Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mistä ja mitä apua tällaiseen tilanteeseen?
13.05.2016 |
Mies on työnarkomaani ja harrastaa siihen päälle. Joskus menee jopa 5 vrk, ettei mies näe lapsiaan hereillä ollenkaan. Hän ei koe sitä minkäänlaisena ongelmana eikä sitä, että ihan kaikki vastuu kodista ja lapsista jää minulle. Myös siis niinä aikoina, kun hän on kotona telkkari ja tietokone, kännykkä ym. houkuttaa enemmän kuin perhe. Joskus vähän ulkoiluttaa, mutta siinäpä se. Iltatoimet ja kaikki rutiinijutut hoidan minä, tai muuten lapset keikkuisivat vielä keskiyölläkin hereillä. Kaikki yöheräämiset olen aina hoitanut minä, töissäkäydessäni myös.
Kysymys siis on, että kun ei miehestä mitään apua ole, haluan erota ja näin ainakin siinämielessä vähennän työtaakkaani, ettei tarvitse enää aikuista lasta passata. Mies ei halua erota, koska omaisuuden puolitus ja ilmaisen piian menetys. Hän vetoaa siihen, ettei vapaa-aikani erotessa yhtään lisääntyisi. Tämä tietenkin on totta, ja siihen juuri kaipaisin apua, että mistä ja mitä apua olisi saatavissa, koska olisin lähes totaali yh. Mummoja ja muita ei ole, tähänkin asti on aina ollut pakko pärjätä ilman. Lisäksi mies arvatenkin tekisi niin paljon kiusaa kuin mahdollista aivan kaiken suhteen, vaikeuttaisi kaikkea ja syyllistäisi minua kaikesta.
Kommentit (15)
Siis kaikilla muilla menee niin hyvin, että kukaan ei tiedä??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuoro viikot lapsille? Tai ainakin jokatoinen vkl isälle? Vai eikö aio tavata ollenkaan lapsiaan?
Vierailija kirjoitti:
Vuoro viikot lapsille? Tai ainakin jokatoinen vkl isälle? Vai eikö aio tavata ollenkaan lapsiaan?
Missään tapauksessa vuoroviikot ei meillä toimisi, päiväkodin aukioloajat eivät miehelle riittäisi. Viikonloput menee töissä ja harrastuksissa, siinähän se ongelma on. Tapaaminen olisi jokunen tunti joskus. Ap
Miten se sua voisi enää tossa tilanteessa kiusata, kun sinä kun hoidat jokatapauksessa kaiken? Saisit edes muutaman tunnin vapaata aina silloin tällöin ja yksi "lapsi" vähemmän huollettavana (pyykit, ruuat ym.).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuoro viikot lapsille? Tai ainakin jokatoinen vkl isälle? Vai eikö aio tavata ollenkaan lapsiaan?
Missään tapauksessa vuoroviikot ei meillä toimisi, päiväkodin aukioloajat eivät miehelle riittäisi. Viikonloput menee töissä ja harrastuksissa, siinähän se ongelma on. Tapaaminen olisi jokunen tunti joskus. Ap
Lastenvalvoja tuskin suostuu tuollaisiin tapaamisiin, ellet itse suostu. Eli jokatoinen viikonloppu lapset isälleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten se sua voisi enää tossa tilanteessa kiusata, kun sinä kun hoidat jokatapauksessa kaiken? Saisit edes muutaman tunnin vapaata aina silloin tällöin ja yksi "lapsi" vähemmän huollettavana (pyykit, ruuat ym.).
Voisi venkoilla maksujen kanssa, yrittäisi polkea maksut minimiin ja mikäs pakko niitä olisi edes maksella... Syyllistäisi minua kaikesta (mestari tässä), koska onnistunut nitistämään itsetuntoni. Mistään ei ottaisi vastuuta (ei kyllä ota nytkään). Ap
Maksat niillä minimielareilla pari iltaa lastenhoitoa kuussa, saat enemmän vapaa-aikaa kuin nyt.
Mitä sinä tuosta tilanteesta saat että siinä kannattaisi roikkua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ihan sama tilanne. Eikä mies ole muuttanut tapojan vaikka olen rukoillut ja uhkaillut. Olen todennut, että en jaksa enää yrittää. Kulkekoon töissä ja työmatkoillaan ja tehköön töitä vielä kotona yömyöhään tietokoneellaan niin eipähän pyöri minun ja lasten jaloissa.
Olen kyllä myös lopettanut miehen passaamisen. En pese enää sen pyykkiä, en silitä herran kauluspaitoja enkä tee ruokaakaan sille. Siitä mies vittuilee, kun en silitä enää sen kauluspaitoja. Ja siitäkin vittuilee, kun hänen tavaransa ovat nykyään koko ajan hukassa. Ja kun mies kysyy missä hänen 'tavara' on niin vastaan, että siellä mihin sen jätit viimesi kädestäsi :)
Meilläkään mies ei halua eroa vaikka sitä pyysin. Syynä se, että ei halua asumaan kerrostaloon ja puolittamaan omaisuutta. Nykyään asutaan omakotitalossa.
Toden totta ap:n vapaa-aika lisääntyisi valtavasti erossa. Lapset olisivat noin puolet ajasta miehellä JA miehen täytyisi silloin huolehtia lasten pyykit, ruuat, harrastukset, leikittämiset jne. AP vois vain loikoilla ja lomailla ne ajat kun lapset olisivat miehellä. Eikä tarvitsisi siivota miehen sotkuja ja kantaa sille ruokaa kaupasta.
