Lue keskustelun säännöt.
Etävanhemmalla omat vaunut yms?
Dilemma
07.05.2016 |
Onko mielestänne lähivanhemmalta (äiti) kohtuullista vaatia etää (isä) hankkimaan 4 kuukautiselle vauvalle oma sitteri, sänky sekä vaunut ym etän luo? Vanhemmat eronneet alkuraskaudessa ja kaikki tavarahankinnat jääneet äidin hankittavaksi. Isä ei ole osallistunut millään tavalla vauvan asioihin, mm. tavarahankintoihin. Isyyttä ei ole vielä vahvistettu, mutta kun vahvistetaan niin isälleen syntyy elatusvelvollisuus. Onko siis oikein, että äiti kieltäytyy lainaamasta omia vaunuja jne?
Kommentit (35)
Kyllä vauvoilla ja pienillä lapsilla on yleensä yksi "koti" lähin luona. Kovin pieniä ei laiteta yleensä yksin kylään etävanhemmalle, ainakaan yön yli tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vauvoilla ja pienillä lapsilla on yleensä yksi "koti" lähin luona. Kovin pieniä ei laiteta yleensä yksin kylään etävanhemmalle, ainakaan yön yli tms.
Ja jatkona tähän, kyllä mä ainakin vaunuja lainaisin. Niissä voi nukkua päikkärit, ja ovat tuttu paikka vauvalle isän luona.
Isä voi itse miettiä mitä tarvitsee, ja sen mukaan hommata tavaraa. Esim. sitteri voi olla aika turha. Onko isällään usein? Turha hommata hirveästi lastentarvikkeita seisomaan nurkkiin, mikäli lapsi käy vain silloin tällöin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vauvoilla ja pienillä lapsilla on yleensä yksi "koti" lähin luona. Kovin pieniä ei laiteta yleensä yksin kylään etävanhemmalle, ainakaan yön yli tms.
Totta! Mietin vain, jos etä haluaa esimerkiksi viedä lasta kävelylle, niin eikö hänellä pitäisi olla omat vaunut? Mun mielestä on kohtuutonta, että ei ole millään tavalla osallistunut vauvan elämään ja yhtäkkiä alkaa vaatia isän oikeuksia. Kysehän on aina lapsen oikeudesta, ei isän tai äidin. Niin ja Mitenkäs ne tapaamiset siinä tilanteessa, jos äiti ei halua isää perheineen kotiinsa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vauvoilla ja pienillä lapsilla on yleensä yksi "koti" lähin luona. Kovin pieniä ei laiteta yleensä yksin kylään etävanhemmalle, ainakaan yön yli tms.
Ja jatkona tähän, kyllä mä ainakin vaunuja lainaisin. Niissä voi nukkua päikkärit, ja ovat tuttu paikka vauvalle isän luona.
Isä voi itse miettiä mitä tarvitsee, ja sen mukaan hommata tavaraa. Esim. sitteri voi olla aika turha. Onko isällään usein? Turha hommata hirveästi lastentarvikkeita seisomaan nurkkiin, mikäli lapsi käy vain silloin tällöin.
Vauva tavannut isänsä 4 kuukauden aikana 4 kertaa. Eipä ole isä paljon kysellyt tai on yhteydessä silloin, kun itselle sopii. Inhottaa vain tuo mentaliteetti, että raskausaikana pelataan ja juodaan rahat, eikä lapselle osteta mitään ja sitten pitäisi lainata vaunuja ym. Miksi ei itse ole ostanut, kun tulot kuitenkin suuremmat kuin mulla?
