Auttakaa, inhottava tilanne (raskaana)
Elikkäs vuodenvaihteessa miehen kanssa päätettiin että kolmas lapsi saisi tulla ja jätettiin ehkäisy pois. Toivoin raskautta, tikutin oviksia jne. Nyt sitten muutama viikko sitten ne kaksi viivaa pärähti tikkuun. Ja mä olen AIVAN totaali paniikissa. Mietin joka päivä aborttia, olin jo puhelin kädessä varaamassa aikaa lääkärille yks päivä. Mies haluaa (luonnollisesti) tän vauvan, kyllähän sitä yritettiinkin. En ymmärrä mikä mulle tuli heti kun se raskaus muuttui todelliseksi. Mietin kokoajan että miten mä jaksan vielä yhden vauva-ajan, kuopus on tällä hetkellä 2,5v, ehtii täyttää 3 siihen mennessä kun(jos) tämä vauva nyt syntyisi. Esikoinen on 6v. Mua oikeesti ahdistaa ihan älyttömästi tää tilanne nyt ja vihaan itseäni näiden tuntemuksien takia. Mietin asiaa jopa siltä kantilta että jos meille miehen kanssa tulisikin ero niin miten mä jaksaisin kolmen kanssa yksin, millä rahalla ne elättäisin jnejne. Mies sanoo, että kaikki kyllä lutviintuu ja on hyvin, ja että kyllä se onnellisuus siitä raskaudesta ja uudesta vauvasta sieltä vielä tulee kun annan vaan sille luvan jne. Lisäksi mulla on hirveetä pahoinvointia mitä ei aiemmissa raskauksissa ole ollut, sekin varmaan osaltaan vetää mieltä mustaksi. Nyt siis rv6+3.
Kommentit (14)
Anteeksi kyynisyys, mutta taidat saada toivomasi. Muutamalla ystävällä on ollut raskauden alussa todella rajua pahoinvointia. Jokaisella meni kesken. Ei toki välttämättä mene, mutta yleensä kai.
Kuulostaa tosi oudolta ja valitettavasti en osaa auttaa :( Onko sinulla parisuhteessasi ongelmia, vai miksi pelkäät eroa? Ja jos nyt ero tulisikin, niin miehesi varmasti hoitaisi oman osansa lasten hoidosta.
Pahoinvointi on ikävää, mutta suurimmalla osalla se helpottaa kyllä.
Onks tää siis joku äänestys, jonka mukaan teet päätöksen?
Ihan normaali tunne. Kuuluu prosessiin ja todella moni nainen tuntee samanlailla. Miehesi on oikeassa, tunne vaihtuu positiiviseksi myöhemmin. Näin ainakin omalla kohdallani on käynyt. T. Neljän äiti
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi kyynisyys, mutta taidat saada toivomasi. Muutamalla ystävällä on ollut raskauden alussa todella rajua pahoinvointia. Jokaisella meni kesken. Ei toki välttämättä mene, mutta yleensä kai.
Pah, pahoinvointi liittyy vain terveeseen hormonitoimintaan. Pikemminkin keskenmenoriski on pienempi, jos pahoinvointia esiintyy:
http://www.terve.fi/raskaus-ja-odotus/alkuraskauden-pahoinvointi-merkit…
Ärsyttää joskus itseni, kun vaivaudun vastaamaan tällaisiin: kaverini sitä ja tätä, se on pakko olla sääntö...
En välttämättä ole oikea henkilö vastaamaan, sillä en ole koskaan ollut raskaana. Kehottaisin kuitenkin kirjoittamaan päiväkirjaan ainakin nyt viikon tuntemuksia. Ettet tee mitään hätiköityä. Mieti mistä nämä tunteet johtuvat. Kun kirjoitat asioita ylös, niin aina löytyy joku pieni tiedon jyvänen josta mietintää voi jatkaa. Siksi yksi kirjoituskerta ei riitä. Toki tää av:kin varmaan auttaa. Onko tapahtunut jotain miksi epäilet miehesi jättävän sinut? Onko taloudellinen tilanteenne heikentynyt? Onko jollekulle ystävällesi käynyt niin että mies on häipynyt? Vai pelottaako sinua vain koska raskaus on erilainen? Tuntuuko sinusta että jotain on vialla?
Hormonit saa aikaan kaikenlaista. Tuon paniikin on tarkoitus valmistaa sua vauvan tuloon. Kaikki järjestyy.
Sain Iltatähteni 1.5v sitten, enkä kadu. Kolmas menee niin helposti, ja isommat sisarukset suhtautuu taaperoon niin suojelevasti ja rakastavasti, että sydän pakahtuu!
Älä murehdi etukäteen.
Vierailija kirjoitti:
Onks tää siis joku äänestys, jonka mukaan teet päätöksen?
Ei ole tietenkään, halusin vaan avautua tästä tällälailla anonyymina, en kehtaa puhua näistä tuntemuksista kenellekään muulle kuin miehelleni.
