Onko koti psykologeja hereillä.

Voi olla vaikka vaan loman alkukankeutta, muutama päivä niin tasoittuu. Arvelisin.

Yhtäkkiä kumpikin hänelle tärkeä ihminen on läsnä koko ajan. Mitään poppakonsteja en osaa antaa, mutta tee lapsen kanssa sellaisia juttuja, joita hän tällä hetkellä " antaa" sinun tehdä (paitsi jos on pakollisia juttuja, sinun on tietysti tehtävä nekin halusi hän tai ei).

koita jaksaa kyseessä on kumminkin vasta pieni lapsi...

ei tyttö halua päästää äitiään silmistään eikä anna sinun hoitaa jottei äiti vaan taas menis kauas......



Tai jostain muusta syystä mustasukkainen äidistä.....

meillä lapsi ei hyväksy isäänsä, tai ei hyväksynyt tuossa 1v-2 v iässä jos meni parikin päivää välissä ettei nähnyt. Huusi äitiä aina apuun kun isä yritti hoitaa. Isälle tilanne on rasittava, ymmrrän sinua.



Teidän kohdalla tilanne on päinvastainen, sinä hoidat tyttöä. Aluksi ei siis hyväksynyt sinua ja äidin töihin menoa. Kyseessä selvä eroahdistus. Tiesitkö että se on juuri tuossa 9 kk iässä kovimmillaan. Eli aivan normaalia.

Nyt äiti on siis jäänyt lomalle? Ja lapsi reagoi itkemällä.



Kun minulla oli 1 v kummityttöni hoidossa, hän reagoi aina vanhempien tullessa alkamalla itkemään ja parkumaan. Tämä on normaalia eroahdistusta.

Se menee ohi, kun lapsi tottuu tilanteeseen ja alkaa tuossa 2 v jälkeen irtaantumaan äidistään.



Lääkäri jolla kävit toimi virheellisesti. Hyvän lääkärin pitäisi pystyä selvittämään teille että tilanne on normaalia käytöstä tuon ikäiseltä lapselta. Lapsi reagoi muutoksiin juuri noin.

Jaksamista.

Eli se, ettei hyväksynyt sinua alussa johtui varmaan siitä, että äiti oli ollut ensisijainen hoitaja ja " luopuminen" hänestä oli vaikeaa (verrattavissa hoitoon viemiseen).



Nyt kun äiti on taas kotona ja paljon lapsen kanssa, on hän tottumassa taas siihen, että äiti on siinä ja hoitaa, (voihan olla, että on pitänyt äitiään koko ajan ensisijaisena ja sinua " vaan" hoitajana) eikä halua päästää enää kynsin eikä hampain irti.



Kyllä se siitä. Antaisin nyt suosiolla hänen olla äidin kanssa, jos niin kovasti haluaa. Luulen, että väkisin irrottautuminen äidistä on vain huonoksi.



En tiiä sitten, todellista kyökkipsykkaa...: )

Ei meinaan syö jos en ole tehnyt aamupuuroa,

ei syö lounasta jos en ole tehnyt.

aa



aaaarrrrrrgggggggggggggggggggg syö miestä.

Vaimo sitte syöttää iloisena saatanan luopio.

ehkä asiaa auttaisi se että isällä olisi joku vakio juttu jonka tekisi joka päivä lapsen kanssa. Muuten lapsi saisi olla äidin kanssa ja mukana jos lapsi niin vaatii ja se on mahdollista.



Meillä se isän alue oli lapsen kylvettäminen. Kylpeminen oli lapsesta muutenkin niin hauskaa ettei protestoinut sitä vastaaan ja sen hoiti aina siis isä. Muun hoidon kohdalla annettiin periksi että äiti tuli apuun jos lapsi niin vaati ja huusi isää pois.