Kyllä suhde isään on nimenomaan lapsen etu ja oikeus. Hienoa, että isä haluaa suhteen lapseen, ja nimenomaan lapsen takia tukisin, vaikka miehestä mitä ajattelisin. Kun lapsi aloittaa öiden vietot isällään, sänky on tarpeen. Sitteriä nyt ei tarvita ylipäätään, ja vaunut kulkee vauvan mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sänky pitäisi olla myös toisen vanhemman luona, sitteri kulkee kyllä tarvittaessa mukana, eikä ole muutenkaan vauvalle välttämätön ja niitä saa kirpparilta todella edullisesti, vaunut kulkee vauvan mukana. Mutta jos äiti on ton tyylinen, että vaatii ostamaan vaunut, sitterit,vaatteet ym isää erikseen ihan vain kostomielessä, ei varmaankaan hyväksy kirppikseltä hankittua sitteriäkään. Olisi ehkä aikuistumisen paikka.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä suhde isään on nimenomaan lapsen etu ja oikeus. Hienoa, että isä haluaa suhteen lapseen, ja nimenomaan lapsen takia tukisin, vaikka miehestä mitä ajattelisin. Kun lapsi aloittaa öiden vietot isällään, sänky on tarpeen. Sitteriä nyt ei tarvita ylipäätään, ja vaunut kulkee vauvan mukana.
No tässä tapauksessa suhde isään tuskin on lapsen etu. Isällä lievää alko-ongelmaa ja elämänhallinta on mitä on. Laskut ulosotossa, vuokrat rästissä ym pelaamisen ja holtittoman elämäntyylin takia. :) Eri asia olisikin, jos isä olisi kunnollinen ja lapsestaan oikeasti välittävä vanhempi, joka kantaisi vastuunsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te käytte lastenvalvojalla sopimassa tapaamissopimuksen ja siitä, minkämuotoisia nuo isän ja vauvan tapaamiset ovat.
Parashan olisi, mikäli isä tapaisi vauvaa teidän kotona ja saisivat tutustua rauhassa. Vauvan kanssa kun ne tapaamiset ei ole kuin muutama tunti kerrallaan. Kannattaa miettiä, että mikä on etusijalla; lapsen suhde toiseen vanhempaansa vai oma pettymys (vai mikä teillä sit onkaan tilanne). Jos vauva ei ole tavannut juuri isäänsä niin on aika hurjaa laittaa tuosta vain vauvalle vieraan ihmisen matkaan.
Ajattele asiaa näin, että ne tutut tavarat tuovat vauvalle turvaa näissä kyläilytilanteissa. Etenkin jos et itse ole paikalla.
Pikkasen katkeranoloinen mamma. Ihmettelen suuresti, että isä on pitänyt yhteyttä tuonkaan vertaa, kun lapsella on noinkin yhteistyökykyinen äippä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Dilemma kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä suhde isään on nimenomaan lapsen etu ja oikeus. Hienoa, että isä haluaa suhteen lapseen, ja nimenomaan lapsen takia tukisin, vaikka miehestä mitä ajattelisin. Kun lapsi aloittaa öiden vietot isällään, sänky on tarpeen. Sitteriä nyt ei tarvita ylipäätään, ja vaunut kulkee vauvan mukana.
No tässä tapauksessa suhde isään tuskin on lapsen etu. Isällä lievää alko-ongelmaa ja elämänhallinta on mitä on. Laskut ulosotossa, vuokrat rästissä ym pelaamisen ja holtittoman elämäntyylin takia. :) Eri asia olisikin, jos isä olisi kunnollinen ja lapsestaan oikeasti välittävä vanhempi, joka kantaisi vastuunsa.
Miksi sä edes haluaisit antaa lastasi sitten tapaamaan isäänsä yksin? Vaadit valvotut tapaamiset tuohon historiaan vedoten, siellä tapaamispaikassa on sit lelut ja syöttätuolit.
Vierailija kirjoitti:
Te käytte lastenvalvojalla sopimassa tapaamissopimuksen ja siitä, minkämuotoisia nuo isän ja vauvan tapaamiset ovat.
Parashan olisi, mikäli isä tapaisi vauvaa teidän kotona ja saisivat tutustua rauhassa. Vauvan kanssa kun ne tapaamiset ei ole kuin muutama tunti kerrallaan. Kannattaa miettiä, että mikä on etusijalla; lapsen suhde toiseen vanhempaansa vai oma pettymys (vai mikä teillä sit onkaan tilanne). Jos vauva ei ole tavannut juuri isäänsä niin on aika hurjaa laittaa tuosta vain vauvalle vieraan ihmisen matkaan.
Ajattele asiaa näin, että ne tutut tavarat tuovat vauvalle turvaa näissä kyläilytilanteissa. Etenkin jos et itse ole paikalla.
