Lapsen kaveri ärsyttää

Hmm, kannattaa tutustuttaa oma lapsi hieman tasaisemman oloisiin ikätovereihin, jolloin se adhd-kamu jäisi hueman taka-alalle. Jossain vaiheessa lapsesi huomaa viihtyvänsä paremmin niiden leppoisampien henkilöiden seurassa. Silti et loukkaisi ketään. Vaikea tilanne; en sitä kiistä.

Sinä et voi luottaa kuin siihen mitä  kasvatuksellasi periytät omille lapsillesi! Kouluissa, harrastuksissa, yms lapsen elinpiireissä on erilaisia lapsia ja kaikkien esimerkki ei se paras mahdollinen ole. 

JÄTÄ SE SIKA!

Jos poikasi tykkää itse kaveristaan, niin se on minusta tärkeintä. 

Voi olla, että tykkää vähän samaan tyyliin kuin Tommi ja Annika Pepistä. Eli on vähän anarkistinen tyyppi. 

Mutta ymmärrän, jos kodin irtaimisto on vaarassa, niin vaikea suhtautua. Minusta kuitenkaan ei koskaan voi varsinaisesti kieltää lasta valitsemasta seuraansa. 

On varmaan raskasta jos lapsi on sun luona sotkemassa, mutta ehkä kannattaa ajatella että ainakin parempi jos leikkivät sun silmien alla. Mulla oli itsellä lapsena adhd-kaveri joka houkutteli mut soittelemaan ovikelloja ja vaikka mitä muuta tyhmää, ja olin lapsena niin lammas että menin, vaikka hyvin tiesin että äiti oli kieltänyt, ja kyllä äitiä hävetti kun asiasta kuuli myöhemmin, kun ei sillä ollut aavistustakaan mitä oltiin touhuttu....

Niin että ajattelisin että kuinka sietämätön tahansa, niin hyvä sentään jos ovat teillä! Ehkä jos kutsuis samaan aikaan kylään jotain rauhallisempia poikia ja toivois että rauhallinen joukko on "vahvempi" kuin yksi riehuja? :)

Voit toki yrittää selittää tälle lapselle, että teillä on tietyt säännöt, joiden mukaan ollaan. Mutta jos lapsella on oikeasti ADHD, niin ei nuo säännöt kyllä mielessä pysy. Omasi varmasti ymmärtää sääntöjen tarpeellisuuden, eikä todennäköisesti haluakaan käyttäytyä yhtä villisti kuin kaverinsa.

Kaverin kannalta kyllä ikävä tilanne, sillä varmasti hänkin haluaa leikkiseuraa. Ehkä kuitenkin annat heidän touhuilla yhdessä, mutta hyväksyt sen, että joudut valvomaan leikkejä?

Sanottakoon vielä, että ADHD-lapsi ei ole ilkeä ja äänekäs pyörremyrsky tahallaan, vaan häneltä puuttuu impulssikontrolli ja kyky ymmärtää syyseuraus-suhteita. Iso osa tästä käytöksestä on täysin aivojen toimintatapaan sidottua, ei opittua käytöstä tai huonoa kasvatusta. Usein ylivilkkaat lapset ovat myös sosiaalisesti vähän kökköjä, mutta noita taitoja voi myös oppia. Olkaa siis positiivisia esimerkkejä tuolle lapselle. :)

Hanki kirves ja koivupöllejä. Sitten ei tarvitse kuin kieltää, että pöllejä ei saa rikkoa. Näin saat talven takkapuut halvalla ja helposti.

Vierailija kirjoitti:

On varmaan raskasta jos lapsi on sun luona sotkemassa, mutta ehkä kannattaa ajatella että ainakin parempi jos leikkivät sun silmien alla. Mulla oli itsellä lapsena adhd-kaveri joka houkutteli mut soittelemaan ovikelloja ja vaikka mitä muuta tyhmää, ja olin lapsena niin lammas että menin, vaikka hyvin tiesin että äiti oli kieltänyt, ja kyllä äitiä hävetti kun asiasta kuuli myöhemmin, kun ei sillä ollut aavistustakaan mitä oltiin touhuttu....

