Etäisen serkun häät

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kutsusta, emme osallistu. Ehkä onnittelukortti.

Tätä mä olen ihmetellyt. Suomalsista sanotaan, että olemme pidättyväinen ja tyly kansa. Miksi kutsuihin katsotaan asiaksi selitellä ummet ja lammet? Osallistui tai ei. Hirveä tunnontuskat, jos ei vieraalle ihmiselle selitä pientä stooria elämästään. Onko se suomalainen rehellisyys ja suoruus, tunnollisuus, joka pakottaa selittämään?

Kiltit ihmiset eivät halua tuottaa pettymystä. Kyllä minä sen ymmärrän. Ja toisaalta joku serkku ei kuitenkaan sillä tavoin ole vieras ihminen, vaikka olisikin ollut etäisempi viimeiset vuodet.

Miksi et voi vain sanoa että lapsellasi on tuo sairaus ja hän on silloin tutkimuksissa ja et nyt pysty tästä asiasta enempää puhumaan kun se on tällä hetkellä niin kipeä, mutta nauttikaa te ihanasta päivästänne.

Minusta rehellisyys on parasta eikä aiheuta mitään epäselvyyksiä.

Työkaverini tytär sairastui vakavasti ja hän kertoi juuri noin, toivoi että töissä ei asiasta kyseltäisi/puhuttaisi, mutta jos hän joskus on outo tiedetään mistä on kysymys. Koska paikalla oli myös paljon sijaisia/opiskelijoita, jotka eivät asiasta tienneet oli helppoa elää tavallista arkea, myöhemmin kun tytär tervehtyi työkaveri kertoi että oli helpottavaa tulla töihin kun siellä kaikki oli ennallaan, eikä tarvinnut selitellä kenellekään, jos joutui kesken päivän lähtemään pois työstä.

Just tätä mä en ymmärrä häissä, miksi kutsutaan jotain kaukaisi sukulaisia ja niiden perheitä, joita ei olla tavattu vuosiin? 

Haluaako joku oikeasti viettää häitään etäisesti tuttujen, jopa tuntemattomien ihmisten kanssa vai onko kyse sittenkin vain paikkojen täyttämisestä tai lahjojen hamuamisesta?

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä te valehtelette noin paljon?? Miksi valehdella paikassa, jossa se ei ole mitenkään tarpeen? Kyllä se riittää, että mahdolliseen tivaamiseenkin vastaisi vain, että meillä on lääkärikäyntejä ja ei, en nyt siitä enempiä juttele, perheasia.

Mielestäni ei ole kyse tuosta. Mieheni sairasti aikoinaan syöpää, ja jouduimme kieltäytymään monista tilaisuuksista jo infektioriskien vuoksi. Toisaalta en jaksanut aina perustellakaan, ei siksi että asiaa olisi tarvinnut salata, vaan ihan vaan siksi, että sairaus hallitsi muutenkin jo niin elämää. Ja toisaalta mieheni ei halunnut kaikille mahdollisille naapureille ja työkavereille ja puolitutuille sairaudestaan kertoa. Siinä tilanteessa satunnaisesti tuli keksittyä valkoisia valheita.

En ole ylpeä siitä, mutta tilanne vaan oli niin omanlaisensa, sitä keksii omanlaisensa selvitymiskeinotkin sitten.

Vierailija kirjoitti:

Just tätä mä en ymmärrä häissä, miksi kutsutaan jotain kaukaisi sukulaisia ja niiden perheitä, joita ei olla tavattu vuosiin? 

Haluaako joku oikeasti viettää häitään etäisesti tuttujen, jopa tuntemattomien ihmisten kanssa vai onko kyse sittenkin vain paikkojen täyttämisestä tai lahjojen hamuamisesta?

Jotkut kokevat sukulaiset läheisiksi ja tärkeiksi, vaikkei säännöllistä yhteyttä pitäisikään. Itsekin tapaan noin kerran pariin vuoteen kummitätiäni ja aina olen yhtä onnellinen hänen seurastaan, vaikkei muuten sitten juuri yhteyksiä pidellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onnitteleete ja kerrotte vaan että tuolloin on menoa muualle ja ajankohta ei sovi,  ei sen kummempaa. 

Tätä minäkin mietin, mutta tosiaan jos soitan tälle serkulleni, en oikein tiedä mitä sitten kommentoin, jos hän kysyy mitä menoja. Pelkkä viesti tuntuu vielä tylymmältä. Onko hätävalhe ok (jos alkaa kysellä), esim että matka varattu ja sitä ei voi siirtää?

ap

No periaatteessa sairaalassa oleva hoitojakso on matka?

Vierailija kirjoitti:

Miksi et voi vain sanoa että lapsellasi on tuo sairaus ja hän on silloin tutkimuksissa ja et nyt pysty tästä asiasta enempää puhumaan kun se on tällä hetkellä niin kipeä, mutta nauttikaa te ihanasta päivästänne.

Minusta rehellisyys on parasta eikä aiheuta mitään epäselvyyksiä.

