Onko sydänsurut vaikeampaa kestää vanhempana?

Ei ole.ikää Itselläni myös 40+ ja ei ainakaan helpompaa ole.

Ehkä et sure siinä pelkästään sitä menetettyä rakkautta, vaan nuoruuden hupenemista ja 40-kriisiä? Monesti menetysten yhteydessä esille nousee muitakin surun aiheita.

Sinänsä uskon kyllä siihen, että iän ja elämänkokemuksen myötä kykenee suhtautumaan vastoinkäymisiin aiempaa tyynemmin. Tietysti varmaan on eri juttu, jos kerralla kasautuu oikein paljon huonoja asioita: jossain on aina se "olki, joka katkaisee kamelin selän"!

Juttelin juuri vähän aikaa sitten erään ystäväni kanssa kuinka helppoa oli nuorena. Ihastuksia tuli ja meni ilman mitään sen suurempia murheita. Olen jossain määrin sitä mieltä, että vanhempana on vaikeampi päästä yli sydänsuruista (tai ainakin minun on).

No ei todella ole helppoa, kun mies jätti 25 vuoden jälkeen ja vielä rumemman ja vanhemman juopon naisen takia, joka on kuuluisa siitä, että jakaa itseään kaikille. Mut sillä oli kuulemma parempi perse kuin mulla kun satuin lihomaan. No mä voin lahduttaa, mutta se nainen ei naamalleen voi mitään eikä tavoilleen, eikä iälleen.

Oon vaan niin romahtanut, vaikka pitäisi oikeasti äkkiä ottaa noi kilot pois ja kulkea nokka pystyssä pariskunnan ohitse sitten perse keikkuen. Sillä naisella kun ei ole persettä ollenkaan vaan näyttää mieheltä.

Riippuu varmaan aika paljon ihmisestä. Olen itse tunteellinen ihminen ja se yhdistettynä nuoruuden ehdottomaan maailmankatsomukseen sai aikaan sen, että saatoin pahimmillaan potea sydänsuruja vuodenkin jonkun ihmisen tiimoilta. Nyt kolmekymppisenä olen edelleen tunteellinen mutta koska olen vuosien mittaan jo huomannut pääseväni aina yli sydänsuruistani ennemmin tai myöhemmin, on niiden käsittely paljon helpompaa kuin nuorempana. Toisaalta osaan ehkä myös suhtautua tunteisiini hyväksyvämmin, kun aiemmin yritin sitkeästi kieltää itseltäni olevani esim. ihastunut johonkuhun ja taistelin hammasta purren ihastumista vastaan, mikä tietysti vain lisäsi tuskaa entisestään.

Kiitos vastauksista. Outoa mutta jotenkin tunnen nyt syvemmin kuin nuorempana. Lisäksi olen tuntenut fyysistä kipua.

Nuorempana pari viikkoa maissa ja sitten uutta kundia, en edes muistellut vanhempaa. Nyt ihastus vieläkin mielessä vaikka aikaa kulunut jo paljon.

Tapailimme vai 4 kk kunnes hän jätti minut :(

Ap

Kyllä minuun on koskenut näin vanhemmalla iällä ihastusten päättymiset, vaikka olisi pelkästäämn henkisellä tasolla tutustuminen ollut. Varmaan aiempi menetys pulpahtaa pintaan siinä samalla. Ja se menetys oli vuosi sitten, kun elämäni rakkaus jätti minut toisen naisen takia. Muutamaa miestä olen tavannut sen jälkeen (ilman seksiä), mutta ehkä en ole valmis mihinkään suhteeseen vielä. Tai koskaan. Kyllähän sitä säästyisi pettymyksiltä, jos vaan eläisi yksin. Onneksi on sentään lapset.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista. Outoa mutta jotenkin tunnen nyt syvemmin kuin nuorempana. Lisäksi olen tuntenut fyysistä kipua.

Nuorempana pari viikkoa maissa ja sitten uutta kundia, en edes muistellut vanhempaa. Nyt ihastus vieläkin mielessä vaikka aikaa kulunut jo paljon.