Lastenvalvojan aikaa tässä odotellaankin. Tuntuu vain kovin kestävän tämä. Mun puolesta isä voisi periaatteessa käydä täällä, mutta en toivo hänen äitiään ja siskoaan kotiini. Ex myös vaatii, että miesystäväni ei saa olla kotona, jos hän tulee. Onko kohtuullista? Mielestäni ei. Toki sitä yrittää ajatella lapsen parasta, mutta ärsyttää vain tuollainen loisiminen ja se mitä mies huudella mm. kylillä, ettei ole edes varma onko lapsi hänen. Huh. -.-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Dilemma kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä suhde isään on nimenomaan lapsen etu ja oikeus. Hienoa, että isä haluaa suhteen lapseen, ja nimenomaan lapsen takia tukisin, vaikka miehestä mitä ajattelisin. Kun lapsi aloittaa öiden vietot isällään, sänky on tarpeen. Sitteriä nyt ei tarvita ylipäätään, ja vaunut kulkee vauvan mukana.
No tässä tapauksessa suhde isään tuskin on lapsen etu. Isällä lievää alko-ongelmaa ja elämänhallinta on mitä on. Laskut ulosotossa, vuokrat rästissä ym pelaamisen ja holtittoman elämäntyylin takia. :) Eri asia olisikin, jos isä olisi kunnollinen ja lapsestaan oikeasti välittävä vanhempi, joka kantaisi vastuunsa.
Miksi sä edes haluaisit antaa lastasi sitten tapaamaan isäänsä yksin? Vaadit valvotut tapaamiset tuohon historiaan vedoten, siellä tapaamispaikassa on sit lelut ja syöttätuolit.
Onko tässä tilanteessa mahdollisuus vaatia valvottu tapaaminen?
Tässä vaiheessa ei ole kyse enää vain sinusta vaan pääosin nyt siitä teidän lapsesta, jonka asioita te tulette yhdessä hoitamaan seuraavat 18 vuotta. Nyt vois olla hyvä hetki yrittää kääntää kelkkaa ja saada välit asiallisiksi, mikä tukisi myös isän isyyttä. Jos jo tässä vaiheessa aletaan valtataistelemaan niin teille ei välttämättä kovin rattoisia aikoja ole tiedossa.
Ymmärrän, että olet itse harmistunut ja pettynyt, mutta yritä laittaa lapsi ja tämän hyvinvointi etusijalle. Ja ehkä auttaa isää alkuun lapsen kanssa. Jos on mitään, mikä saattaa muuttaa ihmistä, niin vanhemmuus ja siitä seuraava vastuu toisesta ihmisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietysti kostat miehelle lapsen kautta, niin ne muutkin katkerat mammat tekevät. Ihan sama vaikka lapsen suhde toiseen vanhempaan menee pilalle, oletpahan saanut muka kostosi ja vaikeuttanut isän elämää. Vieraannutat lapsen isästä vaikeuttamalla tapaamisia, sitten hankit yksinhuoltajuuden sen perusteella ettei isä ole tavannut lasta tarpeeksi ja uliset sitten kaikille miten vaikeaa on olla yksinhuoltaja, isästä ei ole mihinkään ja niin edelleen.
Mun mielestä on kohtuutonta, että pienen vauvan pitää olla vanhempien riitojen keskellä pelinappulana. Vaunujen lainaamattomuus on lähinnä lapsellista touhua ja se joka siitä kärsii on se vauva. kumpi on tärkeämpää, kosto vai lapsen hyvinvointi?
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä on kohtuutonta, että pienen vauvan pitää olla vanhempien riitojen keskellä pelinappulana. Vaunujen lainaamattomuus on lähinnä lapsellista touhua ja se joka siitä kärsii on se vauva. kumpi on tärkeämpää, kosto vai lapsen hyvinvointi?
Kosto tässä tapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Pikkasen katkeranoloinen mamma. Ihmettelen suuresti, että isä on pitänyt yhteyttä tuonkaan vertaa, kun lapsella on noinkin yhteistyökykyinen äippä.
