Lue keskustelun säännöt.
Vaimo käyttäytyy tosi oudosti
eicca
09.05.2016 |
Vaimo ehdotti - n. 15 vuoden yhteiselon jälkeen - että mitäs jos alotettaisiin yhteiset reippaat aamukävelyt, ennen kun aloitamme päivän askareet. Näin tehtiin, joka aamu klo 6 ulos, takaisin ennen seitsemää, siihen aikaan kun yleensä herättäisiin. Mielestäni tämä oli kiva idea, yhteistä omaa aikaa, raitista ilmaa, kunnolle hyväksi, ja niin edespäin.
Sitten jo parin päivän jälkeen hän alkoi kysellä että huvittaako minua tänään lähteä, ja loppujen lopuksi sitten about parin viikon jälkeen kertoi ettei halua enää mennä. Syyksi kertoi siihen että olen kuulemma liian tylsää lenkkiseuraa. On tottunut tyttökavereidensa kanssa juoruamaan ummet ja lammet, kun meillä se olikin vain kuntoilua ja yhdessäoloa.
Eli siihen loppui sitten se kivasti alkanut juttu. Sen jälkeen meni pari päivää, ja nyt rouva on ruvennut käymään YKSIN aamulenkillä. Ei edes ota mukaan mitään soitinta, ihan vaan menee yksin ja on tuppisuuna koko matkan. Mutta minä, aviomies, en kelvannut koska en höpöttänyt tarpeeksi.
Mitä tästä voi päätellä? Se minulle ainakin selvisi, että kun lapset lähtevät pois kotoa, niin meillä ei taida olla arkihelvetin jälkeen oikein mitään yhteistä tulevaisuutta. Jos vaimolle tulee tässä vaiheessa yllätyksenä se minkälainen hänen miehensä on, niin johan on.
Ei kai tässä oikeen muuta voi kun alkaa katsella vaan omaa kämppää ja omaa elämää erillään? Paljon meillä oli suunnitelmia mitä kaikkea ruvetaan harrastamaan sitten kun saadaan olla kahdestaan, mutta eipä ne taida toteutua.
Osaako joku auttaa, missä tässä oikein mennään?
Kommentit (18)
Vähän jotenkin mutkia suoraksi vetelevä ajatuksenjuoksu sinulla. Ehkä ihan ekana ei kannata sitä eroa alkaa puuhaamaan, jos vaimo haluaa lenkkeillä yksin. Sun kannattaisi varmaan jutella vaimon kanssa eikä kysellä täällä. Mistäs me muut tiedetään, mitä toi meinaa? Tuskin mitään. Ehdota itse jotain muuta kivaa yhdessätekemistä, ole aktiivinen yhteisten juttujen keksimisessä, äläkä odota että toinen osapuoli aina keksii. Tätä kutsutaan työskentelyksi parisuhteen eteen. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuullostaa että vaimo huomasi olevansa kyllästynyt sinuun. Tsemppiä.
Minäkin olen vaimo ja lenkkeilen mieluiten ihan yksin. Saa olla omien ajatuksiensa parissa, pohdiskella ja tarvittaessa syventyä maisemiin. Ehkä hänkin koki, että varhaisina aamuina on parempi herätellä itsensä aivan yksin ja näin valmistatutua tulevaan päivään. Laita hänelle kahvi valmiiksi kun tulee kuntoilemasta, ja katso, miten hän tähän suhtautuu:)
Onko teillä eri tahti. Käveletkö liian kovaa tai hiljaa?
Onko teillä muuten mukavaa yhdessä? Teettekö mitään yhdessä?
Vierailija kirjoitti:
Kuullostaa että vaimo huomasi olevansa kyllästynyt sinuun. Tsemppiä.
Juu, se on juuri näin. Vaimo on kyllästynyt minuun, tai ainakun luulee olevansa, kun taitaa olla lähinnä kyllästynyt omaan elämäänsä, ja pistää se sitten 100% minun syyksi. Kuten kaiken muunkin tässä maailmassa lähtien huonosta säästä ja niin edelleen.
Tykkää aina vedellä mutkia suoraksi tässä syyllistämisessä, ja sitten se ärsyyntyminen puretaan kaikkeean ympärillä olevaan, myös lapsiin.
