Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Itsekäs mies

Vierailija
05.05.2016 |

Oli aluksi ihana ja huomaavainen, teki kotitöitä oma-aloitteisesti. Vaikutti todella epäitsekkäältä. Hyvää seksiä joka päivä. Ihmettelin miksi ex-vaimo oli halunnut erota kultakimpaleesta. Miehellä on kolme ex-vaimoa ja on todella komea ja itsevarma ihminen. Ihmettelin miten kaltaiseni teinitytön yh-äiti voi löytää näin unelmien miehen!

Halusi muuttaa luokseni kaksioon lastensa kanssa. Järjestelyn piti olla väliaikainen, oli puhetta yhteisen asunnon hankkimisesta. Mentiin naimisiin. Tilanne venyi, ei lähtenyt katselemaan asuntoja asuntonäyttöihin.

Hänelle tuli rahapula. Ei ole enää maksa asumisesta osuuttaan, päinvastoin olen maksanut muitakin juttuja hänen puolestaan ja tarjonnut matkoja jne. Jopa vanhempani ovat lahjoittaneet hänelle rahaa, kun on niin unelmavävy. On vähentynyt kotitöiden tekemistä. Seksi on vähentynyt.

Mittani tuli vihdoin täyteen ja ilmoitin, että hänen, nelikymppisen työtötekevän miehen, pitää hankkia oma kämppä itselleen ja lapsilleen, kunnes löydetään yhteinen (josta mun pitää maksaa pääosa). Että tämän asumisjärjestelyn piti olla väliaikainen kunnes löytyy yhteinen koti.

Mies alkoi murjottaa, lopetti ihan kaikkien kotitöiden tekemisen, seksiä ei ole ollut lähes yhtään enää.

Sanokaa, että mä en ole täydellinen idiootti.

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 |
05.05.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tervetuloa kerhoon. Minä tyttö taas tapasin ihanan, kiltin miehen ja naimisiin miehen piti päästä vauhdilla. Lähestulkoon seuraavana päivänä huusi iäkkäälle äidilleni v*ttua, vihasi lastani ja vuoden päästä oli sitten kimppuun käymisen vuoro. Ja eikun ukko luiskaan. Huoh. Mistä näitä sikiää...

Vierailija
2/2 |
05.05.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä siis ymmärrän sen, että kaikilla ei ole rahaa aina/yhtä paljon. Mutta jos tilanne olisi toisinpäin, niin yrittäisin komnensoida siivellä elämistä jotenkin, vaikka enemmällä kotitöitä tms. Mua ottaa eniten aivoon tuo miehen asenne, että oikein korostetusti ei tee mitään ja ikäänkuin kostaa mökötyksentyyppisellä ilmapiirillä, jos uskallan panna rajoja. Eikö nämä mun rajat ole ihan perusteltuja?

Minusta hän ottaa suhteessamme enemmän kuin antaa, ja se antaminenhan voisi olla henkistäkin. Kun mietin, niin aluksi puntit tuntuivat musta tasaisemmilta, kun oli puhetta yhteisestä kodista ja luulin, että se toteutuu ja lisäksi hän teki kotitöitä ja huomioi mua naisena, kosketteli, kehui kauniiksi jne. Ehkä mä olin niin yksinäinen, että retkahdin jonkinlaiseen huijariin, mutta en vielä halua uskoa sentään ihan sitä todeksi. Kai mä yhä toivon, että tämä on joku huonompi vaihe ja kaikki palaa hyväksi kohta taas ja mies on oikeasti sellainen, kun olin uskonutkin.

Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kolme kuusi yhdeksän