Mä olen tosiaan jo luovuttanut mieheni suhteen. Olen kuitenkin se verran itsekäs, että en minäkään halua pois omakotitalostamme, joka on minun ja lasten KOTI. Nysvätköön mies yksinään illat ja yöt tietokonettaan ja kännykkäänsä niin pysyy pois silmistäni ja jaloistani. Lapsetkin etääntyvät isästään, mutta jos ei kiinnosta niin sitten ei, pörssiyhtiön kurssi on tärkeämpi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten se sua voisi enää tossa tilanteessa kiusata, kun sinä kun hoidat jokatapauksessa kaiken? Saisit edes muutaman tunnin vapaata aina silloin tällöin ja yksi "lapsi" vähemmän huollettavana (pyykit, ruuat ym.).
Voisi venkoilla maksujen kanssa, yrittäisi polkea maksut minimiin ja mikäs pakko niitä olisi edes maksella... Syyllistäisi minua kaikesta (mestari tässä), koska onnistunut nitistämään itsetuntoni. Mistään ei ottaisi vastuuta (ei kyllä ota nytkään). Ap
Pakko ne elarit on maksella. Jos kertaakaan jättää maksamatta niin kela maksaa. Oma exäni aikoinaan venkuloi myös maksuissa, nyt saa venkuloida Kelan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsettomana, mutta täysin syyllistämättä kyselen, että miten olette ajautuneet tuollaiseen tilanteeseen? Eikö miehen passiivisuus kotijuttuihin tullut selväksi ennen lapsia, ettekö sopineet etukäteen miten hoidon keskenänne jaatte? Vai oletko äitihöyryissäsi ottanut ensin kaiken hoidettavaksi, mies on tähän sitten tottunut ja nyt hommaa on mahdoton enää muuttaa? Ihan vinkkinä meille tuleville äideille, miten tuollaisen tilanteen voisi välttää?
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomana, mutta täysin syyllistämättä kyselen, että miten olette ajautuneet tuollaiseen tilanteeseen? Eikö miehen passiivisuus kotijuttuihin tullut selväksi ennen lapsia, ettekö sopineet etukäteen miten hoidon keskenänne jaatte? Vai oletko äitihöyryissäsi ottanut ensin kaiken hoidettavaksi, mies on tähän sitten tottunut ja nyt hommaa on mahdoton enää muuttaa? Ihan vinkkinä meille tuleville äideille, miten tuollaisen tilanteen voisi välttää?
Puhumalla ja sopimalla saattaisi voida välttää, ellei toinen osapuoli olisi patologinen valehtelija. Kyllä mekin aikoinaan puhuimme ja mies lupaili vaikka mitä kotitöihin ja lastenhoitoon osallistumisen suhteen. Totuus vaan sitten olikin toinen eivätkä lupaukset siis pitäneet. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa toisen ihmisen elämään kommentoida sen kummemmin että erotako vai ei, mutta miehen peruste siitä, ettei vapaa-aikasi lisäänny vaikka eroisitkin, on vähän kumma perustelu siihen miksi ei voisi erota. Olisi työmääräsi sama tai ei, sinun ei kuitenkaan tarvitse olla suhteessa itsekkään miehen kanssa, vaan mahdollisuus löytää aktiivisempi mies on olemassa. Ja vaikka uutta miestä ei löytyisikään, olisi itsestäni ainakin tympeää olla suhteessa miehen kanssa, jolle parisuhde ja perhe-elämä merkitsee noin vähän. Lapset on yhdessä hankittu, joten miehenkin kuuluisi osallistua heidän elämäänsä.
Kyllä helpommalla pääset kun eroat. Eipähän ole miestä nurkissa passattavana. Jos mies yhtään välittää lapsistaan, hän halunnee sen joka toisen viikonlopun tapaamiset. Mutta jos mies on niin luuseri ettei edes tuohon kykene, niin mitä sitten. Sitten vain kehittelet omaa yksinhuoltajan tukiverkostoasi, tutustut johonkin jonka kanssa voit vaikka tehdä vastapalveluksia, sinä katsot välillä hänen muksujaan ja hän sinun.
Tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuoro viikot lapsille? Tai ainakin jokatoinen vkl isälle? Vai eikö aio tavata ollenkaan lapsiaan?
Missään tapauksessa vuoroviikot ei meillä toimisi, päiväkodin aukioloajat eivät miehelle riittäisi. Viikonloput menee töissä ja harrastuksissa, siinähän se ongelma on. Tapaaminen olisi jokunen tunti joskus. Ap
Lastenvalvoja tuskin suostuu tuollaisiin tapaamisiin, ellet itse suostu. Eli jokatoinen viikonloppu lapset isälleen.
Niinpä, joka toinen vklp miehen vuoro hoitaa lapsia. Ja jos ei kelpaa, niin olkoon näkemättä heitä sitten ollenkaan ja katukoon myöhemmin omien menojen laittamista lasten edelle. Kyllä lapsillekin on tuollainen tilanne inhottava, että joudutaan isä pakottamaan viettämään heidän kanssaan aikaa, ja omat harrastukset ovat yhteisiä viikonloppuja tärkeämpiä.
Alue: Aihe vapaa
up