Vaimolla on ollut todella traumaattinen lapsuus / nuoruus, paljon psyykkisiä ongelmia on edelleen hoitamatta, mutta niistä hän ei suostu edes puhumaan. Siitä huolimatta tässä on menty ja potkittu elämässä eteenpäin, paljon on puolin ja toisinkin kestetty, mutta tämä viimeisin temppu oli ihan tyylilajissaan uusi.
Joo, voi olla että olen tylsä. Ajankin aina niin rauhallisesti, ja olen niin pitkäpinnainen. Mutta annas olla kun kerran ajan kovaa tai poltan päreeni, tai vaikkapa vähän hassuttelen, niin siitä kyllä tulee heti saarna että lopeta heti.
Pointti oli ihan vaan että osaako joku nainen ehkä avata tätä ajatusmaailmaa, että vaimo ehdottaa jotain yhteistä ja sitten haluaakin tehdä sitä yksin koska mies olikin tylsä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa aika ikävältä. Onneksi en itse ole parisuhteessa. Voiko kukaan tosiaan sanoa toiselle että "en leiki sun kaa ku sä oot ihan tylsä." Mitäs vittua? Luulisi että olette aika nuoria.
Minäkin haluaisin tietää, etät mitä yhteistä tekemistä olet ehdottanut vaimollesi? Ovatko suunnitelmat aina vaimosi vastuulla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mekin yritämme satunnaisesti lenkkeillä mieheni kanssa, mutta ei siitä oikein tule mitään. Hänelle vauhtini on liian hidas, kun taas minä saan vain jalkani kipeäksi, kun yritän sinnitellä hänen vauhdissaan. Juteltavaa kyllä useimmiten on, mutta joskus mennään hiljaakin. Yhteisiä vuosia takana 16.
Vaimosi yritti virittää yhteistä harrastusta, hyvä juttu! Jokin yhteisessä lenkkeilyssä kuitenkin hiersi. Oliko teillä sinun mielestäsi mukavaa? Onko tuo tylsäksi kutsuminen mielestäsi oikea syy, vai onko taustalla jotain muuta?
Jos lenkkeily ei teillä suju, niin ehdota jotain muuta yhteistä harrastusta. Jos vaimosi edelleen toteaa sinun olevan liian tylsä, niin ethän sinä sille oikein mitään voi. Melko moukkamaiselta kyllä kuulostaa muutenkin, jos noin oikeasti rakkaalle ihmiselle töksäyttää...
Vierailija kirjoitti:
Vähän jotenkin mutkia suoraksi vetelevä ajatuksenjuoksu sinulla. Ehkä ihan ekana ei kannata sitä eroa alkaa puuhaamaan, jos vaimo haluaa lenkkeillä yksin. Sun kannattaisi varmaan jutella vaimon kanssa eikä kysellä täällä. Mistäs me muut tiedetään, mitä toi meinaa? Tuskin mitään. Ehdota itse jotain muuta kivaa yhdessätekemistä, ole aktiivinen yhteisten juttujen keksimisessä, äläkä odota että toinen osapuoli aina keksii. Tätä kutsutaan työskentelyksi parisuhteen eteen. Tsemppiä!
Niin, AP:hän voisi vaikka viedä vaimonsa jollekin keikalle. Jos vaimo toista kertaa ehdottaa, niin siihen voisi todeta, että se oli tylsää, kun ei edes autoista puhuttu. Ja sitten kieltäytyä ottamasta vaimoa mukaan ja jatkaa kulttuuriharrastusta yksinään. Siinä sitä parisuhteen eteen työskentelyä parhaimmillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No voi olla, että olet tylsää seuraa. Ehkä kannattaisi puhua sille vaimolle että onko teillä enää mitään yhteistä. Vaikuttaa siltä, ettet ole erityisen kiinnostava ja silloin olisi aika tehdä asialle jotain.
eicca kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuullostaa että vaimo huomasi olevansa kyllästynyt sinuun. Tsemppiä.
Juu, se on juuri näin. Vaimo on kyllästynyt minuun, tai ainakun luulee olevansa, kun taitaa olla lähinnä kyllästynyt omaan elämäänsä, ja pistää se sitten 100% minun syyksi. Kuten kaiken muunkin tässä maailmassa lähtien huonosta säästä ja niin edelleen.
Tykkää aina vedellä mutkia suoraksi tässä syyllistämisessä, ja sitten se ärsyyntyminen puretaan kaikkeean ympärillä olevaan, myös lapsiin.
