Onko joku asunut aikuisena (yli 25-vuotiaana) appivanhempien kanssa saman katon alla? Tai lomaillut yli viikon yhdessä tiiviisti?

On. Sujui ihan hyvin.

Lomaillaan joka kesä samalla mökillä ainakin viikko yhdessä, joskus pidempiäkin aikoja. Hyvin on sujunut, ei mitään ongelmaa. Oikeastaan ainoa "ongelma" tässä vuosien varrella on ollut sinä kesänä, kun odotin toista lasta ja seksihalut olivat aivan valtavat, ei ennen eikä sen jälkeen ole ollut sellaista panetusta :D Eikä mitään mahdollisuutta päästä helpottamaan tuskaa. Appivanhemmat taisivat pari kertaa ottaa esikoisen saunaan että päästiin miehen kanssa kaksin.

Minun mies. Asuttiin suhteen alkuaikoina pari kolme kuukautta äitini luona, kun edellinen asunto meni omituisen vuokranantajan takia nopeasti vaihtoon eikä uutta vielä ollut. Sujui erittäin hyvin siihen nähden, etten muista olivatko mieheni ja äitini tätä ennen edes tavanneet. Äitini on lunki tyyppi ja keskustelen saatiin selvitettyä pienet yhteisasumisen pulmat, joita toki jossain vaiheessa ilmeni.

Minulle sopisi yhä sellainen järjestely, jossa ostettaisiin joku paritalo tms. ja äiti asuisi toisella puolella. Ei kuitenkaan ehkä saman asunnon sisällä enää. ;)

Mutta perhekohtaista. Omien appivanhempieni luona olen viipynyt vain noin viikon verran. Minun puolestani se oli ihan ok, mutta mieheni ja isänsä eivät tule kovin hyvin toimeen, joten olivat muutaman päivän jälkeen kireällä kuin viulunkielet eikä sitä ilmapiiriä olisi pidemmän päälle kestänyt.

Ollaan oltu hiihtolomalla ja kesällä samassa veneessä.  Lapsilla on ollut kivaa. Vanhojen ihmisten kanssa on kärsimystä se, kun kuumallakin ilmalla heitä palelee aina. Niinpä kun he halusivat mennä nukkumaan (aikaisin), luukut vedettiin kiinni ja veneestä tuli sauna. Siinä sitten istuin pää keulakajuutan ikkunasta ulkona ja yritin saada viilennystä kun toiset nukkuivat tyytyväisinä untuvatäkkien alla. Kärsimys ja kuolema!!! 

Mun mies. Myytiin vanha asunto ja rakennetaan nyt uutta. Tämä "kommuuniasuminen" saattaa kestää jopa vuoden. Mieshän pärjää tämän asian kanssa ihan loistavasti, minä olen se jolla saattaa mennä sukset ristiin esim äitini kanssa.

Me asuimme aikoinaan 1. talon rakennusajan samassa huushollissa appisten kanssa. Ahdasta oli, pinnakin kiristyi välillä mutta onneksi olimme enimmän ajan poissa kotoa. Lapset tietty joutuivat olemaan anopin kanssa enemmän mutta vasta kuukautta ennen muuttoa teinit huokasivat ja kysyivät eikö tämä koskaan lopu?

Toisaalta - anoppi hoiti kodin, ruuanlaiton, pyykit, lapset kouluun ja koulusta kotiin (nuorin meni ala-asteelle raksan aikana). Ei voi valittaa.

Omat lapset ja miniä taas on lomailleet meidän ja puolisoiden vanhempien kanssa viikkoja ilman mitään ongelmia:) Viihdytään yhdessä.

Kyllä ja aina menee huonosti.

Olin 26 kun seurustelin 5 vuotta nuoremman naisen kanssa. Naisella oli suhteen alkaessa asunto, mutta hän muutti takaisin kotiinsa, kun omassa kämpässä "tuli aika pitkäksi". Itse asuin viikot toisella paikkakunnalla työni takia ja minulla oli siellä oma vuokrakämppä. Kun kävin viikonloppuisin naisen luona, niin muutaman kuukauden jälkeen minulle sanottiin, että joudun maksamaan 400€ kuussa "hotelliasumisestani" tämän naisen kotona. (siis 8 yötä kuukaudessa)  Nainen ei suostunut muuttamaan luokseni toiselle paikkakunnalle, joska opiskelut olivat kesken. Lisäksi jouduin maksamaan naisen opiskelukuluja. Koska olin "rikas". (26 vuotias, vasta insinööriksi valmistunut...)

Ostin parin vuoden jälkeen talon, johon muutin naisen kanssa. Nainen ei valmistumisensa jälkeen mennyt töihin, vaan asui viikot edelleen vanhempiensa luona, koska ei saanut talossa ollutta puukiuasta lämpimäksi ja halusi saunoa joka ilta. Kävin hakemassa naisen "kotiimme" palatessani töistä perjantai-iltana. Matkaa naisen kotitalolle tuli 60 kilometriä edestakaisin.

4 vuoden suhde päättyi, kun nainen jäi kiinni salasuhteesta.

Joo, olin hölmö.

Up