennyt ahdistuuko, vaikka rauhallinen olikin. 

No eihän se olekaan. Olen vaan aidosti ihan ilahtunut kutsusta, ja haluaisin ettei serkku nyt ajattele, että jään pois siksi, ettemme ole tavanneet aikoihin ja turhaan pahastu. 

Vierailija kirjoitti:

Saimme kutsun serkun häihin. En ole serkkua tavannut vuosiin, ihan lapsena olimme jonkin verran tekemisissä, mutta nyt ei mitään kontaktia enää. Periaatteessa voisimme mennäkin, mutta lapsellani on silloin hoitojakso sairaalassa. Lapseni sairastaa vakavaa perussairautta, joka ei näy päällepäin. Läheiset tietävät, mutta en halua asiasta sen enempää selitellä kaukaisemmille sukulaisille. Asia ei siis ole salaisuus, mutta en vaan oikeasti aika rankassa elämänvaiheessa jaksa asiasta keskustella kuin tiettyjen tilannetta ymmärtävien kanssa.

Niin, se kysymys. Miten selittäisin sen, että emme ole tulossa häihin? Tarviiko sitä selittää, riittääkö vaan kiitos mutta emme pääse? Se tuntuu jotenkin tylyltä selitykseltä, on kuitenkin mielestäni ihan kiva ele kutsua meidätkin.

Serkulle pitäisi kertoa perinnöllisiä on niin monet sairaudet. Siksi sukulaisille pitäisi kertoa, tuttu ei tiennyt että suvussa oli mielisairautta, bipolaari häiriötä. Teki viisi lasta ja odottelee vain että viideskin sairastuu.

Itse on kyllä terve mutta suvussa kulkee lähes kaikki sairaudet.

Ehkä lapsesi sairaus on parannettavissa toisin kuin bipolaarisuus ja siksi et kerro, samat isovanhemmat sinulla kuitenkin serkkusi kanssa on ja rehellisyys ei sit ole enää Suomessakaan muotia

Oikeastiko ihmiset vastaavat kutsuihin, jos siis eivät pääse, että kiitos, mutta emme pääse? Itse aina kerron syyn, eikä sen nyt tarvitse niin kummoinen olla. Meidänkin häihin ne muutamat, jotka eivät tulleet, kyllä ihan kertoivat myös miksi.

En kyllä alkaisi kyselemään, voihan ihmisillä tosiaan olla laidasta laitaan syitä, miksei pääse, mutta tosiaan jos kutsutaan, kyllä koen tarvetta antaa perustelunkin. Etenkin tällaisiin ihmisille aidosti tärkeisiin juhliin, kuten häät, jotkut kaverien ryyppybileet nyt voi kuitata "en pääse"-selityksellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saimme kutsun serkun häihin. En ole serkkua tavannut vuosiin, ihan lapsena olimme jonkin verran tekemisissä, mutta nyt ei mitään kontaktia enää. Periaatteessa voisimme mennäkin, mutta lapsellani on silloin hoitojakso sairaalassa. Lapseni sairastaa vakavaa perussairautta, joka ei näy päällepäin. Läheiset tietävät, mutta en halua asiasta sen enempää selitellä kaukaisemmille sukulaisille. Asia ei siis ole salaisuus, mutta en vaan oikeasti aika rankassa elämänvaiheessa jaksa asiasta keskustella kuin tiettyjen tilannetta ymmärtävien kanssa.

Niin, se kysymys. Miten selittäisin sen, että emme ole tulossa häihin? Tarviiko sitä selittää, riittääkö vaan kiitos mutta emme pääse? Se tuntuu jotenkin tylyltä selitykseltä, on kuitenkin mielestäni ihan kiva ele kutsua meidätkin.

Serkulle pitäisi kertoa perinnöllisiä on niin monet sairaudet. Siksi sukulaisille pitäisi kertoa, tuttu ei tiennyt että suvussa oli mielisairautta, bipolaari häiriötä. Teki viisi lasta ja odottelee vain että viideskin sairastuu.

Itse on kyllä terve mutta suvussa kulkee lähes kaikki sairaudet.

Ehkä lapsesi sairaus on parannettavissa toisin kuin bipolaarisuus ja siksi et kerro, samat isovanhemmat sinulla kuitenkin serkkusi kanssa on ja rehellisyys ei sit ole enää Suomessakaan muotia

Täh???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onnitteleete ja kerrotte vaan että tuolloin on menoa muualle ja ajankohta ei sovi,  ei sen kummempaa. 

Tätä minäkin mietin, mutta tosiaan jos soitan tälle serkulleni, en oikein tiedä mitä sitten kommentoin, jos hän kysyy mitä menoja. Pelkkä viesti tuntuu vielä tylymmältä. Onko hätävalhe ok (jos alkaa kysellä), esim että matka varattu ja sitä ei voi siirtää?

ap

Jos välttämättä haluat soittaa, voit hyvin varuiksi keksiä jonkun tekosyyn. Toiset juhlat, matka jne? Itse kyllä laittaisin viestin, sillä vaikka ei ole todennäköistä, että kukaan alkaa tivaamaan tarkemmin, kyllä niitäkin löytyy. Ja ymmärrän oikein hyvin, että jos kerrot lapsen sairaudesta, saatkin sitten selittää oikein urakalla.

Miksi ihmeessä te valehtelette noin paljon?? Miksi valehdella paikassa, jossa se ei ole mitenkään tarpeen? Kyllä se riittää, että mahdolliseen tivaamiseenkin vastaisi vain, että meillä on lääkärikäyntejä ja ei, en nyt siitä enempiä juttele, perheasia.

Kiitos kutsusta, emme osallistu. Ehkä onnittelukortti.

Tätä mä olen ihmetellyt. Suomalsista sanotaan, että olemme pidättyväinen ja tyly kansa. Miksi kutsuihin katsotaan asiaksi selitellä ummet ja lammet? Osallistui tai ei. Hirveä tunnontuskat, jos ei vieraalle ihmiselle selitä pientä stooria elämästään. Onko se suomalainen rehellisyys ja suoruus, tunnollisuus, joka pakottaa selittämään?