Vaimolla on ollut todella traumaattinen lapsuus / nuoruus, paljon psyykkisiä ongelmia on edelleen hoitamatta, mutta niistä hän ei suostu edes puhumaan. Siitä huolimatta tässä on menty ja potkittu elämässä eteenpäin, paljon on puolin ja toisinkin kestetty, mutta tämä viimeisin temppu oli ihan tyylilajissaan uusi.
Joo, voi olla että olen tylsä. Ajankin aina niin rauhallisesti, ja olen niin pitkäpinnainen. Mutta annas olla kun kerran ajan kovaa tai poltan päreeni, tai vaikkapa vähän hassuttelen, niin siitä kyllä tulee heti saarna että lopeta heti.
Pointti oli ihan vaan että osaako joku nainen ehkä avata tätä ajatusmaailmaa, että vaimo ehdottaa jotain yhteistä ja sitten haluaakin tehdä sitä yksin koska mies olikin tylsä?
No mä osaan. Mutta en kuvittele, että teidän aamulenkki olisi ollut tällainen.
Lähdetään kävelylle. Mies matelee. Kakskytmetriä käveltyämme sytyttää röökin. Sitten yhtäkkiä huomaan, että lenkki suuntautuukin vajaan kilometrin päässä olevalle kiskalle, missä jätetään lotto. Sitten avataankin taskusta kaljatölkki, mitä varten sitten istahdetaan tai muuten madellaan. Ja takaisin kotiin. Joo, ei kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuosta kannata vetää liian jyrkkiä johtopäätöksiä. Ehkä vaimo oli tottunut erilaisiin keskusteluihin naispuolisen lenkkikaverinsa kanssa ja totesi ettei tää vaan ole miehen kanssa samanlaista ja omat ajatukset on parempaa LENKKIseuraa. Ei tarkoita sitä että olet kelvoton ja tylsä aviopuoliso.
Suomalaisten naisten viihdytysvaatimukset ovat menneet katosta läpi jo aika päiviä sitten. Niin älyttömän pieni attention span akoilla, huh huti huh... Mieheltä vaaditaan sirkustemppuja samalla kun akka haukottelee vieressä ja näyttää nyrpeää naamaa: "entertain me..."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisten naisten viihdytysvaatimukset ovat menneet katosta läpi jo aika päiviä sitten. Niin älyttömän pieni attention span akoilla, huh huti huh... Mieheltä vaaditaan sirkustemppuja samalla kun akka haukottelee vieressä ja näyttää nyrpeää naamaa: "entertain me..."
Eihän ap ole tuossa joutunut tekemään oma-alotteisesti mitään. Vaimonhan idea se lenkkeilykin oli. Ap kuulostaa sellaiselta perässävedettävältä negatiiviselta valittajalta. Edelleen olisi mielenkiintoista lukea, että mitä yhteistä ohjelmaa ap on vaimolleen ehdottanut.
Vierailija kirjoitti:
No mä osaan. Mutta en kuvittele, että teidän aamulenkki olisi ollut tällainen.
Lähdetään kävelylle. Mies matelee. Kakskytmetriä käveltyämme sytyttää röökin. Sitten yhtäkkiä huomaan, että lenkki suuntautuukin vajaan kilometrin päässä olevalle kiskalle, missä jätetään lotto. Sitten avataankin taskusta kaljatölkki, mitä varten sitten istahdetaan tai muuten madellaan. Ja takaisin kotiin. Joo, ei kiitos.
Juu, ei ollut tämmöinen meillä. Asutaan kohtalaisen maaseudulla, lenkki on oikein mukava luonnon helmassa kauniissa maisemissa, vauhtikin meni meillä oikein nätisti yksiin ja jopa jalat kävi pitkän aikaan ihan tasatahtiin, siinä ei ollut mitään ongelmaa.
Meillä ei ole varsinaisesti mitään yhteisiä juttuja, viimeiset vuodet ovat olleet täysin hullua matalalentoa arjen ja lasten harrastusten pyörittämisessä. Ainoa mitä tehdään mielellään yhdessä (ja mitä edes voi tehdä) on ollut tyyliin leffojen katsominen myöhään illalla drinkin kanssa. Seksi on ollut yleensä molempien mielestä hyvää, tiheys vaihtelee elämäntilanteiden mukaan. Välillä monta kertaa viikossa, välillä ei yhtään.