Niin että ajattelisin että kuinka sietämätön tahansa, niin hyvä sentään jos ovat teillä! Ehkä jos kutsuis samaan aikaan kylään jotain rauhallisempia poikia ja toivois että rauhallinen joukko on "vahvempi" kuin yksi riehuja? :)

Heh, me tehtiin parille kyylälle ihan tota samaa eli soiteltiin ovikelloa ja juostiin pois. Kenelläkään ollut mitään diagnoosia eikä kukaan kai lammaskaan ollut. 

Normaalia lasten liikunnallista leikkimistä ja saahan siinä mukavasti liikuntaa kohdehenkilökin -- vääntäytyy sohvalta avaamaan ovea, sen jälkeen säntää ikkunaan ja mahdollisesti myös ulos juoksemaan. 

Kyllä minuakin rupeaisi raivostuttamaan, jos noin iso poika ei osaa puhua miesten tavoin kusesta paskasta ja perseestä, vaan lässyttää kuin mikäkin pikkulapsi. Taitaa olla jonkun yh:n kasvattama ja puuttunut miehen malli elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Hanki kirves ja koivupöllejä. Sitten ei tarvitse kuin kieltää, että pöllejä ei saa rikkoa. Näin saat talven takkapuut halvalla ja helposti.

:D

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minuakin rupeaisi raivostuttamaan, jos noin iso poika ei osaa puhua miesten tavoin kusesta paskasta ja perseestä, vaan lässyttää kuin mikäkin pikkulapsi. Taitaa olla jonkun yh:n kasvattama ja puuttunut miehen malli elämästä.

Totta!

Päiväkoti-ikäisen kielenkäyttöä ja näin ap:n poika voi taantua vaippatasolle. Mutta sanon myös minä, että lapsi saa tietyissä rajoissa valita seuransa siinä missä aikuinenkin. 

Aloituksessa ei ole minusta mitään sellaista, joka oikeuttaisi katkaisemaan kaverisuhteen. Pitää vain yrittää hyvällä ja sietää loput. Poikahan on siinä mielessä hyvällä mallilla, että uskoo kuitenkin mitä sanotaan eli ei ole pitelemätön hurjimus. 

Mutta oli ADHD tai ei, niin kyllä kylässä täytyy kodin tavoilla olla, vaikka kotona olisikin erilaista. Ota rauhallisesti ja positiivisesti. Kaverisuhteet voivat kypsyä elinikäiseksi ystävyydeksi. 

Meillä oli vähän vastaava tilanne ja nyt pojat ovat aikuisia miehiä ja parhaita ystäviä. Silloin katsoin usein, että voi veljet mitä menoa... oli niin meneväinen kaveri tämä toinen. Siinä selviteltiin kaikenlaista niin isännöitsijän kuin naapureidenkin kanssa... nyt miltei naurattaa, silloin totinen paikka. 

Tuollainen lapsi tarvitsee paljon ohjattua toimintaa, muuten hän keksii sitä itse. Osaisiko joku kertoa mitä järkevää tekemistä voisi antaa? Jokuhan aivan äskettäin kertoi täällä, että varsinkin poikiin tehoa pieni kilpailu. Tai onko teilläpäin ns. Tarzan-kerhoa, siis ohjattua liikunta/seikkailukerhoa, missä purkaa energiaa, oppia uusia taitoja (kohottamaan myönteisellä tavalla itsetuntoa) ja saada kavereita?

Kyllä hänkin haluaisi kuulua joukkoon, eikä olla vierottu, mutta tarvitsee siihen aikuisten apua.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minuakin rupeaisi raivostuttamaan, jos noin iso poika ei osaa puhua miesten tavoin kusesta paskasta ja perseestä, vaan lässyttää kuin mikäkin pikkulapsi. Taitaa olla jonkun yh:n kasvattama ja puuttunut miehen malli elämästä.

Voi olla myös homoperheestä, jossa eivät osaa kasvattaa poikaa kunnon mieheksi.