Tapailimme vai 4 kk kunnes hän jätti minut :(

Ap

Kuinka paljon tapailitte? Oliko kuinka syvällistä? Ettei suhun olis iskeä vaiva nimeltä limerenssi?

Ettekö te ihmiset osaa lainkaan olla yksin? Olen myös 40 ja jos nyt eroaisimme yli 20 vuoden jälkeen, en missään tapauksessa ottaisi enää miestä riesakseni. Joku satunnainen fb olisi jees, mutta siinä kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista. Outoa mutta jotenkin tunnen nyt syvemmin kuin nuorempana. Lisäksi olen tuntenut fyysistä kipua.

Nuorempana pari viikkoa maissa ja sitten uutta kundia, en edes muistellut vanhempaa. Nyt ihastus vieläkin mielessä vaikka aikaa kulunut jo paljon.

Tapailimme vai 4 kk kunnes hän jätti minut :(

Ap

Kuinka paljon tapailitte? Oliko kuinka syvällistä? Ettei suhun olis iskeä vaiva nimeltä limerenssi?

Kiitos tästä! En ole ennen kuullutkaan limetenssistä mutta tätähän se oli aivan 100%. Tapailimme mutta miehellä muitakin samaan aikaan, minulla juuri pakonomainen ihastuminen häneen. Kokoajan ajatuksissa, en pystynyt tekemään mitään muuta mm. Oman yrityksen pyörittäminen kärsi.

Kiitos, olisinpa kuullut tästä aikaisemmin niin olisin voinut suhtautua asiaan toisin. Olisi näköjään pitänyt puhua ammatti-ihmiselle, hän olisi voinut auttaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ettekö te ihmiset osaa lainkaan olla yksin? Olen myös 40 ja jos nyt eroaisimme yli 20 vuoden jälkeen, en missään tapauksessa ottaisi enää miestä riesakseni. Joku satunnainen fb olisi jees, mutta siinä kaikki.

En osannut tämän miehen suhteen ajatella yhtään loogisesti. En ole hänen kanssaan, mutta en nyt siis halua olla muidenkaan kanssa :(

Ap

http://dissidentti.org/limerenssinpauloissa.html

Runoudessa ja kirjallisuudessa välittyy intohimoisen rakkauden olemassaolo ja niissä kuvataan sen ilmenemismuotoja. Limerenssi on yksi taiteiden keskeisimpiä aiheita, ehkä juuri mystisyytensä vuoksi.

"Jos ajattelet häntä, tunnet polttavaa tuskaa, jos näet hänet, mielesi käy levottomaksi, jos kosket häneen, menetät järkesi. Miten voit sanoa häntä rakastetuksesi?"

Bjartikar

Minusta vanhempana on helpompaa. On niin paljon elettyä elämää ja kokemuksia takana, ettei mitkään asiat paljon enää jaksa ravisuttaa. Onhan se kaiketi surullista, jos joku jättää, mutta ei siihen kuole. Ei tässä mitään täydellisyyttä enää miltään odotakaan. Elämää ne kaikki kolhutkin on. Let it go.

Vierailija kirjoitti:

http://dissidentti.org/limerenssinpauloissa.html

Runoudessa ja kirjallisuudessa välittyy intohimoisen rakkauden olemassaolo ja niissä kuvataan sen ilmenemismuotoja. Limerenssi on yksi taiteiden keskeisimpiä aiheita, ehkä juuri mystisyytensä vuoksi.

"Jos ajattelet häntä, tunnet polttavaa tuskaa, jos näet hänet, mielesi käy levottomaksi, jos kosket häneen, menetät järkesi. Miten voit sanoa häntä rakastetuksesi?"

Bjartikar

Luin tuon läpi ja tätähän se oli. Koko yhdessäoloaika (siis minun puolelta, hän ei ollut kanssani) sekä erin jälkeen.

Mies tuskin edes muistaa olemassaoloani 😅

Ap