Onhan lapsella isä, isä on toinen vahnempi, joka ei ole millään tavalla verrattavissa mihinkään hoitajaan. Isä kannattaa pitää lapselle läheisenä jollakin päivittäisellä hoitorituaalilla, vaikka lapsi vähän protestoisikin. Äiti voi olla odottamassa vaikka oven takana, ja lapsi tottuu että pääsee aina äidin luo, vaikka on hetken isän hoivassa.

noin 4 kuukautta. Anteeksi mutta oletko tyhmä.

T. me muut joita et kiittänyt...

Pitäisköhän sun tarkistaa lääkitystäsi seuraavalla kerralla siellä lääkärillä??

Oli se mun mielestä ap, en tajua mistä suuttui!!

Reilu 1-vuotiaana lapsi muuttuu, omaa tahtoa alkaa näkyä ja KUULUA huomattavasti enemmän kuin aiemmin.



Tsemppiwä!

Eikö stellakin jo ole poistunut ja äitimammanen.

Ei mene aamuisin syliin ja ujostelee kun isä tulee töistä... välillä taas ovat ylimmät kaverukset. Ei näistä ota selvää : )



Veikkaisin että teillä vaan tytöllä on ollut äitiä ikävä kun äippä oli töissä - vaihe menee aikanaan ohi kun saa äitiaikaa tarpeekseen. Älä masennu, näitä vaiheta tulee ja menee ...sehän on iha tunnettu juttu, että esiteitnitytöt vihaa äitiä ja kaveeraa isin kaa.



Eli kun näitä vaiheita tulee ja menee, niin älä lannistu. Koita muistaa, että te vanhemmat olette täällä lastannen varten eikä päin vastoin. Isä on TOSI tärkeä tyttärelle, eri tavalla kuin äiti, mutta kuitenkin. Ole isä, ole aikuinen. Anna tytön kompensoida nyt äidin kaipuutaan. Toisaalta, vuorosi tulee vielä - toisaalta, tiedät kai, että tämä ei ole kilpailu.



Kuulostat kivalta isiltä.



: )

että kerroin viestissä 17 esimerkin kuinka meillä isä on siis edelleen hoitanut lasta, lapsen vastustelusta huolimatta. Ei siis olla taivuttu siihen että koska lapsi huutaa äitiään apuun aina, jätettäisiin isä pois lapsen hoidosta.

Se vaarahan siinä on että kun äiti palaa töistä lomalle, lapsi takertuu täysillä äitiinsä. Siinä ovat kyllä hyvät neuvot ja kärsivällisyys tarpeen.

Tuntui varmaan kurjalta, kun lääkäri ei ottanut vakavasti, mutta hyvä silti, että somaattinen puoli tuli tarkistettua. Älä ole huolissasi, kyllä lapsi suuntautuu taas sinuunkin, nyt on vain joku äitiin takertuminen menossa. Noita takertumisia jompaankumpaan vanhempaan on aika ajoin ja ne menevät kyllä ohi. Ota sinäkin nyt vähän omaa aikaa, kun voit. Lapsen äitikin ehkä kaipaa nyt kiinteämpää yhdessäoloa lapsen kanssa, kun on lomalla. Ja toisaalta äiti tarvitsee omia hetkiä tietysti myös, koska se " helmoissa roikkuminenkin" on välillä aika rasittavaa.

välillä noin päin, välillä sitten meilläkin " äiti mä tykkään isästä enemmän" tai " haluun että isä nukuttaa" . Kyllä se siitä vaikka syökin miestä (ja naista). Monesti se joka on hoitanut päivät on " tylsä" kun se komentaa ja vahtii rytmiä ym. Koita niin että teillä on myös kivoja leikkihetkiä, rentoudu vähän siitä hoitajan roolista (yleensä näin neuvotaan äitejä mutta sopii juuri siksi nyt hyvin:)) ja ole vähän vastuuton ja rento lapsen kanssa.

Tilanne on tämä, että kun äiti jää lomalla, niin apsi tavallaan takertuu lomailevaan vanhempaan

--

ja tilanne muuttuu ajan kanssa



Ps. lääkäri ei toiminut asiallisesti= vähättei tilannetta