Parisuhteessa vaikeuksia ja ahdistaa lapsen näkemä " parisuhteen malli" ..
En tiedä stressaanko tästä liikaa, lapsi täyttää elokuussa 3 v. Miehen kanssa ollut vähän vaikeaa, emme riitele emmekä huuda, mutta suhde on jotenkin kylmentynyt. Mies on usein synkkä ja huonotuulinen, tsemppaa kyllä pojan kanssa hyvin ja tiedostaa ongelmiaan - on menossa niistä keskustelemaankin. Itse olen aikoinani käynyt 5 v. terapiassa ja olen mielestäni tänä päivänä aika tasapainoinen..
Pelottaa, kun en halua lapsen omaksuvan tällaisen parisuhteen mallia: niin vähän läheisyyttä, hellyyttä ja tunteita isän ja äidin välillä, ihan kuin kämppiksiä oltais. Joskus kun suutelemme tai halailemme enemmän, niin lapsi on jopa vähän ihmeissään. Mies ei kaipaa läheisyyttä, minä kaipaisinkin paljonkin. Mikään ei ole siis " pahasti" vialla, arki rullaa jne. mutta suhde on jotenkin kuihtunut, toivottavasti väliaikaisesti.
Haluaisin, että poikani aikuisena voi osoittaa hellyyttä/pitää lähellä olemista luonnollisena asiana. Lapsen kanssa meillä kyllä on paljonkin hellyyttä ja rakkaudenosoituksia. Murehdinkohan turhasta?
Kommentit (2)
Jos hän ei olisi hakemassa keskusteluapua, en varmaan olisi enää tässä. Vaikka en todellakaan väitä, että kaikki vika olisi hänessä. Surettaa, tämäkin päivä oli jotenkin erityisen masentava..
ap
Toivottavasti miehesi saa apua pian.