Tiedostan itsekin että tietynlainen paniikki kuuluu asiaan, kahden ensimmäisen kohdalla vaan se ei ole ollut tälläistä, en ole koskaan edes harkinnut aborttia aiemmin. :(
Ap
Lääkäri kyllä sanoi minulle että tilastollisesti rajusta raskauspahoinvoinnista kärsivät saavat harvemmin keskenmenon.
Mutta uskon että tuo pahoinvointi vaikuttaa mielialaasi. Itse odotan esikoistamme rv8+2 ja voin todella pahoin. Vaikeaa nauttia raskaudesta tai mistään kun ainoastaan nukkuessa on hyvä olla.
Vaikka eroaisitte joskus niin tuskin jäisit yh:ksi. Kai miehesi hoitaisi oman osuutensa.
Tsemppiä!
Mies on loistava isä ja varmasti hoitaisi eron sattuessa oman osuutensa. Eikä mulla periaatteessa ole mitään syytä uskoa että erottaisiin, mutta ainahan kaikki on tässä elämässä mahdollista. Mietin sitäkin voisko tää paniikki johtua siitä, kun kuopuksen odotusaika oli meillä parisuhteen kannalta aika myrskyinen ja siihen päälle vielä koliikki vauva-aikana, se oli raskainta aikaa elämässä tähän mennessä. Toisaalta taas liikutun jo nyt melkeen kyyneliin kun mietin tota kuopustamme isosisaruksena hoivailemassa pientä vauvaa. Ap
Mulla oli toi sama, vieläpä niin että mä olin se joka enemmän toivoi lasta. Kun mies sitten suostui ja 2 viivaa pärähti tikkuun mulle iski aivan jäätävä paniikki, miksi pilaan meidän elämän kun kaikki sujuu nyt kahden lapsen kans niin hyvin. Jopa abortti kävi mielessä vaikken sitä oikeasti tekisi edes vammaisen vahinkolapsen kohdalla. Yöunetkin meni. Mutta parissa viikossa alkoi helpottaa, nyt jo loppuvaiheessa mennään ja ihan hyvä mieli on kun pieni potkii masussa :) toki sitä edelleen miettii miten käytännön asiat järjestyy mutta niitä on loppujen lopuksi turha kauheasti etukäteen surra. En edelleenkään ole yhtä "fiiliksissä" kuin kahdesta ekasta lapsesta, mutta eiköhän tämä pikkuinen lunasta paikkansa perheessämme ihan luonnostaan. Tunteet on vain tunteita, ei niitä kannata säikähtää, eikä niistä ole sikiölle haittaa vaikka joku yrittäisi syyllistää sua sellaisella. Tottakai kova pahoinvointikin aiheuttaa negatiivisia tunteita. Ja hormonit sekoittaa sun päätä saaden asiat tuntumaan pahemmilta kuin ne onkaan. Eihän sun miehesi ole sua jättämässä etkä silloinkaan jäisi yksinhuoltajaksi kun hän on selvästi lapsirakas ihminen, joten kyllä te pärjäätte!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi kyynisyys, mutta taidat saada toivomasi. Muutamalla ystävällä on ollut raskauden alussa todella rajua pahoinvointia. Jokaisella meni kesken. Ei toki välttämättä mene, mutta yleensä kai.
Pah, pahoinvointi liittyy vain terveeseen hormonitoimintaan. Pikemminkin keskenmenoriski on pienempi, jos pahoinvointia esiintyy:
http://www.terve.fi/raskaus-ja-odotus/alkuraskauden-pahoinvointi-merkit…
Ärsyttää joskus itseni, kun vaivaudun vastaamaan tällaisiin: kaverini sitä ja tätä, se on pakko olla sääntö...
Niin, normaali lievä. Kun taas useampikin lääkäri kertoi että RAJU edeltää lähes aina keskenmenoa. Mutta sinun oli pakko päästä viisastelemaan, ilman että ottaisit asioista oikeasti selvää. Etsi seuraavalla kerralla tietoa Google Scholarista, niin et nolaa itseäsi uudemman kerran :D
Hei 13, sinä olet tässä se jonka on pakko päästä viisastelemaan, vieläpä ketjussa jonka aloittaja on muutenkin jo ahdistunut. Menes nyt jonnekin häpeämään vähäksi aikaa.
Rauhoitu. Ilmeisesti lapsi kuitenkin tulee maailmaan, joten käytä energiaasi kaikkeen muuhun kuin eron ym. ahdistavan miettimiseen. Yhdessä menette eteenpäin, miehesikin vaikuttaisi vakaalta. Sure sitten kun aihetta on, lapsihan oli harkittu ja toivottu. Melkein kaikilla näitä ajatuksia on, ja useimmiten ihan turhaan. Nyt eiku odottamaan ja nauttimaan keväästä. Onnea!!!