Hieman jo avasinkin tuossa taustoja miksi en kovin yhteistyökykyinen ole. Kyse ei ole katkeruudesta vaan oikeudesta ja kohtuudella. Mikäli isää olisi kiinnostanut niin olisi kai jotenkin osallistunut jo raskausaikana. Kutsuin hänet jopa rromme jälkeen ultraan vaan eipä tullut. Miehellä myös ongelmia alkon sekä taloudenhallinnan kanssa.
Dilemma kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Dilemma kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä suhde isään on nimenomaan lapsen etu ja oikeus. Hienoa, että isä haluaa suhteen lapseen, ja nimenomaan lapsen takia tukisin, vaikka miehestä mitä ajattelisin. Kun lapsi aloittaa öiden vietot isällään, sänky on tarpeen. Sitteriä nyt ei tarvita ylipäätään, ja vaunut kulkee vauvan mukana.
No tässä tapauksessa suhde isään tuskin on lapsen etu. Isällä lievää alko-ongelmaa ja elämänhallinta on mitä on. Laskut ulosotossa, vuokrat rästissä ym pelaamisen ja holtittoman elämäntyylin takia. :) Eri asia olisikin, jos isä olisi kunnollinen ja lapsestaan oikeasti välittävä vanhempi, joka kantaisi vastuunsa.
Miksi sä edes haluaisit antaa lastasi sitten tapaamaan isäänsä yksin? Vaadit valvotut tapaamiset tuohon historiaan vedoten, siellä tapaamispaikassa on sit lelut ja syöttätuolit.
Onko tässä tilanteessa mahdollisuus vaatia valvottu tapaaminen?
Mä uskoisin, että mikäli isällä ei ole juuri kokemusta pienistä lapsista eikä taitoa esim. syöttää tai vaihtaa vaippaa tai muuta, eikä teidän tapaamiset yhdessä onnistu, niin valvotut (/tuetut) tapaamiset voisivat olla yksi vaihtoehto. Lastenvalvoja varmasti tietää tarkemmin. Mikäli sinua huolettaisi lapsen ja isän pärjääminen kahdestaan, isä on lapselle vieras eikä hoitorutiinia ole, niin valvotuilla tapaamisilla voidaan auttaa alkuun suhteen luomisessa (ja joku perhetyöntekijä olisi tarvittaessa auttamassa isää vauvan kanssa).
Vierailija kirjoitti:
Tietysti kostat miehelle lapsen kautta, niin ne muutkin katkerat mammat tekevät. Ihan sama vaikka lapsen suhde toiseen vanhempaan menee pilalle, oletpahan saanut muka kostosi ja vaikeuttanut isän elämää. Vieraannutat lapsen isästä vaikeuttamalla tapaamisia, sitten hankit yksinhuoltajuuden sen perusteella ettei isä ole tavannut lasta tarpeeksi ja uliset sitten kaikille miten vaikeaa on olla yksinhuoltaja, isästä ei ole mihinkään ja niin edelleen.
En kosta kellekään mitään. Lapseni ei toimi vanhempien riitakapulana. Mikä suhde toiseen vanhempaan, kun sellaista ei edes ole olemassa? Mies on itse raskausaikana käyttäytynyt miten sattuu ja osoittanut vällinpitämättömyyttä syntymättä lastaan kohtaan. Miten minä vieraannutan, jos lapsen isä ei juurikaan toistaiseksi ole lapsesta kiinnostunut? Yksinhuoltajuuden hankin ihan sillä perusteella, että isä ei ole kykenevä edes pitämään itsestään huolta. Tästä todisteena esimerkiksi kilometrin mittainen uo-lista sekä kämppä lähetämässä alta. Neuvolassa tiedetään tilanne jo raskausajaltani ja th on myös sitä mieltä, että lapsen etu ei ole viettää aikaa isän kanssa. Niin ja mulla ei ainakaan oo tähän mennessä ollut mitenkään kohtuuttoman raskasta yh:na. :)
No kyllä mä vähän nipottamisena pitäisin, jos ei vaunuja lainaa. Sänky tietysti oma ja sitteri yms. Mutta mä olenkin outo, kun en vastaa pahaan pahalla.