Lue keskustelun säännöt.
Olenko lapsellinen kun loukkaannun?
06.05.2016 |
Meillä kaikin tavoin rehellinen ja hyvä suhde, ei salaisuuksia. Paitsi yksi, paitsi että tiedän siitä. Mies kovaan ääneen paheksuu muita miehiä jotka katselevat pornoa, ja on tosi tuomitseva. Minua se ei haittaisi, ihan normaalia tietyissa määrin. Mies on tosi huono tietokoneiden kanssa ja sivuhistoriasta näkyy että kuitenkin katsoo. On kasvatettu aika vanhoillisessa perheessä ja ilmeisesti häpeää sitä, mutta kun tietää että minua se ei haittaisi, niin miksi helvetissä siitä pitää valehdella? Valehtelu siis loukkaa, ei porno.
Kommentit (7)
Jätä koneelle auki joku niistä sivuista kun seuraavan kerran käytät sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No anna sen pitää salaisuutensa. Ei varmaan välitä kertoa masturboinneistaan sulle, koska kokee sen olevan yksityisasia. Niin ne on minustakin, ja ollaan oltu mieheni kanssa jo kohta 30 vuotta uskollisessa parisuhteessa.
Ei salaisuuksien olemassaolo kerro mitään suhteen laadusta, pikemminkin pidän sairaana sitä, että hampaat irvessä julistetaan, että "meillä EI OLE SALAISUUKSIA! Ei jumalauta ole ainuttakaan, se todistaa, että meillä on Hyvä Suhde!" Kaikkea ei tarvitse lapsen kertoa äidille eikä vaimon/puolison toiselle niin kauan kuin kyse ei ole suhdetta vahingoittavista salaisuuksista.
Mun mielestä on lapsellista henkilökohtaisesti loukkaantua asiasta. Itseäni se ärsyttäisi mutta en loukkaantuisi. Mielestäni outo sanavalinta tähän asiayhteyteen.
Vierailija kirjoitti:
Jätä koneelle auki joku niistä sivuista kun seuraavan kerran käytät sitä.
Tätä olen jo kokeillut, väittää kovasti spämmisivuiksi. Niitä kun tulee muutenkin (varmaan juuri pornosurffailun seurauksena?
Vierailija kirjoitti:
No anna sen pitää salaisuutensa. Ei varmaan välitä kertoa masturboinneistaan sulle, koska kokee sen olevan yksityisasia. Niin ne on minustakin, ja ollaan oltu mieheni kanssa jo kohta 30 vuotta uskollisessa parisuhteessa.
Ei salaisuuksien olemassaolo kerro mitään suhteen laadusta, pikemminkin pidän sairaana sitä, että hampaat irvessä julistetaan, että "meillä EI OLE SALAISUUKSIA! Ei jumalauta ole ainuttakaan, se todistaa, että meillä on Hyvä Suhde!" Kaikkea ei tarvitse lapsen kertoa äidille eikä vaimon/puolison toiselle niin kauan kuin kyse ei ole suhdetta vahingoittavista salaisuuksista.
Pointti kai tässä oli se, että mies kovaan ääneen tuomitsee ja moralisoi toisia asiasta, jota tekee itsekin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi tosiaan tuomita oikein kovaan ääneen muita kun itse tekee ihan samaa? Olen joskus yrittänyt että katsottaisiin yhdessä mutta suuttui kovasti että hänen kodissa ei tämmöistä roskaa näytetä.
Mutta ehkä vaan sitten häpeää asiaa niin paljon. Surullista tässä on vain se, että joutuu valehdella asiasta joka on minulle täysin ok. Mutta ehkä vaan jatkossa annan asian olla.
Kiitos näkökulmista.
Ap.
Et, mutta mies on tekopyhyydessään.