Työkaverini tytär sairastui vakavasti ja hän kertoi juuri noin, toivoi että töissä ei asiasta kyseltäisi/puhuttaisi, mutta jos hän joskus on outo tiedetään mistä on kysymys. Koska paikalla oli myös paljon sijaisia/opiskelijoita, jotka eivät asiasta tienneet oli helppoa elää tavallista arkea, myöhemmin kun tytär tervehtyi työkaveri kertoi että oli helpottavaa tulla töihin kun siellä kaikki oli ennallaan, eikä tarvinnut selitellä kenellekään, jos joutui kesken päivän lähtemään pois työstä.

Toivon, että jossain vaiheessa opin hyväksymään sairauden sillä tavoin, että pystyn tuolla tapaa sen selittämään ja elämään asian kanssa. Vielä tieto sairastumisesta on niin tuore ja asia liian kipeä - en yksinkertaisesti jaksa ja halua puhua kuin harvoille, edes pinnallisesti mainiten.

ap

Vierailija kirjoitti:

Oikeastiko ihmiset vastaavat kutsuihin, jos siis eivät pääse, että kiitos, mutta emme pääse? Itse aina kerron syyn, eikä sen nyt tarvitse niin kummoinen olla. Meidänkin häihin ne muutamat, jotka eivät tulleet, kyllä ihan kertoivat myös miksi.

En kyllä alkaisi kyselemään, voihan ihmisillä tosiaan olla laidasta laitaan syitä, miksei pääse, mutta tosiaan jos kutsutaan, kyllä koen tarvetta antaa perustelunkin. Etenkin tällaisiin ihmisille aidosti tärkeisiin juhliin, kuten häät, jotkut kaverien ryyppybileet nyt voi kuitata "en pääse"-selityksellä.

Sytkäri jäi päälle en pääse tulemaan vammaisessa lapsessani ei oo syytä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä te valehtelette noin paljon?? Miksi valehdella paikassa, jossa se ei ole mitenkään tarpeen? Kyllä se riittää, että mahdolliseen tivaamiseenkin vastaisi vain, että meillä on lääkärikäyntejä ja ei, en nyt siitä enempiä juttele, perheasia.

Mielestäni ei ole kyse tuosta. Mieheni sairasti aikoinaan syöpää, ja jouduimme kieltäytymään monista tilaisuuksista jo infektioriskien vuoksi. Toisaalta en jaksanut aina perustellakaan, ei siksi että asiaa olisi tarvinnut salata, vaan ihan vaan siksi, että sairaus hallitsi muutenkin jo niin elämää. Ja toisaalta mieheni ei halunnut kaikille mahdollisille naapureille ja työkavereille ja puolitutuille sairaudestaan kertoa. Siinä tilanteessa satunnaisesti tuli keksittyä valkoisia valheita.

En ole ylpeä siitä, mutta tilanne vaan oli niin omanlaisensa, sitä keksii omanlaisensa selvitymiskeinotkin sitten.

Tässä hyvin paljon samoja tuntemuksia kuin itsellänikin.

ap

Elämä on juurikin niin vaikeaa kuin sen itselleen tekee.

Lapsen sairaus on vakava ja surullinen asia joten miksi vaikeutat omaa elämääsi ressaamalla tällaisia pikkujuttuja! Kiität kutsusta ja ilmoitat että valitettavasti kyseinen ajankohta ei sovi teille mikä on harmi koska olisisitte kovasti halunneet tulla serkun häihin kun ette ole pitkään aikaan tavanneetkaan. Onnittelut etukäteen. Ei selityksiä eikä mitään tyhmiä valheita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä te valehtelette noin paljon?? Miksi valehdella paikassa, jossa se ei ole mitenkään tarpeen? Kyllä se riittää, että mahdolliseen tivaamiseenkin vastaisi vain, että meillä on lääkärikäyntejä ja ei, en nyt siitä enempiä juttele, perheasia.

Mielestäni ei ole kyse tuosta. Mieheni sairasti aikoinaan syöpää, ja jouduimme kieltäytymään monista tilaisuuksista jo infektioriskien vuoksi. Toisaalta en jaksanut aina perustellakaan, ei siksi että asiaa olisi tarvinnut salata, vaan ihan vaan siksi, että sairaus hallitsi muutenkin jo niin elämää. Ja toisaalta mieheni ei halunnut kaikille mahdollisille naapureille ja työkavereille ja puolitutuille sairaudestaan kertoa. Siinä tilanteessa satunnaisesti tuli keksittyä valkoisia valheita.

En ole ylpeä siitä, mutta tilanne vaan oli niin omanlaisensa, sitä keksii omanlaisensa selvitymiskeinotkin sitten.

Tässä hyvin paljon samoja tuntemuksia kuin itsellänikin.

ap

Sitä ei ymmärrä, jos ei ole vakavaa sairautta kohdannut, että ihmisillä on todella moninaisia selviytymistapoja. Joku käpertyy oman perheen sisään, joku kokee tarvetta puhua joka tilanteessa, joku nojaa tiettyihin vakiystäviin, joku ei löydä omaa tapaansa käsitellä asiaa ja jokin hajoaa...

Yhdet häät ovat aivan epäolennaista tässä. Sinä ap elät nyt kriisiä ja elät sen siten, miten parhaiten saat luovittua. Jos tunnet olosi paremmaksi ja varmemmaksi jonkun keksityn selityksen kautta, sitten teet niin. Voit myös jättää selittämättä, mutta jos se pahentaa oloasi, älä tee niin.