Ja nyt sitten tietty kun kaikki lapset ovat jo yli pikkulapsi-iän, ollaan koko perhe tehty kaikenlaista yhdessä, mm. laskettelua, luistelua, uintia, huvipuistoja, mökkeilyä, ja sen sellaista. Siitä toki kaikki ovat nauttineet, mutta ei se tietenkään meidän kahdenkeskistä aikaa ole.
Siinäkin mielessä olo on jotenkin aika tyrmistynyt, nyt juuri kun aletaan olla vaiheessa jossa meille voisi löytyä aikaa yhteisille jutuille, ensimmäinen yritys päättyy näin. Näin ollen en usko että muut mietityt projektit tyyliin veneily, maastopyöräily, matkustelu, juonti&nainti tulevat päättymään yhtään sen paremmin.
Mistään kulttuurista vaimo ei ole innostunut, itse olisin paljonkin, mutta en tuputa kun ei häntä innosta.
Vierailija kirjoitti:
Vähän jotenkin mutkia suoraksi vetelevä ajatuksenjuoksu sinulla. Ehkä ihan ekana ei kannata sitä eroa alkaa puuhaamaan, jos vaimo haluaa lenkkeillä yksin. Sun kannattaisi varmaan jutella vaimon kanssa eikä kysellä täällä. Mistäs me muut tiedetään, mitä toi meinaa? Tuskin mitään. Ehdota itse jotain muuta kivaa yhdessätekemistä, ole aktiivinen yhteisten juttujen keksimisessä, äläkä odota että toinen osapuoli aina keksii. Tätä kutsutaan työskentelyksi parisuhteen eteen. Tsemppiä!
Minusta hälyttävintä tuossa on tuo vaimon ajatuksen juoksu. Ehdottaa kävelylenkkiä ja pettyy kun se olikin yhteinen kävelylenkki eikä terapiatuokio, jota hän oli salaa toivonut. Sen sijaan, että salaisen toiveensa paljastettuaan antaisi miehelleen toisen mahdollisuuden, hän haluaa yksin jatkaa juuri sitä mikä ei miehen kanssa oli täysin väärin.
Ei tuollainen ole täysjärkisen aikuisen käytöstä. Kuulostaa ihan siltä kuin olisi oikein tarkoituksella virittänyt ansan, jotta pääsee toisen haukkumaan tai on muuten vaan ihan sekaisin. AP:n kannattaisi vakavasti harkita kenen kanssa aikoo loppuelämänsä viettää.
Vierailija kirjoitti:
Ei tuollainen ole täysjärkisen aikuisen käytöstä. Kuulostaa ihan siltä kuin olisi oikein tarkoituksella virittänyt ansan, jotta pääsee toisen haukkumaan tai on muuten vaan ihan sekaisin. AP:n kannattaisi vakavasti harkita kenen kanssa aikoo loppuelämänsä viettää.
Sitä tässä juuri vähän niinkuin aloin miettiä. Eikä siinäkään mitään, kyllä mieli saa heilua, mutta jos näin yhtäkkiä näin pitkän yhteiselon jälkeen hänelle valkenee jotain näin erikoista, niin vähän tulee epävarma olo. Ylipäätänsä kaikki kiva mitä meillä on ikinä ollutkin, on jossain vaiheessa vedetty vessasta alas hänen toimestaan, jotenkin tuntuu että jopa pelkää sitä että olisi mukavaa ilman mitään dramatiikkaa. Häätkin aikoinaan onnistui ihan yli odotusten, tosi hienot juhlat kaikinpuolin, joita en enää halua edes etäisesti muistella. Sen jälkeen kun hääkansiota on revitty ja käytetty lyömä-aseena.
Ja epäilijöille tiedoksi, olen kyllä suhteen kuluessa yrittänyt yhtä ja toista, en ole mikään perässävedettävä. Olen jopa erittäin sopeutumiskykyinen ja mukautuvainen, avoin kaikelle uudelle.
Mutta joo, luulen että sain tästä irti mitä halusinkin. Ainakin omat ajatukset selkesivät hiukan. Kiitos kaikille vaivaa nähneille ja kirjoittaneille.
Ei kellään ole mitään sanottavaa???
Tunnen oloni jotenkin tosi loukatuksi, en ole edes vihainen, ensimmäistä kertaa tuli vaan semmoinen "jaahas, oliko tämä nyt tässä" -fiilis.