Lapseton nainen, haittaisiko sinua jos miehellä on lapsia ennestään?

Todellakin haittaisi. En halua elämääni lapsia, en omia enkä toisten. Vaikkei edes asuttaisi yhdessä, sen miehen elämään kuuluisi ne lapset, ja ne pitäisi ottaa huomioon. Lapset kiinnostaa mua niin vähän, että en jaksaisi edes kuunnella juttuja niistä, saati tavata tai muuta.

En voisi seurustella vanhemman kanssa. Haluan elää lapsetonta elämää ilman rajoitteita.

Haittais, jos lapset ois alle 18v. (ei nyt oo ihan noin tarkka raja mut suurinpiirtein). En ole lapsirakas, eikä musta ole kenenkään äitipuoleksi. Toisekseen olen nähnyt läheltä kuinka vaikeaa on tällaiseen kuvioon tuleminen, oli sitten mies ja lapsi kuinka ihania. Siinä on aina sopeutumista ja en usko että sitä toisen lasta rakastaisi siltikään niin paljoa kuin mahdollisesti sitä yhteistä sen miehen kanssa. 

Eli jos kuulen että miehellä on lapsia niin pysyn kaukana. 

Ei. Jos mies olis mulle se oikee, ei haittais vaikka sillä olis kuusi lasta. Ja oon siis itse lapseton, mutta tykkään kyllä lapsista.

Ei haittaisi, kunhan haluaisi vielä yhden lapsen kanssani.

Muuten ei, mutta en ole valmis äitipuolen rooliin. Voisin olla lapsille vin isän kumppani, en ottaa vastuuta kasvatuksesta.

Haittaa. Tahdon omia lapsia enkä tahdo alkaa äitipuoleksi. Lisäksi ne edelliset lapset on hankala sovittaa uuteen perheeseen jos käyvät esim viikonloppuisin. Lisäksi näiden lapsien kanssa valitettavasti tulee yleensä heidän äitinsä joka suurimmassa osaa tapauksissa on järkyttävä narttu

Pitäisi kyllä olla sitten tosi kovat kemiat. Ihan heppoisin perustein en lähtisi kenellekään äitipuoleksi tai pahimmassa tapauksessa erilaisten huoltajuusriitojen välikappaleeksi.

Kyse on kuitenkin niiden lasten lapsuudesta. En minä osaa olla lasten kanssa tai olla sellainen turvallinen ihminen joka luo lapselle lapsuuden, ainakaan tuosta noin vain. Se vaatii aikaa ja sitä että panostaa asiaan, en olisi vielä valmis.

Kyllä haittaa koska siinä on sitten ärsyttävät lapset ja lisäksi aina se ex-puoliso häiritsemässä.

Vierailija kirjoitti:

Todellakin haittaisi. En halua elämääni lapsia, en omia enkä toisten. Vaikkei edes asuttaisi yhdessä, sen miehen elämään kuuluisi ne lapset, ja ne pitäisi ottaa huomioon. Lapset kiinnostaa mua niin vähän, että en jaksaisi edes kuunnella juttuja niistä, saati tavata tai muuta.

Sama. Toki nyt kun oon 50+ niin oletettavasti se mieskin ois jo sen ikäinen, että lapset vois olla aikuisia. Mutta joo, kolmekymppisenä joskus yritin deittailla lapsellista miestä (tytär about  8v.), ei siitä mitään tullut. Haluan olla miehelle ykkönen, enkä todellakaan pidä lapsista, en siis halua niiden kanssa viettää aikaa.

Ei haittaisi jos kyseessä ei olisi mitkään vauva- tai taaperoikäiset lapset. 

Ei haittaisi. Olen aina halunnut lapsia, mutta en ole vielä omia saanut (ei ne "toisenkaan" mitään haittaa). Mutta onneksi tässä vielä ikää riittää.

Haittais. Yhdellä exällä oli lapsi ja erotessa tuntui tosi pahalta, kun olin tyttöönkin kiintynyt ja kovasti se tyttökin musta tykkäs. Ei enää ikinä samaa.

Ei. Oon ammattikasvattaja eli opettaja, mutta jättäisin kyllä kasvatusvastuun miehelle ja lasten äidille, jos ne niin haluaisi. Olisin sellainen rento äitipuoli tai iskän naisystävä, miten vaan.

Toisaalta voisin tarvittaessa kyllä kasvattaakin. Jaksan hyvin lapsia ja nuoria ammatin puolesta enkä ota asioita kovin vakavasti. Silti osaan asettaa rajat rakkaudella, jos vaaditaan.

Jos mies haluais mun kanssa vielä yhteisen lapsen, siinä olis keskustelun paikka. Mutta jos se olis mulle se oikee, niin why not.

En yleensä stressaa pienistä.

Lapset ja nuoret yleensä tykkää musta enkä ole omistushaluinen.

Wei haitannut. Otin yksinhuoltajaisän ja lapset, suloisia lapsia olivat. Nyt jo teinejä ja fiksuja edelleen.

Haittaisi, en alkaisi suhteeseen. Olen yrittänyt. Käytännössä se ydinperhe on edelleen äiti, isä ja lapset, ja minä sitten siinä sivussa. Enkä tarkoita, että vanhemmilla olisi edelleen parisuhde; kyse on siitä, että vanhempien elämä menee lapsen mukaan hyvin pitkälti. Minua ei oteta huomioon, mikä on ymmärrettävää, mutta ei kiinnosta olla se, joka järjestää elämänsä juuri sinun pikku Taavisi koulun lomien ja entisen puolisosi toiveiden mukaisesti.

N40

Rehellisesti sanottuna se olisi minulle vaikea pala. Ei mahdoton välttämättä, mutta paha. Syynä oma epävarmuuteni. Lapset olisivat todennäköisesti miehelle tärkeimmät (ja niinhän se kuuluu tietysti olla, en lähtisi myöskään suhteeseen jossa edellisen suhteen lapset vieroittuisivat isästään) ja olisin todella epävarma omasta asemastani miehen elämässä.

Lisäksi minua harmittaisi se, että mies on jo kokenut isäksi tulon. Minulle on tärkeää, että lapsemme tulee olemaan ensimmäinen meille molemmille.

Toki uskon siihen, että aika, avoimuus ja syvä luottamus auttaisi suhtautumaan miehen lapsiin ja omaan asemaani :)

Silloin kun olin lapseton, niin haittasi todellakin. Ne lapset oli aina niin rumia.

Haittaisi ainakin nyt näin nuorena. En muutenkaan ole kovin hyvä lapsien kanssa. N21

Haittaisi. Jos haluaisin lapsia, olisin hankkinut niitä itse. Ja siinä tulee aina se niiden äitikin ja koko sen puolen suku mukana.

Eiköhän lapsettomalle paras kumppani ole lapseton ja lapselliselle lapsellinen. Ymmärtävät paremmin toisiaan ja siten suhteella on paremmat edellytykset onnistua.